<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 >>

13

Olisihan se pitänyt arvata. Ulkonäkö kun voi pettää

joskus pahastikin. Havulinnan Annan luona se

suloinen pieni hopeatabbytyttö oli niin kiltti ja

rauhallinen, juuri sopiva Rockyn seuraksi.

Valitsimme sille nimeksi Trim Trixibelle aivan

tarkoituksella, jos nyt huvittaisi sitten kutsua

vaikka Belleksi...

Koska Trixi-kisu huomasi siis jo heti ensi metreillä,

että Rocky oli kovin vastahakoinen uuteen

tuttavuuteen, se aloitti kunnon käännytys- ja

dominointistrategian. Se tunki heti alusta asti

ensimmäisenä ruokakupille syömään ja oletti, että

Rocky jaksaa ja suostuu odottamaan omaa vuoroaan.

Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006

Juu, olipa hyvä, että kutsumanimeksi tulikin sitten

Trixi, mummin kutsumana Trixi-pelle. Belle-nimen

synnyttämän mielikuvan kaltaista pikkusöpötärtä

armaasta villikostamme kun ei saanut kirveelläkään.

Tultuaan taloon neiti otti heti ohjat tassuihinsa

porhaltamalla suoraan makuuhuoneeseen isolle

sängylle lötköilemään. Silloin vielä 7-kiloinen Rocky

sai kuulla kaapin paikan jo ensimmäisen tunnin

aikana tältä 1,5-kiloiselta pilkkumasulta, eikä sitä

sen koommin ole vaihdettu.

Joka kerta, kun Rocky uskaltautui ulos roskakaapista

(jonne se pakeni liian villejä viidakkokisuja), Trixi

loikkasi pirullinen ilme naamallaan korkealta

banzaihypyn suoraan isonsiskon päälle, jääden

rähmälleen sammakkoasentoon sen selkään. Myös

Rockyn häntä oli oiva leikkikalu pienelle leijonan

pennulle: sehän jopa muistutti aivan viidakkokäärmettä

viuhtoessaan kissatornin ylätason reunalla. Rocky

parka oli aivan stressaantunut, mistä kai johtuu se,

etteivät neitoset vieläkään ole hyvissä väleissä. Trixin

todella rankka, jo puolivuotiaana alkanut

kiimavonkuna tuskin auttoi asiaa, varsinkin kun sen

aikana piti mennä ketkuttelemaan takapuoltaan

samaa sukupuolta olevan nokan eteen...

Paljon melua Trixistä

(lat. Felis Trixus Hoepoenassus)

Juttu ja kuvat: Minna Nevala

Varsinkin kun tietää, miten nopeasti Trixus vetäisee

huiviinsa pari onnetonta lihanpalaa, yritys oli täysin

naurettava. Pian Rocky tosin huomasikin sen olevan

pelkkää esitystä, Trixi kun syö mieluummin

purkkiruokaa ja kuivanaksuja kuin raakaa nautaa.

Vehnänoraskipollekin oli tietenkin heti kiirehdittävä,

ettei ruohot vain lopu kesken. Samoin nokka oli, ja on

vieläkin, tungettava kiinni Rockyn suureen herkkuun,

lauantaimakkaraan, vaikkei sitä sitten syötykään.