<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 >>

14

Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006

Tältä ajalta myös juontaa juurensa Rockyn tapa

olla peittelemättä pissojaan. Jollakin lailla se on

näytettävä, että on se arvokkaampi! Tietysti syynä

voi olla sekin, ettei siinä paljon ehdi siistimään, kun

neiti Jokapaikanhöylä jo kaahaa paikalle, kurkistaa

uteliaana ovesta ja pomppaa nuuhkimaan aromeja

suoraan sieltä, mistä ne tulevat... eli pyllystä, joka

vielä on Rockyn pyhä ruumiinosa. Trixus innokkaana

siistijänä yleensä sitten peittelee molempien tarpeet,

kunhan on ensin silmät sikkurassa ja nenä nyrpyssä

todennut, että haisee ja pahasti haiseekin.

Näiden kohtausten aikana, ja myös niitten välillä,

Trixillä on tunnetusti aina ollut tapana hajottaa jotain

muutakin kuin oma otsalohkonsa. Monet vaasit, kupit

ja kipot ovat saaneet kyytiä. Kaikki pienet lelut ja

karkkipaperinöppöset piilotetaan sohvan alle, ja

tekniset laitteet liuutetaan alas hyppäämällä

viattoman kevyesti niiden päälle.

Monasti kylpyhuoneen seinät ja lattiakin on

huolellisesti siivottu  sujauttamalla etutassulla

parisenkymmentä hiekannokaretta vahingossa  ulos

laatikosta. Kakkaaminenkin on aina aloitettava

kaapimalla kuoppa Kiinaan asti viskoen samalla

murusia pitkin ja poikin, ja vasta sitten voi aloittaa

tämän tärkeän toimituksen. Samoin Trixin on aivan

ehdottomasti karautettava pissan jälkeen tuhatta ja

sataa pois kylppäristä ja samalla karistettava

tassullinen hiekanmuruja oven edessä olevalle

matolle. Tarkoitus on täytetty viimeistään silloin,

kun joku on menossa suihkuun: lattia on hiekkaliejun

peitossa.

Trixus on myös äärettömän huomionkipeä. Koska se

ei osannut ensimmäisten parin vuoden aikana naukua

ollenkaan, vaan päästi onnettomia ä-ää -ääniä, on se

nyt päättänyt antaa kuulua itsestään oikein

sydämensä kyllyydestä. Noin puolen tunnin välein

Trixi kantaa höyhenkeppiä suussaan ja parkuu

korviaraastavasti aina siihen asti, kunnes joku

avulias aatu tajuaa leikkiä. Tämä menettelee vielä

päiväsaikaan, mutta kun sängynpäädystä alkaa

kuulua alati kovenevaa narinaa joka yö noin klo

neljän maissa, palaa usein pinna.

Samanlaista juoksuintoa Trixus osoittaa aina hyvän

ruuan päälle, tai käytyään parvekkeella raitista ilmaa

haistelemassa. En vieläkään voi käsittää, kuinka

huumaavaa ainetta possunsydän voikaan sisältää

(maustavatko ne sen kissanmintulla?), taikka kuinka

suuri osa Helsingin ilmasta on ilokaasua. Tämän

hullunkohtauksen alkamisen huomaa aina siitä, että

Trixin korvat menevät pahaenteisesti luimuun, silmät

näyttävät pullistuvan kaksi kertaa isommiksi, häntä

suoristuu metrin pituiseksi, läähätys alkaa, ja sitten

mennään.

...Paljon melua Trixistä

(lat. Felis Trixus Hoepoenassus)

Trixi on myös joka paikkaan änkeämisen ylin mestari.

Neiti on tähän mennessä tunkenut itsensä jääkaappiin,

pesukoneeseen, hattuhyllylle, moniin kasseihin

(muovikassit ja mummin marikassi ehdottomat

suosikit), paistinpannuun (joka ei onneksi ollut

liedellä), taikinakulhoon, roskapönttöön, lavuaariin,

vaunuihin, pahvilaatikoihin, jne. Niin pientä laatikkoa

tai astiaa ei ole tehtykään, etteikö meidän pikku

tilaihme siihen mahtuisi.

Tarpeetonta sanoa, mutta kohtauksen

loppumisen tietää aina siitä, että jossain pamahtaa

- Trixin pää, siis. Yleensä seinään tai oveen.