14
Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006
Tältä ajalta myös juontaa juurensa Rockyn tapa
olla peittelemättä pissojaan. Jollakin lailla se on
näytettävä, että on se arvokkaampi! Tietysti syynä
voi olla sekin, ettei siinä paljon ehdi siistimään, kun
neiti Jokapaikanhöylä jo kaahaa paikalle, kurkistaa
uteliaana ovesta ja pomppaa nuuhkimaan aromeja
suoraan sieltä, mistä ne tulevat... eli pyllystä, joka
vielä on Rockyn pyhä ruumiinosa. Trixus innokkaana
siistijänä yleensä sitten peittelee molempien tarpeet,
kunhan on ensin silmät sikkurassa ja nenä nyrpyssä
todennut, että haisee ja pahasti haiseekin.
Näiden kohtausten aikana, ja myös niitten välillä,
Trixillä on tunnetusti aina ollut tapana hajottaa jotain
muutakin kuin oma otsalohkonsa. Monet vaasit, kupit
ja kipot ovat saaneet kyytiä. Kaikki pienet lelut ja
karkkipaperinöppöset piilotetaan sohvan alle, ja
tekniset laitteet liuutetaan alas hyppäämällä
viattoman kevyesti niiden päälle.
Monasti kylpyhuoneen seinät ja lattiakin on
huolellisesti siivottu sujauttamalla etutassulla
parisenkymmentä hiekannokaretta vahingossa ulos
laatikosta. Kakkaaminenkin on aina aloitettava
kaapimalla kuoppa Kiinaan asti viskoen samalla
murusia pitkin ja poikin, ja vasta sitten voi aloittaa
tämän tärkeän toimituksen. Samoin Trixin on aivan
ehdottomasti karautettava pissan jälkeen tuhatta ja
sataa pois kylppäristä ja samalla karistettava
tassullinen hiekanmuruja oven edessä olevalle
matolle. Tarkoitus on täytetty viimeistään silloin,
kun joku on menossa suihkuun: lattia on hiekkaliejun
peitossa.
Trixus on myös äärettömän huomionkipeä. Koska se
ei osannut ensimmäisten parin vuoden aikana naukua
ollenkaan, vaan päästi onnettomia ä-ää -ääniä, on se
nyt päättänyt antaa kuulua itsestään oikein
sydämensä kyllyydestä. Noin puolen tunnin välein
Trixi kantaa höyhenkeppiä suussaan ja parkuu
korviaraastavasti aina siihen asti, kunnes joku
avulias aatu tajuaa leikkiä. Tämä menettelee vielä
päiväsaikaan, mutta kun sängynpäädystä alkaa
kuulua alati kovenevaa narinaa joka yö noin klo
neljän maissa, palaa usein pinna.
Samanlaista juoksuintoa Trixus osoittaa aina hyvän
ruuan päälle, tai käytyään parvekkeella raitista ilmaa
haistelemassa. En vieläkään voi käsittää, kuinka
huumaavaa ainetta possunsydän voikaan sisältää
(maustavatko ne sen kissanmintulla?), taikka kuinka
suuri osa Helsingin ilmasta on ilokaasua. Tämän
hullunkohtauksen alkamisen huomaa aina siitä, että
Trixin korvat menevät pahaenteisesti luimuun, silmät
näyttävät pullistuvan kaksi kertaa isommiksi, häntä
suoristuu metrin pituiseksi, läähätys alkaa, ja sitten
mennään.
...Paljon melua Trixistä
(lat. Felis Trixus Hoepoenassus)
Trixi on myös joka paikkaan änkeämisen ylin mestari.
Neiti on tähän mennessä tunkenut itsensä jääkaappiin,
pesukoneeseen, hattuhyllylle, moniin kasseihin
(muovikassit ja mummin marikassi ehdottomat
suosikit), paistinpannuun (joka ei onneksi ollut
liedellä), taikinakulhoon, roskapönttöön, lavuaariin,
vaunuihin, pahvilaatikoihin, jne. Niin pientä laatikkoa
tai astiaa ei ole tehtykään, etteikö meidän pikku
tilaihme siihen mahtuisi.
Tarpeetonta sanoa, mutta kohtauksen
loppumisen tietää aina siitä, että jossain pamahtaa
- Trixin pää, siis. Yleensä seinään tai oveen.