Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006
Enemmän tietysti opetan koiria, mutta ei meillä
kissat tuhoa tai raavi. Opettaminen on mennyt
ihan tavallisen elämän mukana. Kissojen kanssa
täytyy pitää huoli, että ne antaa toteuttaa itseään.
Luvattomasta asiasta kielletään ja kissa viedään
tekemään jotain muuta.
Minulla on kaksi australianpaimenkoiraa. Penni
on 5 -vuotias steriloitu narttu ja Fresco on 3 -vuotias
uros.
Australianpaimenkoirat on luonteeltaan suhteellisen
vilkkaasta ihan hypervilkkaaseen. Ne on vahtiviettisiä,
nopeita reaktioissaan, eikä ehkä ihan jokaisen koira.
Aussi on vilkas harrastuskoira, eikä siitä oikein olis
ihan kotikoiraksi.
...Tassulähteellä
Nuorempi koirista on todella nope ja herkkä. Se lukee
kroppaa hirveän paljon ja toimii sen mukaan.
Arkielämässäkin kun ihminen reagoi, niin koiora lukee
sitä. Siitä ne monet ongelmatkin tulevat.
Aussi oppii hirveän helposti uutta. Meillä erityisesti
narttu on nopeaoppinen ja ihan näkee, kuinka se joskus
näyttää, että hei äiti, mä tein sen jo . Uros ei sovella
niin nopeasti , mutta oppii kyllä hyvät ja huonot tavat.
Huonoista tavoista pois oppiminen ei sitten olekaan
helppoa.
Itse asiassa meidän huonotapaisin kissa on 18
-vuotias kotikissa. Se on eläinsuojelutapaus,
ikänsä ollut terve, mutta on näistä huonotapaisin
ja aivan erilainen luonne kuin muut kissat.
Parasta aussissa on se vilkkaus ja herkkyys. Aina ne
on valmiina lähtemään ja parhaimmillaan aussi on
kuin ihmisen mielessä.
En ole harkinnut koirien kasvatusta, koska kasvatus
on niin samalla niin iso vastuu. Me harrastetaan
agilitya, tokoa, raunioita ja hakua. Ne on päälajit.
Nuoremman kanssa mennään enemmän ja Penni on
nyt kisatauolla.
Penni tuli meille 16 kuukauden ikäisenä ja se oli ollut
ihan kotikoirana. Aussi tykkää kaiken laisesta
tekemisestä, mutta agility on parasta, kun se on niin
vauhdikasta. Nuorempi pitää siitä aivan erityisesti.
