<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 >>

Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006

Enemmän tietysti opetan koiria, mutta ei meillä

kissat tuhoa tai raavi. Opettaminen on mennyt

ihan tavallisen elämän mukana. Kissojen kanssa

täytyy pitää huoli, että ne antaa toteuttaa itseään.

Luvattomasta asiasta kielletään ja kissa viedään

tekemään jotain muuta.

Minulla on kaksi australianpaimenkoiraa. Penni

on 5 -vuotias steriloitu narttu ja Fresco on 3 -vuotias

uros.

Australianpaimenkoirat on luonteeltaan suhteellisen

vilkkaasta ihan hypervilkkaaseen. Ne on vahtiviettisiä,

nopeita reaktioissaan, eikä ehkä ihan jokaisen koira.

Aussi on vilkas harrastuskoira, eikä siitä oikein olis

ihan kotikoiraksi.

...Tassulähteellä

Nuorempi koirista on todella nope ja herkkä. Se lukee

kroppaa hirveän paljon ja toimii sen mukaan.

Arkielämässäkin kun ihminen reagoi, niin koiora lukee

sitä. Siitä ne monet ongelmatkin tulevat.

Aussi oppii hirveän helposti uutta. Meillä erityisesti

narttu on nopeaoppinen ja ihan näkee, kuinka se joskus

näyttää, että hei äiti, mä tein sen jo . Uros ei sovella

niin nopeasti , mutta oppii kyllä hyvät ja huonot tavat.

Huonoista tavoista pois oppiminen ei sitten olekaan

helppoa.

Itse asiassa meidän huonotapaisin kissa on 18

-vuotias kotikissa. Se on eläinsuojelutapaus,

ikänsä ollut terve, mutta on näistä huonotapaisin

ja aivan erilainen luonne kuin muut kissat.

Parasta aussissa on se vilkkaus ja herkkyys. Aina ne

on valmiina lähtemään ja parhaimmillaan aussi on

kuin ihmisen mielessä.

En ole harkinnut koirien kasvatusta, koska kasvatus

on niin samalla niin iso vastuu. Me harrastetaan

agilitya, tokoa, raunioita ja hakua. Ne on päälajit.

Nuoremman kanssa mennään enemmän ja Penni on

nyt kisatauolla.

Penni tuli meille 16 kuukauden ikäisenä ja se oli ollut

ihan kotikoirana. Aussi tykkää kaiken laisesta

tekemisestä, mutta agility on parasta, kun se on niin

vauhdikasta. Nuorempi pitää siitä aivan erityisesti.