<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 >>

Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006

Eurooppalainen kissa on Euroopan vanhin

kissarotu. Se on peruskissa, jota ei ole tarvinnut, eikä

edelleenkään tarvitse jalostaa tai parantaa toisen

kissarodun avulla. Kasvatuksessa on tarkoituksena

pitää se peruskissana, jolla ei ole minkään muun

rodun piirteitä.

Eurooppalaista pidetään kodikkuuden vertauskuvana.

Se on seurallinen, leikkisä, sopivan vilkas ja toisaalta

sopivan rauhallinen. Erään kuvauksen mukaan siinä

ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Siltä

eurooppalaiset tosiaan näyttävätkin.

Eurooppalainen - peruskissan

kauneutta

Alunperin eurooppalaista on kasvatettu samalla

rotumääritelmällä kuin brittiäkin. Suomessa ei

kuitenkaan eurooppalaiseen ole sekottunut paljon

brittiä ja nykyään eurooppalaisella on oma

rotumääritelmä.

Yläkuvassa on kaksivuotias sinitiikeri

eurooppalainen uros Tok ra Selmak Darti eli

kutsumanimeltään Tokra. Katinhännän kissasivut.

Rakenteeltaan eurooppalainen on sopusuhtainen,

vahva ja notkea. Sen turkki on joustava, kiiltävä ja

tiheä. Se ei saa olla pehmeä tai villava, eikä liian pitkä.

Jos kokeilee vuoronperään britin ja eurooppalaisen

turkkia, niin ne ovat tiheydeltään hyvin samanoloiset,

mutta eurooppalaisen turkki on karheampi.

Tavallinen suomalainen maatiaiskissa voi täyttää

eurooppalaisen rotuvaatimukset niin hyvin, että se

voidaan rekisteröidä noviisiluokan kautta. Käytännössä

se tilanne on kuitenkin erittäin harvinainen.

Eurooppalaiskissoista jotkut ovat

ruumiinrakenteeltaan solakampia ja pidempiä ja

toiset lyhyempiä ja pyöreämpiä. Se ei ole virhe,

koska rodussa ei haeta tarkasti jompaa kumpaa

mallia.

Vasemmalla kuvassa näyttelyhäkistään kurkistelee

Feronian Quercus Borealis eli Kasperi, joka oli

Messukeskuksessa toisessa näyttelyssään.