Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2006
Eurooppalainen kissa on Euroopan vanhin
kissarotu. Se on peruskissa, jota ei ole tarvinnut, eikä
edelleenkään tarvitse jalostaa tai parantaa toisen
kissarodun avulla. Kasvatuksessa on tarkoituksena
pitää se peruskissana, jolla ei ole minkään muun
rodun piirteitä.
Eurooppalaista pidetään kodikkuuden vertauskuvana.
Se on seurallinen, leikkisä, sopivan vilkas ja toisaalta
sopivan rauhallinen. Erään kuvauksen mukaan siinä
ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Siltä
eurooppalaiset tosiaan näyttävätkin.
Eurooppalainen - peruskissan
kauneutta
Alunperin eurooppalaista on kasvatettu samalla
rotumääritelmällä kuin brittiäkin. Suomessa ei
kuitenkaan eurooppalaiseen ole sekottunut paljon
brittiä ja nykyään eurooppalaisella on oma
rotumääritelmä.
Yläkuvassa on kaksivuotias sinitiikeri
eurooppalainen uros Tok ra Selmak Darti eli
kutsumanimeltään Tokra. Katinhännän kissasivut.
Rakenteeltaan eurooppalainen on sopusuhtainen,
vahva ja notkea. Sen turkki on joustava, kiiltävä ja
tiheä. Se ei saa olla pehmeä tai villava, eikä liian pitkä.
Jos kokeilee vuoronperään britin ja eurooppalaisen
turkkia, niin ne ovat tiheydeltään hyvin samanoloiset,
mutta eurooppalaisen turkki on karheampi.
Tavallinen suomalainen maatiaiskissa voi täyttää
eurooppalaisen rotuvaatimukset niin hyvin, että se
voidaan rekisteröidä noviisiluokan kautta. Käytännössä
se tilanne on kuitenkin erittäin harvinainen.
Eurooppalaiskissoista jotkut ovat
ruumiinrakenteeltaan solakampia ja pidempiä ja
toiset lyhyempiä ja pyöreämpiä. Se ei ole virhe,
koska rodussa ei haeta tarkasti jompaa kumpaa
mallia.
Vasemmalla kuvassa näyttelyhäkistään kurkistelee
Feronian Quercus Borealis eli Kasperi, joka oli
Messukeskuksessa toisessa näyttelyssään.