<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

Outi Parkatti

Kissanpäiviä ja koiranunta päätoimittaja

Tässä lehdessä on kaksi aivan erilaista teemaa. Ehkä

joku ihmettelee, miksi yhdistää rescue asiat ja toisaalta

sisustaminen. Miksipä ei. Joka tapauksessa tämän

maailman parannuksen yksi tärkeä lähtökohta on

omassa kodissa, omissa lemmikeissä ja omassa

elämässä. Itsekäs näkökulma, mutta samalla hyvin tosi.

Jos jokainen lemmikin omistaja pitäisi erinomaista

huolta lemmikkiystävistään, niin ei olisi olemassa

eläinsuojeluongelmia. Ei olisi palelevia kissoja etsimässä

hävinnyttä perhettään, ei olisi kulkukoiria etsimässä

elantoa ym.

Ensin tuntui, että talvi ei tule ollenkaan, mutta sittenhän

se tulikin kunnolla nipistelemään lemmikkienkin

varpaita, nenänpäitä ja korvia. Samalla tavalla yllättäen

tuli kymmenes K&K lehden numero. Kun tänne asti on

tultu, niin tästä on myös hyvä jatkaa.

Pakkanen paukkuu taas ensi yönä. Moni lemmikki

ja lemmikin omistaja kokee samalla muutakin

lämpöä kuin lämpötilan. Kainalosta kuuluva

kehräys tai sängyn vierestä kuuluva uninen

huokaus on aivan ihana kokemus.

Kyllä talvessa on mukavat puolensa tämänkin

kaksikon mielestä. Jimi tulee myös mukaan

lumitöihin ja Sara on mielissään nelijalkaisesta

ulkoiluseurasta - vaikkahan kyseessä onkin kissa.

Kissanpäiviä ja koiranunta 2/2007

Viron koiratarhat ovat varmasti äärimmäinen

kokemus jokaiselle, joka sinne menee käymään. Itse

olen kokenut vain Vaasan kissatalon, jonka sisältämät

kohtalot jo pystäyttivät ja vetivät vakavaksi. Näinköhän

sydän kestäisi esimerkiksi Haapsalun koiratarhan

näkemisen. Entä jos siitä ei enää toipuisikaan, ikinä.

Toivotan siis kaikille lukijoille lämpöisiä ja

aurinkoisia pakkaspäiviä.

Virossa lemmikkeihin suhtaudutaan hyvin eri tavalla

kuin Suomessa. Koira ei ole perheessä sitä varten, että

sen kanssa harrastettaisiin, käytäisiin yhdessä lenkillä

tai että ystävyys olisi eliniän pituinen. Suhtautuminen on

muuttunut viime vuosina parempaan, mutta pitkä matka

on vielä kuljettavana. Totuuden nimessä on sanottava,

että yleistykset ovat vaarallisia. Kyllä Virossakin on

vastuuntuntoisia ja aitoja eläinten ystäviä. Onneksi on

ja varmasti sielläkin silmät ovat avautumassa entistä

enemmän.

Katson ulos ikkunasta ja puhdistan mieleni surusta.

Koitan unohtaa, miten ihokarvat nousivat pystyyn, kun

kuuntelin tarinaa koiratarhoilta. Yksittäinen ihminen ei

pysty paljoon, mutta ehkäpä näillä kirjoituksillakin on

jotain merkitystä.