5
Kissanpäiviä ja koiranunta 2/2007
Loomade Hojupaik (TEHO) on huomattavasti
parempi paikka. Siellä on iso talo, jossa on
betonilattia ja ulkotarhat, mihin koirat pääsee. Ei
sekään mahtava ole, mutta parempi. Mitä
kauemmas Tallinnasta mennään, niin sitä
kamalempia koiratarhat on.
...Koiratarhojen karu totuus
Haapsalu on yli 100 kilometrin päässä Tallinnasta.
Sen omistaa yksityinen tarhanpitäjä. Koirien lisäksi
siellä on kissoja, jotka aikaisemmin pidettiin
loukkuhäkeissä. Nyt kissoilla on vähän isommat
koirien kuljetushäkit ja me vietiin niillekin
kissanhiekkaa ja ruokaa.
Virossa koiranpito on yleisesti sitä, että koirat saa
ulkoilla itsekseen. Sitten ne tekee pentuja ja mitä
tekevätkään. Irtokoiria viedään sitten tarhoille. Kyllä
irtokoirien määrä on vähentynyt viime vuosina ja
tilanne on parantunut, mutta ei virolaiset tiedä, että
minkälaista noilla tarhoilla oikein on.
Se näissä tarhoissa on pahinta, että ei niillä eläimillä
ole mitään tulevaisuutta. Kukaan ei niitä sieltä hae
vaan kohtalona on elää ja kuolla siellä. Koiria ei
esimerkiksi Haapsalun tarhalla lopeteta. TEHO:lla
koirat pidetään ensin 14 vuorokautta odottamassa
omistajaa ja sitten jonkun aikaa, kunnes ne lopetetaan.
Armeliaampaa se lopetus olisi monessa muussakin
paikassa monille eläimille.
Tarhoilta haetaan mielellään rotukoiria. Tai sitten
todetaan, ettei vanha koira ole enää kiva ja se
halutaan vaihtaa nuorempaan. Rakennustyömaille
haetaan isoja koiria, jotka työmaan ajan on siellä
vahtina ja kun työmaa on valmis, niin sitten koira
viedään tarhalle, päästetään irti tai lopetetaan.
Paljon on lohduttomia kohtaloita. Kissojen kohtalo
on vielä hirveämpi kuin koirien.
Karvakasasta koiraksi eli tositarina nimeltä Pettu.