<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

5

Kissanpäiviä ja koiranunta 2/2007

Loomade Hojupaik (TEHO) on huomattavasti

parempi paikka. Siellä on iso talo, jossa on

betonilattia ja ulkotarhat, mihin koirat pääsee. Ei

sekään mahtava ole, mutta parempi. Mitä

kauemmas Tallinnasta mennään, niin sitä

kamalempia koiratarhat on.

...Koiratarhojen karu totuus

Haapsalu on yli 100 kilometrin päässä Tallinnasta.

Sen omistaa yksityinen tarhanpitäjä. Koirien lisäksi

siellä on kissoja, jotka aikaisemmin pidettiin

loukkuhäkeissä. Nyt kissoilla on vähän isommat

koirien kuljetushäkit ja me vietiin niillekin

kissanhiekkaa ja ruokaa.

Virossa koiranpito on yleisesti sitä, että koirat saa

ulkoilla itsekseen. Sitten ne tekee pentuja ja mitä

tekevätkään. Irtokoiria viedään sitten tarhoille. Kyllä

irtokoirien määrä on vähentynyt viime vuosina ja

tilanne on parantunut, mutta ei virolaiset tiedä, että

minkälaista noilla tarhoilla oikein on.

Se näissä tarhoissa on pahinta, että ei niillä eläimillä

ole mitään tulevaisuutta. Kukaan ei niitä sieltä hae

vaan kohtalona on elää ja kuolla siellä. Koiria ei

esimerkiksi Haapsalun tarhalla lopeteta. TEHO:lla

koirat pidetään ensin 14 vuorokautta odottamassa

omistajaa ja sitten jonkun aikaa, kunnes ne lopetetaan.

Armeliaampaa se lopetus olisi monessa muussakin

paikassa monille eläimille.

Tarhoilta haetaan mielellään rotukoiria. Tai sitten

todetaan, ettei vanha koira ole enää kiva ja se

halutaan vaihtaa nuorempaan. Rakennustyömaille

haetaan isoja koiria, jotka työmaan ajan on siellä

vahtina ja kun työmaa on valmis, niin sitten koira

viedään tarhalle, päästetään irti tai lopetetaan.

Paljon on lohduttomia kohtaloita. Kissojen kohtalo

on vielä hirveämpi kuin koirien.

Karvakasasta koiraksi eli tositarina nimeltä Pettu.