7
Kissanpäiviä ja koiranunta 2/2007
Kaduille tulee vastaan koiria, joilla on kaulapannat.
Yhdellä on jopa kuonokoppa. Nämä eivät ole
kulkukoiria osa on ihan rotukoiria. Näiden koirien
omistajat päästävät koirat aamulla ulos ja illalla koirat
tietävät milloin omistajat tulevat kotiin. Silloin on koko
perheen kotiintuloaika.
Vielä ei ole ollut mahdollisuutta ulkoiluttaa koiria
valoisaan aikaan eikä vieraisiin metsiin voi mennä.
Ei täällä. Vaihtoehdoiksi on siis jäänyt hihnalenkki
kaduilla tai päästää koirat aidatulle urheilukentän
tapaiselle alueelle . Vapauteen tottuneet
landepojat eivät kestäneet montaa päivää riistettyä
vapautta (hihnalenkkejä kaduilla), joten meikkis
myöntyi pitkän toisinajattelun jälkeen ja pojat
pääsivät kirmaamaan lasinsirpalematolle. Nyt on
jo 17. päivä, enkä ole nyppinyt sirpaleen sirpaletta
poikien anturoista. Aika ihmeellistä, eikös?
Teksti ja kuva Mari Stenvall. Juttu lainattu Golden
Ring -- Kultaistennoutajien rotujärjestön lehdestä
1/2007.
Vihdoin viikonloppu. Lähdimme Ûlemiste-järven
rantaan metsälenkille. Eipä aikaakaan, kun vastaan
hölkkäsi pari peuraa saaden kannoilleen valkoisen
jahtimiehen Simon päätti esitellä ajavan noutajan
taitojaan. Ikuisuudelta tuntuneen tunnin jälkeen
rättiväsynyt herra Tallisman vihdoin liittyi
seuraamme.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Virossa
Tallinna. Viro. Eesti. Ihan kuinka haluat. Minulle kaikki
tämä alkaa pikkuhiljaa tarkoittaa lasin sirpaleita,
maukkaita juomia ja katulenkkejä. Kaikkeen kun VOI
sopeutua. Katulenkeillä kajahtelevat e-teen ,
väään ... ja hööög -käskyt.