<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

Kissanpäiviä ja koiranunta 2/2007

Halusin nähdä itse sen koiran, jonka ottaisin. Siksi

lähdin mukaan yhdelle tarhareissulle paikkaan,

jossa oli päälle 100 koiraa. Kiersin ja oli jo nähnyt

kaikki nartut. Joku oli jo ihan kiva muuten, mutta

se oli vähän mustasukkaisen oloinen. Ajattelin,

että koira ei voi omia minua täysin, koska kotona

on myös kissa.

Taukopaikalla yksi kaveri sitten kysyi, että Ootko

käyny katsomassa koppia 62. Siellä näin Taran.

Se oli urosten puolella ja sen nimenä oli Snoopy.

Viimeinen koira sulatti minun sydämen. Rakastuin

samantien. Olin hakenut pienempää koiraa, mutta

sanoin Taralle, että pesen sut 90 asteessa,

että kutistut.

Päätin, että otan kodittoman koiran. Sen oli oltava

narttu. Etsin sopivaa koiraa Suomesta, mutta ei sitä

löytynyt ja aika kului. Sitten kaupan kassalla kerran

höpötin koira-asiasta ja joku kertoi, että oli ottanut

koiran Virosta ja että katso Pelastetaan Koirat ry:n

sivuilta. Mietin, että Virolaisia kirppukasoja. Hui .

Kävin netissä ja niin ihastuin ajatukseen. Juttelin

vielä ihmisten kanssa, jotka kertoivat onnellisia

tarinoita Virosta tulleista koirista. Terveitä ja fiksuja

koiriahan sieltä on tullut.

Siihen aikaan madotus piti tapahtua 72-12 tuntia

ennen kuin koiran sai tuoda rajan yli. En voinut

olla siellä yön yli ja vaikka kaikki rokotukset oli

kunnossa, niin Tara piti jättää sinne.

Yhdistyksen jäsenet menivät takaisin tarhalle

kahden viikon kuluttua. Olin aivan kauhuissani,

että jos koiraa ei enää löytyisikään. Joskus

varattu koira on hävinnyt tarhalta. He pystyivät

vasta laivalla ilmoittamaan, että koira on heillä ja

tulossa. Lähdin koiraa satamaan vastaan kaverin

auton kyydillä.

Tässä on itse Tara, iloinen ja fiksu maahanmuuttaja.

Siinä vaiheessa tajusin pelätä, että mitä jos kissa ja

koira ei tulekaan toimeen. Minulla ei ollut mitään

varasuunnitelmaa, oli vaan kiire saada Tara kotiin.

Onneksi kävi niin, että Tara oli täysin sisäsiisti ja

perhekoira. Ensimmäisenä iltana se oli tosi likainen

ja kurainen takkukasa. Se ei aluksi syönyt mitään,

koska kärsi laivalla matkapahoinvoinnista. Kissa

meni aluksi uteliaasti kurkkimaan, että mikä tänne

tuli ja parin tunnin kuluttua Elli jo nuuski Taraa.

Kaikki meni hyvin.

...Tara - Koiratarhalta kodin lämpöön

OIkealla: Ellin ja taran ystävyys alkoi kurkistuksesta.