14
Kissanpäiviä ja koiranunta 3/2007
...Kililoikkia!
Johtajakuttu Tyyne astelee vuohitarhaan
kuningattaren askelin ja on ilmeisen ylpeä
jälkikasvustaan. Perässä seuraa Lempi-kuttu
ja kaikki neljä kiliämme. Yksi tyttökili ja kolme
kilipukkia. Ulkoilma, lumi, pakkanen, kivet, puut ja
kaikki uusi tuntuu ihmeelliseltä näistä pienistä
vipeltäjistä. Vuohi on utelias ja seurallinen eläin ja
tämän huomaa hyvin myös kileistä.
Tänään olen ajatellut, että kilit saavat kokeilla
ensimmäistä kertaa, miltä lumi tuntuu sorkissa ja
miten raikasta on ulkoilma. Raotan tallin ovea ja
kurkkaan sisälle. Vastaan leijuu lämmin ilma ja
monta iloista mäkätystä. Melkein heti ovelle
muodostuu tungosta ja koko sorkkajengi pyrkii
samaan aikaan ulos.
Kun ympäristö on todettu turvalliseksi (käyden välillä
tallissa tarkistamassa, että kammari on kunnossa ja
tallessa..) ja huomattu, että äitikututkaan eivät
minnekään lumeen häviä, niin alkaa melkoinen hulina!
Siinä sitä lumi pölisee, kun kilit sinkoilevat hurjilla
loikilla ilmaan, tehden ketteriä ja nopeita pyrähdyksiä
koko pienen vuohen notkeudellaan. Välillä on jopa
ihmissilmin vaikeata hahmottaa, että missä kaikki
neljä turboa pyyhältävät.