16
Kissanpäiviä ja koiranunta 3/2007
...Kililoikkia!
Välillä pusketaan sisaruksia asiantuntevasti
takajaloiltaan vauhtia ottaen ja sen jälkeen
kiiruhdetaankin jo kivelle tiirailemaan, että
kuinkahan iso se tämä ulkomaailma mahtaa
oikein olla?! Sorkkia on kokeiltava seinään,
kiviin, jäätikköön, puunrunkoon ja jopa
äitikuttujen selkään. Ihmeesti ne kutut jaksavat
kilejen touhotusta seurata ja innostuvat jopa
itsekin ottamaan muutaman notkistavan loikan
poikimisen kankeuttamilla jäsenillään. Ja tietysti
kuttujen täytyy myös otsavalssilla tarkistaa,
että kukas se nyt olikaan se johtajakuttu...
Ulkoiluhetki on alusta loppuun asti täynnä
uutuuden riemua ja kilien vipeltämistä on lapsien
kanssa kiva katsella. Ihmislapset ja kilit eivät
suuresti toisistaan eroa! Myös tarhan ulkopuolella
käväistään pikaisesti kävelyllä ja kotitallin
pihapiiri tulee tutuksi.
Vaudikkaan ulkoilun ja satojen iloloikkien jälkeen
on aika siirtyä takaisin tallin suojiin ja odotella
innokkaasti huomista, seuraavaa ulkoilua, sekä
tulevaa kevättä ja aikaa, jolloin päivä päivältä
ulkoilukerrat pitenevät ja lopulta koittaa aika, että
tallin ovi saa olla koko päivän auki ja pikku kileillä
on aikaa aamusta iltaan opetella ulkoilmassa
tärkeitä vuohitaitoja kekenään. Puskemista,
loikkimista, paijaamista ja muuta mukavaa. Vaan
nyt on aika ottaa ulkoilun päätteeksi imaisut maitoa
ja käydä levolle omaan, turvalliseen pikku pesään.
Pöydän alle.
