<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 >>

Vaasan agilitykilpailun tauolla huomion nappasivat

iloisella hännänheilutuksellaan jackrusselinterrierit

Siiri ja Siirin poika Nekku. Mirjam Koivula

kasvattaa russeleita Saaristonsiirin kennelissään.

Kennel on saanut nimensä mainiosta Siiristä.

Mikä agilityssa viehättää? "Tämä on niin mukavaa.

Mukava on lähteä pari kertaa viikossa harjoituksiin

ja siellä saa touhuta aktiivisen koiran kanssa. Niin

ja mukavaa tässä on, kun joskus saa onnistuakin.

Moneen muuhun paikkaan sitä ei kerkeä lähtemään,

mutta tänne ehtii aina. Täällä ei ole stressiä ja

kaikilla on mukavaa", Mirjam kertoo.

Jackrusselinterrierien agilityriemua

Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2007

Mikä jackrusselinterrierissä on parasta?

"Se on iloisuus ja että jaksaa touhuta. Jos vaikka

teet puutarhatöitä, niin koira jaksaa touhuta mukana

koko päivän. Nämä on oppivaisia ja Saara on

miellyttämisenhaluinen."

"Sellaiset 7-8 vuotta olen harrastanut agilitya, mutta

Siiri jää eläkkeelle tämän kesän jälkeen. Siiri täyttää

kesäkuussa 9 vuotta. Pari uutta tulokasta on kyllä jo

tulossa ja niiden kanssa tätä harrastusta jatketaan."

Äkkiä joukkoon hypähtää kolmas jackrusselinterrieri

Saara ja hännänheilutus ja vauhti kasvaa. Saara on

Siirin tyttären tytär ja Siiri on mummo jo 4. polvessa.

"Saara nousi agilityssa 2-luokkaan ja nyt voidaan

osallistua myös Agirotuun joukkueella Muori ja

mukulat", Mirjam Koivula nauraa ja agilityharrastus

ei ole vähenemässä.

"Russelit tykkää kovasi uimisesta. Siiri hypää laiturilta

ja Saara sukeltaa pikkukaloja. Ei Saara niitä syö,

mutta tulee vedenalta pikkukala suussa. Joskus

Siiri nappaa kiinni meriheinästä ja sitä saa pelätä,

että mitä tapahtuu. Koira ui ja vetää heinää, joka

vetää koiraa takaisinpäin", Mirjam kertoo siitä,

minkälaista on elää jackrusselinterrierien kanssa.

Mirjam Koivula ja Siru Kivipelto koirien kera tauolla.

Alakuvassa istuu hieno Siiri, jota ikävuodet eivät

vielä turhaan paina. Katso kuva vauhdista sivulla 2.