Vaasan agilitykilpailun tauolla huomion nappasivat
iloisella hännänheilutuksellaan jackrusselinterrierit
Siiri ja Siirin poika Nekku. Mirjam Koivula
kasvattaa russeleita Saaristonsiirin kennelissään.
Kennel on saanut nimensä mainiosta Siiristä.
Mikä agilityssa viehättää? "Tämä on niin mukavaa.
Mukava on lähteä pari kertaa viikossa harjoituksiin
ja siellä saa touhuta aktiivisen koiran kanssa. Niin
ja mukavaa tässä on, kun joskus saa onnistuakin.
Moneen muuhun paikkaan sitä ei kerkeä lähtemään,
mutta tänne ehtii aina. Täällä ei ole stressiä ja
kaikilla on mukavaa", Mirjam kertoo.
Jackrusselinterrierien agilityriemua
Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2007
Mikä jackrusselinterrierissä on parasta?
"Se on iloisuus ja että jaksaa touhuta. Jos vaikka
teet puutarhatöitä, niin koira jaksaa touhuta mukana
koko päivän. Nämä on oppivaisia ja Saara on
miellyttämisenhaluinen."
"Sellaiset 7-8 vuotta olen harrastanut agilitya, mutta
Siiri jää eläkkeelle tämän kesän jälkeen. Siiri täyttää
kesäkuussa 9 vuotta. Pari uutta tulokasta on kyllä jo
tulossa ja niiden kanssa tätä harrastusta jatketaan."
Äkkiä joukkoon hypähtää kolmas jackrusselinterrieri
Saara ja hännänheilutus ja vauhti kasvaa. Saara on
Siirin tyttären tytär ja Siiri on mummo jo 4. polvessa.
"Saara nousi agilityssa 2-luokkaan ja nyt voidaan
osallistua myös Agirotuun joukkueella Muori ja
mukulat", Mirjam Koivula nauraa ja agilityharrastus
ei ole vähenemässä.
"Russelit tykkää kovasi uimisesta. Siiri hypää laiturilta
ja Saara sukeltaa pikkukaloja. Ei Saara niitä syö,
mutta tulee vedenalta pikkukala suussa. Joskus
Siiri nappaa kiinni meriheinästä ja sitä saa pelätä,
että mitä tapahtuu. Koira ui ja vetää heinää, joka
vetää koiraa takaisinpäin", Mirjam kertoo siitä,
minkälaista on elää jackrusselinterrierien kanssa.
Mirjam Koivula ja Siru Kivipelto koirien kera tauolla.
Alakuvassa istuu hieno Siiri, jota ikävuodet eivät
vielä turhaan paina. Katso kuva vauhdista sivulla 2.