<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 >>

6

Kissanpäiviä ja koiranunta 6/2007

Sinä iltana Sara katosi

27.5. oli kaunis ilta. Sisällä oli kuuma ja Sara,

vanha sileäkarvainen noutajamme pyysi päästä

ulos. Kello ei ollut vielä paljon, mutta oli poikien

iltatoimien aika, joten päästin Saran ulos

loikoilemaan ja ihailemaan kesäistä iltaa. Saralla

on ikää yli 10 vuotta ja suojaisa pihamaamme on

ollut aina Saran vapaata valtakuntaa.

Pojat saatiin sänkyyn ja aloin touhuilemaan jotain,

mutta sitten muistin päästäneeni Saran ulos ja lähdin

hakemaan Saraa sisälle. Jospa meidän vanhus olisi

viilentynyt jo sen verran, että pystyisi aloittamaan

yöunet.

Kävelin ulos ja hämmästyin, kun Saraa ei näkynyt.

Kävelin takapihalle ja aloin huhuilemaan. Saralla on

usein tapana olla takapihankin puolella, onhan siellä

kissatkin häkissään. Mitään ei kuulunut. Jossain

kuului koiran haukuntaa, niin kuin tavallisestikin

iltaisin. Viheltelin. Ei mitään. Kiipesin metsän reunaan

suurelle kivelle, viheltelin ja huutelin. Ei mitään.

Sen yön torkahdin aina hetken, nousin ylös ja lähdin

katselemaan, josko kuitenkin Sara olisi tullut takaisin.

Huhuilin ja hätäilin.

Kuvat ja teksti Outi Parkatti

Siitä alkoi kamala yö. Kävin metsässä. Kävin

polkupyörällä katsomassa näkyisikö Saraa

ympäröivällä asuntoalueella. Siellä on koirien häkkejä,

joissa koirat ovat yölläkin ja ajattelin, että jos Sara

jostain syystä olisi lähtenyt etsimään seuraa. Ei mitään.

Mieheni käveli lenkin metsässä.

En tajunnut laittaa ilmoitukseen edes

repäistäviä puhelinnumerolipukkeita, mutta

kirjoitin ne käsin ja leikkasin suikaleiksi,

jotka olisi helppo repäistä.

Aamulla klo 4.49 on tietokoneeltani lähtenyt viesti

karkurit.fi sivuston sähköpostiosoitteeseen. Samoihin

aikoihin tein ilmoituksen kaupan seinälle vietäväksi ja

päätin, että poika saa viedä toisen kappaleen kouluun.

Vaikka koululaiset eivät heti olisikaan etsimässä, niin

heidän mukanaan tieto leviäisi nopeasti ympäri kylää.

Aamun sarastaessa nukahdin hetkeksi ja seitsemältä

lähdin ajelemaan autolla lähialueille. Poikien takia en

voinut sillä erää pitkään etsiä. Lapsia ei voi jättää yksin.

Aamun aikana kirjoitin nettiin moneen paikkaan ja

kävin ulkona huhuilemassa ja lähetin jopa

Pohjanmaan Radioon viestin, jos he voisivat

radiossa lukea katoamisilmoituksen. Sieltä tuli

myöhemmin päivällä ystävällinen vastaus, että

he eivät ilmoittele katoamisista...

Iltapäivällä saapui mummolasta vanhempi koirani

Milla. Lähdimme jäljestämään Saraa. Hyvin Milla

jäljen löysikin noutajakeskustelussa heitetyn vinkin

avulla. Muovipussissa oli Saran lempilelu, jota

Milla välillä nuuskaisi ja taas matka jatkui.