6
Kissanpäiviä ja koiranunta 6/2007
Sinä iltana Sara katosi
27.5. oli kaunis ilta. Sisällä oli kuuma ja Sara,
vanha sileäkarvainen noutajamme pyysi päästä
ulos. Kello ei ollut vielä paljon, mutta oli poikien
iltatoimien aika, joten päästin Saran ulos
loikoilemaan ja ihailemaan kesäistä iltaa. Saralla
on ikää yli 10 vuotta ja suojaisa pihamaamme on
ollut aina Saran vapaata valtakuntaa.
Pojat saatiin sänkyyn ja aloin touhuilemaan jotain,
mutta sitten muistin päästäneeni Saran ulos ja lähdin
hakemaan Saraa sisälle. Jospa meidän vanhus olisi
viilentynyt jo sen verran, että pystyisi aloittamaan
yöunet.
Kävelin ulos ja hämmästyin, kun Saraa ei näkynyt.
Kävelin takapihalle ja aloin huhuilemaan. Saralla on
usein tapana olla takapihankin puolella, onhan siellä
kissatkin häkissään. Mitään ei kuulunut. Jossain
kuului koiran haukuntaa, niin kuin tavallisestikin
iltaisin. Viheltelin. Ei mitään. Kiipesin metsän reunaan
suurelle kivelle, viheltelin ja huutelin. Ei mitään.
Sen yön torkahdin aina hetken, nousin ylös ja lähdin
katselemaan, josko kuitenkin Sara olisi tullut takaisin.
Huhuilin ja hätäilin.
Kuvat ja teksti Outi Parkatti
Siitä alkoi kamala yö. Kävin metsässä. Kävin
polkupyörällä katsomassa näkyisikö Saraa
ympäröivällä asuntoalueella. Siellä on koirien häkkejä,
joissa koirat ovat yölläkin ja ajattelin, että jos Sara
jostain syystä olisi lähtenyt etsimään seuraa. Ei mitään.
Mieheni käveli lenkin metsässä.
En tajunnut laittaa ilmoitukseen edes
repäistäviä puhelinnumerolipukkeita, mutta
kirjoitin ne käsin ja leikkasin suikaleiksi,
jotka olisi helppo repäistä.
Aamulla klo 4.49 on tietokoneeltani lähtenyt viesti
karkurit.fi sivuston sähköpostiosoitteeseen. Samoihin
aikoihin tein ilmoituksen kaupan seinälle vietäväksi ja
päätin, että poika saa viedä toisen kappaleen kouluun.
Vaikka koululaiset eivät heti olisikaan etsimässä, niin
heidän mukanaan tieto leviäisi nopeasti ympäri kylää.
Aamun sarastaessa nukahdin hetkeksi ja seitsemältä
lähdin ajelemaan autolla lähialueille. Poikien takia en
voinut sillä erää pitkään etsiä. Lapsia ei voi jättää yksin.
Aamun aikana kirjoitin nettiin moneen paikkaan ja
kävin ulkona huhuilemassa ja lähetin jopa
Pohjanmaan Radioon viestin, jos he voisivat
radiossa lukea katoamisilmoituksen. Sieltä tuli
myöhemmin päivällä ystävällinen vastaus, että
he eivät ilmoittele katoamisista...
Iltapäivällä saapui mummolasta vanhempi koirani
Milla. Lähdimme jäljestämään Saraa. Hyvin Milla
jäljen löysikin noutajakeskustelussa heitetyn vinkin
avulla. Muovipussissa oli Saran lempilelu, jota
Milla välillä nuuskaisi ja taas matka jatkui.