Sataa, sataa, ropisee
Outi Parkatti
Kissanpäiviä ja koiranunta
Kesäkuun lopulla meillä sijoituksessa asustava
Minttu siperiankissa sai pentuja. Oi sitä onnea ja
ihmettä, mitä kuusi hienonkokoista pentua
toivat tullessaan. Pennut olivat hyvävoimaisia
alusta lähtien, mutta neljännen päivän aamu
olisi saanut jäädä tulematta.
Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007
Kuudesta pennusta kahdella keuhkot eivät
olleetkaan kehittyneet riittävästi. Täplä ja
Oskari eivät jaksaneet elää lupaavasta alusta
huolimatta. Onneksi aika kuivaa kyyneleet ja
vaikka kahden pennun aukko pentulaatikossa
oli ammottava, niin jäljelle jäi kauniita muistoja
ja neljän suuren pennun päivittäiset touhut.
Sadepilvien takaa pilkistää aurinko. Kesä on
pentujen aikaa ja monessa perheessä eletään
onnellisen odotuksen aikaa. Pian kotiin tulee
pentu! Siinä sitä onkin yhtä sun toista
valmisteltavaa. Siispä tämän lehden yhtenä
aiheena on kissanpennun kotiin tulo.
Sataa, sataa, ropisee, laulaa Nalle Puh ja niin
on tehnyt mieli viime aikoina laulella itsekin.
Taivaan hanat ovat olleet auki ja täytyy myöntää,
että myös kyyneleet ovat sataneet maahan
useaan kertaan. Lemmikkien kanssa elämä on
useimmiten riemua, mutta surua myös.
Pieni, märkä, kaunis, ihana Täplä poika. Mintun
ensimmäinen pentu oli niin odotettu, niin ihasteltu
ja rakastettu heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Pojat ilmoittivat, että Täplä jää sitten meille. Niin jäikin,
mutta kovin eri tavalla kuin pojat halusivat. Onneksi
olivat kuitenkin ne neljä päivää. Niitä en antaisi pois
mistään hinnasta - sittenkään.
Kesäkuussa aurinko hymyili loistavasti, kun me
pieni joukko Kissanpäiviä ja Koiranunta foorumin
kirjoittelijoista suunnistimme issikkavaellukselle.
Siinä oli kokemus, jota voi lämpimästi suositella
kaikille. Takamukset ja reidet saatiin kipeiksi
ja koko kokemus oli kertakaikkiaan mainio.
Issikat olivat ihania ja maastot upeita. Vaellus
oli ainakin itselleni kesän kohokohta. Jokohan
olisi aika varata ensi kesälle samanlainen
vaelluspäivä?
