6
Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007
Ihana issikka!
Issikkavaellus, mitä siitä tulee mieleen. Vaikka ei
olisi harrastanut ratsastusta paljoakaan, niin ei voi
olla unelmoimatta vaelluksesta islanninhevosilla.
Oma mielikuvani islanninhevosesta oli ystävällinen,
kaunis, varmajalkainen ja tasaisesti kulkeva hevonen.
Kovin kauas totuudesta ei kuvitelma osunut.
Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista
hevosroduista ja se on kehittynyt Islannissa, johon
ei muita hevosrotuja saakaan viedä. Issikka on
vahva ja rauhallinen hevosrotu, jota voi käyttää
monella tapaa. Vaikka issikka on pieni, niin melko
suurikin aikuinen ihminen voi nousta issikan selkään.
Yksi islanninhevosen erikoisuuksista on sen
askellajit. Tavallisesti hevoset osaavat kolme
askellajia eli käynnin, ravin ja laukan. Issikoilla on
hallinnassa näiden lisäksi töltti ja liitopassi. Töltti on
askellaji, joka tuntuu ratsastajasta erittäin tasaiselta.
Siinä jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin
käynnissä ja hevosella on aina yksi jalka maassa.
Koska töltti on ratsastajalle miellyttävä askellaji,
voi sitä ratsastaa pitkiäkin matkoja.
Teksti Outi Parkatti, kuvat Marika ja Outi Parkatti
Töltin osaaminen on islanninhevoselle tärkeä
ominaisuus ja esimerkiksi vaellusissikalle
välttämättömyys. Varmasti kaikki vaellukselle
lähtijät haluavat kokea, että miltä se töltin
tasaisuus tuntuu. Eri islanninhevoset ovat
töltissäänkin erilaisia ja siirtyvät tölttiin ratsastajan
pyytäminä.
Toinen erityisen tärkeä piirre islanninhevosessa
on luonne. Kuten seuraavan jutun kuvissakin käy
ilmi, niin islanninhevoset ovat erittäin rauhallisia
keskenään ja ne voi asettaa taukopaikallekin
vieri viereen. Islanninhevoset kasvatetaan
laumassa ja ne ovat tottuneet toistensa
läheisyyteen. Jokainen hevonen on toki oma
persoonansa ja luonteissa on eroja, mutta
laumassa kasvatetut hevoset ovat yleensä
erittäin ystävällisiä ja helppoja käsitellä.
