<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

6

Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007

Ihana issikka!

Issikkavaellus, mitä siitä tulee mieleen. Vaikka ei

olisi harrastanut ratsastusta paljoakaan, niin ei voi

olla unelmoimatta vaelluksesta islanninhevosilla.

Oma mielikuvani islanninhevosesta oli ystävällinen,

kaunis, varmajalkainen ja tasaisesti kulkeva hevonen.

Kovin kauas totuudesta ei kuvitelma osunut.

Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista

hevosroduista ja se on kehittynyt Islannissa, johon

ei muita hevosrotuja saakaan viedä. Issikka on

vahva ja rauhallinen hevosrotu, jota voi käyttää

monella tapaa. Vaikka issikka on pieni, niin melko

suurikin aikuinen ihminen voi nousta issikan selkään.

Yksi islanninhevosen erikoisuuksista on sen

askellajit. Tavallisesti hevoset osaavat kolme

askellajia eli käynnin, ravin ja laukan. Issikoilla on

hallinnassa näiden lisäksi töltti ja liitopassi. Töltti on

askellaji, joka tuntuu ratsastajasta erittäin tasaiselta.

Siinä jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin

käynnissä ja hevosella on aina yksi jalka maassa.

Koska töltti on ratsastajalle miellyttävä askellaji,

voi sitä ratsastaa pitkiäkin matkoja.

Teksti Outi Parkatti, kuvat Marika ja Outi Parkatti

Töltin osaaminen on islanninhevoselle tärkeä

ominaisuus ja esimerkiksi vaellusissikalle

välttämättömyys. Varmasti kaikki vaellukselle

lähtijät haluavat kokea, että miltä se töltin

tasaisuus tuntuu. Eri islanninhevoset ovat

töltissäänkin erilaisia ja siirtyvät tölttiin ratsastajan

pyytäminä.

Toinen erityisen tärkeä piirre islanninhevosessa

on luonne. Kuten seuraavan jutun kuvissakin käy

ilmi, niin islanninhevoset ovat erittäin rauhallisia

keskenään ja ne voi asettaa taukopaikallekin

vieri viereen. Islanninhevoset kasvatetaan

laumassa ja ne ovat tottuneet toistensa

läheisyyteen. Jokainen hevonen on toki oma

persoonansa ja luonteissa on eroja, mutta

laumassa kasvatetut hevoset ovat yleensä

erittäin ystävällisiä ja helppoja käsitellä.