Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007
...Ihana issikka!
Kysyin Retkiratsujen Kirsi Peltoselta, mikä
issikoissa on parasta. Mulle ne ovat parhaita
asiakashevosia. Tosi käyttökelpoisia ja paras
rotu maastoratsastukseen ja pohjolan oloihin.
Näistä löytyy helposti hyviä luonteita.
Issikka on pieni ja asiakkaiden paino
asettaa hiukan rajoituksia niiden käytölle,
mutta Liito (suomenhevonen) hoitaa
suurimmat miesratsastajat.
Vaellusratsuiksi tarvitaan erilaisia hevosia, mutta
ehkä eniten mun mieleinen issikka on Tinnan
tyylinen. Se on nöyrä, kuuliainen ja sillä on oma
halu mennä eteenpäin.
Seuraavan jutun vaelluksella Laura ratsasti
Tinnala. Aivan loistava, olen aivan ihastuksissani,
olivat Lauran kommentit Tinnasta. Tosin hieman
samaan tapaan pystyi jokainen toteamaan omasta
ratsustaan.
Issikkavaellukselle pääsee nykyisin eri puolilla
Suomea Etelä-Suomesta aivan pohjoiseen saakka.
Suomen Islanninhevosyhdistys ry:n sivuilta löytyy
tietoa monista vaellusyrittäjistä ja paljon tietoa
ihanasta issikasta.
Pitkän ratsastustauon jälkeen issikkavaellus on
hyvä tapa palata vanhan harrastuksen pariin.
Issikkavaelluksella voi olla varma siitä, että pääsee
ystävällisen ja melko pienikokoisen hevosen
selkään. Vaelluksella kokee olonsa niin turvalliseksi
hevosen selässä, että kynnys nousta uudelleen
hevosen selkään madaltuu huomattavasti.
Issikkavaelluksia järjestetään ryhmille, mutta ryhmiin
pääsee mukaan myös yksittäisenä ratsastajana.
Kannattaa soittaa issikkatallille ja kysyä
mahdollisuuksista.
Issikkavaellus on melkoinen kokemus, mutta
kokemuksella on myös hintansa. Erityisesti
eteläisimmät ja pohjoisimmat vaelluspaikat olivat
kyselyn mukaan kalleimpia.
Vielä lopuksi pieni varoitus. Jos kerran issikan
selkään kiipeät, niin lumoudut issikasta iäksi.