<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007

...Ihana issikka!

Kysyin Retkiratsujen Kirsi Peltoselta, mikä

issikoissa on parasta. Mulle ne ovat parhaita

asiakashevosia. Tosi käyttökelpoisia ja paras

rotu maastoratsastukseen ja pohjolan oloihin.

Näistä löytyy helposti hyviä luonteita.

Issikka on pieni ja asiakkaiden paino

asettaa hiukan rajoituksia niiden käytölle,

mutta Liito (suomenhevonen) hoitaa

suurimmat miesratsastajat.

Vaellusratsuiksi tarvitaan erilaisia hevosia, mutta

ehkä eniten mun mieleinen issikka on Tinnan

tyylinen. Se on nöyrä, kuuliainen ja sillä on oma

halu mennä eteenpäin.

Seuraavan jutun vaelluksella Laura ratsasti

Tinnala. Aivan loistava, olen aivan ihastuksissani,

olivat Lauran kommentit Tinnasta. Tosin hieman

samaan tapaan pystyi jokainen toteamaan omasta

ratsustaan.

Issikkavaellukselle pääsee nykyisin eri puolilla

Suomea Etelä-Suomesta aivan pohjoiseen saakka.

Suomen Islanninhevosyhdistys ry:n sivuilta löytyy

tietoa monista vaellusyrittäjistä ja paljon tietoa

ihanasta issikasta.

Pitkän ratsastustauon jälkeen issikkavaellus on

hyvä tapa palata vanhan harrastuksen pariin.

Issikkavaelluksella voi olla varma siitä, että pääsee

ystävällisen ja melko pienikokoisen hevosen

selkään. Vaelluksella kokee olonsa niin turvalliseksi

hevosen selässä, että kynnys nousta uudelleen

hevosen selkään madaltuu huomattavasti.

Issikkavaelluksia järjestetään ryhmille, mutta ryhmiin

pääsee mukaan myös yksittäisenä ratsastajana.

Kannattaa soittaa issikkatallille ja kysyä

mahdollisuuksista.

Issikkavaellus on melkoinen kokemus, mutta

kokemuksella on myös hintansa. Erityisesti

eteläisimmät ja pohjoisimmat vaelluspaikat olivat

kyselyn mukaan kalleimpia.

Vielä lopuksi pieni varoitus. Jos kerran issikan

selkään kiipeät, niin lumoudut issikasta iäksi.