<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

9

...K&K ryhmä issikkavaelluksella

Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007

Kun tavarat oli satulalaukuissa, satulat paikallaan

ja kaikki valmiina, oli aika nousta satulaan. Hoplaa,

se onnistui aika hyvin meiltä kaikilta.

Olo oli varsin hutera ensihetkillä, varsinkin kun

oma ratsuni Lukas päätti lepuuttaa jalkojaan ja

koitin pysyä satulassa edes jotenkin suorassa.

Silti heti alkoi tuntua hyvältä ja sitä paremmalta

se tuntui, kun jono hiljalleen järjestyi ja lähti

liikkeelle. Kirsi johti letkaa Sailan selässä ja

viimeisenä tuli Liito suomenhevosella Eeva, joka

oli toisena ohjaamassa vaellustamme. Oman

K&K ryhmämme lisäksi mukana oli vielä kaksi

vaeltajaa eli yhteensä meitä oli liikkeellä 9.

Kirsi jakoi ratsut kunkin ratsastajan osaamisen

mukaan. Itse ilmoittauduin suuressa jännityksessäni

vapaaehtoiseksi hyvin rauhalliselle hevoselle ja

sain Lukaksen. Edellisestä ratsastuskerrasta oli

laskelmieni mukaan 8 vuotta aikaa ja olin sillä

hetkellä varma, että kaikki opit on unohdettu.

Runollisesti voisi sanoa, että halki metsien ja

peltojen vei uudestisyntyneiden hevoshullujen

tie. Kokemus oli ensimmäisestä kavion kopseesta

lähtien upea. Ei niitä tunteita pysty edes

kuvailemaan.

Vaellusreitiltä vaaditaan paljon, koska sen täytyy

olla turvallinen, mielenkiintoinen ja vaihteleva. Sitä

matka Peurunkajärven laavulle tosiaan oli. Peltotiellä

pääsimme ensimmäisen kerran kokeilemaan tölttiä.

Hiukan epämääräisessä järjestyksessä, mutta yhä

jonossa hypähtelimme satulassa kuka enemmän ja

kuka vähemmän. Kyllä se töltti kuitenkin kaikilta

jossain vaiheessa onnistui. Vaikka töltti on

islanninhevoselle ominainen askellaji, niin ilmaiseksi

sitä kyytiä ei saa. Ilman Kirsin ja Eevan ohjeita se

ei olisi läheskään kaikilta onnistunut.

Matkalla nähtiin upeita luonnonvaraisia maisemia

ja jännittävin hetki oli laskeutua kivikkoista rinnettä

kohti laavua. Toden totta issikalla on vakaa jalka.