Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007
"Tosi kivaa. Tosi kivaa varsinkin, kun pääsee
vähän rytmiin. Ei ole jalat paljon ollenkaan kipeät.
Töltti ei pomputtanut." Siinä oli monenlaista
hymyillen kerrottua ajatusta. Ehkä suurin
yksittäinen hämmästys oli se, että siinä vaiheessa
jalat tai takapuoli ei olleet juurikaan kipeitä. Olo
oli vain hieman erilainen.
...K&K ryhmä issikkavaelluksella
Ei tainnut kukaan huomata katsoa kellosta, miten
pitkään matka Peurunkalaavulle kesti. Maisemat
ja hevoset olivat vieneet kaikki muut ajatukset
mennessään. Itse laavu oli hieno retkipaikka,
joka on myös jalan vaeltavien käytössä ja kuuluu
osana metsoreittiin. Tälle laavulle ei muuten
autolla pääse.
"Tämä on neljäs kesä, kun Retkiratsut on
toiminnassa. Tässä on 9 issikkaa ja kaksi
suomenhevosta. Kaikki issikat on nimetty
islantilaistyylisesti. On esimerkiksi Perla, Gletta
ja Tinna. Vain Lukas on muuten nimetty."
Laavulla oli mukava pysähtyä. Suklaabanaanit
maistuivat makealta ja maisema oli mitä kesäisin.
"Hevosten vapaapäivien mukaan melkein joka
päivä tehdään jokin retki", Kirsi kertoi vaelluksista.
"Vaelluksille osallistuu kaiken tasoisia ratsastajia,
aloittelijoita ja harrastajia, jotka haluaa maastoon.
Täytyy olla yli 10 -vuotias tai sitten täytyy olla
hyvää ratsastuskokemusta. Naisia on
enimmäkseen, mutta on miehiäkin. On polttari-,
työporukoita ja perheitä, monenlaista.
Jyvässeudulta tulee suurin osa. Pidempiä,
usemman päivän vaelluksia tehdään
vain sellaisten kanssa, joilla on jo pidempää
ratsastuskokemusta."
Mistä tietää, että issikka menee tölttiä? "Sen
tuntee siitä, kun ratsastaja pysyy satulassa ja
kypärä tasaisesti. Silloin on kyse töltistä, kun
tuntuu hyvältä. Ja totta, sen tunteen kyllä
saavutti muutamia kertoja vaelluksen aikana."
Minkälainen on hyvä vaellusissikka? "Kyllä se
luonne on tärkeintä ja pitäis mennä helposti
tölttiä. Jotkut hevoset menee enemmän
possupassia eli se on ravihevosilla peitsiä.
Töltissä ne joutuu enemmän kohottamaan
itseään."
"Joulu-tammikuu on hiljaisia aikoja. Me teemme
maastoretkiä pelkästään ja se on usein, että illalla
ei oikein ehdi vaellukselle, kun tulee niin nopeasti pimeä.
Talvella öiseen aikaan on myös kuutamoretkiä", Kirsi
kertoi.
"Ihanimmat luontokokemukset olen saanut ihan
kummallisissa säissä. Toissa syksynä oli tosi lämmintä,
pellot vihreänä ja ruoho huurteessa. Se oli aivan upeaa.
Sadesäällä on myös oma tunnelmansa. Silloin metsä
tuoksuu ja hyvissä varusteissa ei ole märkä eikä kylmä."
Tottahan se on, että vaellukselle ajattelee sopivaksi
hetkeksi juuri sopivan ajan vuodesta. Mekin toivoimme
vaellukselle täydellistä säätä, jonka sitten saimmekin. Ei
ollut liian kuuma, ei kylmä, eikä edes hyttysiä juurikaan.