<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 >>

Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2007

"Tosi kivaa. Tosi kivaa varsinkin, kun pääsee

vähän rytmiin. Ei ole jalat paljon ollenkaan kipeät.

Töltti ei pomputtanut." Siinä oli monenlaista

hymyillen kerrottua ajatusta. Ehkä suurin

yksittäinen hämmästys oli se, että siinä vaiheessa

jalat tai takapuoli ei olleet juurikaan kipeitä. Olo

oli vain hieman erilainen.

...K&K ryhmä issikkavaelluksella

Ei tainnut kukaan huomata katsoa kellosta, miten

pitkään matka Peurunkalaavulle kesti. Maisemat

ja hevoset olivat vieneet kaikki muut ajatukset

mennessään. Itse laavu oli hieno retkipaikka,

joka on myös jalan vaeltavien käytössä ja kuuluu

osana metsoreittiin. Tälle laavulle ei muuten

autolla pääse.

"Tämä on neljäs kesä, kun Retkiratsut on

toiminnassa. Tässä on 9 issikkaa ja kaksi

suomenhevosta. Kaikki issikat on nimetty

islantilaistyylisesti. On esimerkiksi Perla, Gletta

ja Tinna. Vain Lukas on muuten nimetty."

Laavulla oli mukava pysähtyä. Suklaabanaanit

maistuivat makealta ja maisema oli mitä kesäisin.

"Hevosten vapaapäivien mukaan melkein joka

päivä tehdään jokin retki", Kirsi kertoi vaelluksista.

"Vaelluksille osallistuu kaiken tasoisia ratsastajia,

aloittelijoita ja harrastajia, jotka haluaa maastoon.

Täytyy olla yli 10 -vuotias tai sitten täytyy olla

hyvää ratsastuskokemusta. Naisia on

enimmäkseen, mutta on miehiäkin. On polttari-,

työporukoita ja perheitä, monenlaista.

Jyvässeudulta tulee suurin osa. Pidempiä,

usemman päivän vaelluksia tehdään

vain sellaisten kanssa, joilla on jo pidempää

ratsastuskokemusta."

Mistä tietää, että issikka menee tölttiä? "Sen

tuntee siitä, kun ratsastaja pysyy satulassa ja

kypärä tasaisesti. Silloin on kyse töltistä, kun

tuntuu hyvältä. Ja totta, sen tunteen kyllä

saavutti muutamia kertoja vaelluksen aikana."

Minkälainen on hyvä vaellusissikka? "Kyllä se

luonne on tärkeintä ja pitäis mennä helposti

tölttiä. Jotkut hevoset menee enemmän

possupassia eli se on ravihevosilla peitsiä.

Töltissä ne joutuu enemmän kohottamaan

itseään."

"Joulu-tammikuu on hiljaisia aikoja. Me teemme

maastoretkiä pelkästään ja se on usein, että illalla

ei oikein ehdi vaellukselle, kun tulee niin nopeasti pimeä.

Talvella öiseen aikaan on myös kuutamoretkiä", Kirsi

kertoi.

"Ihanimmat luontokokemukset olen saanut ihan

kummallisissa säissä. Toissa syksynä oli tosi lämmintä,

pellot vihreänä ja ruoho huurteessa. Se oli aivan upeaa.

Sadesäällä on myös oma tunnelmansa. Silloin metsä

tuoksuu ja hyvissä varusteissa ei ole märkä eikä kylmä."

Tottahan se on, että vaellukselle ajattelee sopivaksi

hetkeksi juuri sopivan ajan vuodesta. Mekin toivoimme

vaellukselle täydellistä säätä, jonka sitten saimmekin. Ei

ollut liian kuuma, ei kylmä, eikä edes hyttysiä juurikaan.