Kissanpäiviä ja koiranunta 8/2007
Ryhtyisinkö kasvattajaksi?
Kissankasvattajan peruskurssi oli yksi askel kasvatuksen
suuntaan, mutta silti en pidä kasvattajaksi ryhtymistä
automaattisena valintana. Päin vastoin aina tähän asti
olen todennut, että en ole, enkä aio ryhtyä kasvattajaksi.
Itselleni on tärkeämpää antaa hyvä koti kissalle kuin
olla auttamassa maailmaan uusia kissoja uusiin koteihin.
Lumikissan KissinMinttu tuli meille sijoitukseen Lumikissan
kissalasta. Matka kasvattajan luo on kohtuullisen lyhyt ja
siksi sijoituskodin antaminen Mintulle oli luonnollinenkin
valinta. Näin olen saanut seurata ja itse toteuttaa monia
kasvatukseen liittyviä asioita. Olen nähnyt, miten Mintun
maha kasvoi ja miten pennut syntyivät. Olen nähnyt
iloisia ja surullisia hetkiä.
Tiesitkö, että pennut sotkevat todella paljon? Tiesitkö,
että pennut pissaavat ja kakkaavat hurjan paljon? Tiesitkö,
että pennut saavat toisinaan hermot kiristymään? Itse en
tiennyt.
Teksti ja kuvat Outi Parkatti
Itse synnytys sujui rauhallisesti ja varmaan melko hyvin.
Arviointi näin pienellä kokemuksella on vaikeaa. Päivystin
ja odotin synnytyksen alkua Mintun kanssa kahdestaan,
mutta itse synnytykseen tulivat kasvattajat (ja pentujen
kummitäti) avuksi. Hyvä niin. Syntymää seurasivat jatkuva
pentujen punnitseminen, Mintun avustaminen, että kuusi
pentua pääsivät maitobaariin ja melkoinen valvominen.
Alku oli raskaampaa kuin kuvittelin, mutta pian pennut siitä
kasvoivat.
Sen ehkä tiedätkin, että pennut ovat lumoavia, pehmoisia,
hellyttäviä ja ihania. Jotain sentään tietää etukäteen
oikeinkin ja näistä syistähän pieniä pentuja ei voi vastustaa.