24 and Let's Zumba!

Pyöräkin on pakattu mukaan, joten saapa nähdä. Mutta ei kun menoksi vaan.

Lauantaina se olisi edessä – Peurunkapatikka 2012.  Mukaan ehtii vielä ilmoittautua, mutta yksi pieni mutta siinä on matkassa, Foreca kun ei sitten lupaa kovin ystävällistä säätä lauantaille. Siksipä pieni varasuunnitelma Outin ja Marikan retkikunnalla on, että pahimman sään sattuessa polkaistaan 33 km pyörillä. Eihän se matka niinkään ihan hukkaan mene ja säästyy siinä jalkojen pahalta hiertymiseltä märissä lenkkareissa.

Mutta mutta, ajattelinpa kysyä teiltä vinkkejä ja ehkä kokemustakin, että miten pitkä patikointi onnistuu märällä kelillä. Onko muuta mahdollisuutta kuin vaihtosukkia ja kengätkin?

Viime vuodesta viisastuneena nyt olen lähdössä liikkeelle hyvin “sisäänajetuilla” kengillä eli ei mitään viimehetken muutoksia siihen, mentiin sitten patikoiden tai pyörällä.

Yllättävän pitkään minun selkäni antoi kuulua itsestään ja aina vasemmalta puolelta tietystä kohdasta juuri vyötärön paikkeilta. Aina välillä se on tuntunut paremmalta ja sitten taas uudestaan. Kaikkein ikävintä siinä on ollut, että se on hankaloittanut eniten kahvakuulan nostamista. Mikä tragedia… No omassa mielessä tragedia, koska jos joku paikka kipeytyy, niin ainakin omat konstit sen paranteluun on aika vähäiset. Lepo lienee melkein ainut asia varovaisen venyttelyn lisäksi.

Jännästi joku tuollainen asia pysyy myös pääkopassa. Olen sitä mieltä, että kun tietää selästä tuntuvan tietystä kohdasta, niin sitten sitä helposti jännittää ja tekeekin asiat ehkä väärin ja sehän vaan pahentaa kierrettä.

Onneksi on niin monet tavat liikkua ja jos joku juttu ei onnistu -kuinka rakas tahansa- niin sitten pitää vaan tehdä jotain toista. Oli kerta kaikkiaan mahtava vetäistä tiistaina Kilometrikisan alkuun 35 km polkupyörälenkki ja patikoida vielä Doriksen kanssa merkityllä ulkoilupolulla geokätköjen perässä suurin piirtein kahdeksan kilometria. Se on ollut paras liikuntapäivä tällä viikolla, vaikka ihan paikallani en ole sitten ollutkaan kuin eilisen illan.

Niin ja polkupyöräily nyt aivan uudessa asennossa tuntuu muuten tekevän selälle hyvää. Yllättävän nopeasti se uusi matalampi asento on alkanut tuntua luontevalta. Ensimmäisellä pitkällä lenkillä tietysti oli vaikeuksia, mutta sen jälkeen homma on toiminut hienosti.

Mutta mutta, kyllä minä nyt kaipaan niin kipeästi kuulieni kimppuun, että ei ole tottakaan. Saa nähdä ehtiikö siihen vielä tänä iltana, kun tullaan Tampereen reissulta. Siellä on tarkoitus nähdä vähän poikien mieleistä actionia.

Siinä se nyt on. Kaikessa hiljaisuudessa olen vaalinut tavoitetta saada sata kätköä löydettyä ja se tuli nopeammin kuin olin odottanut.

Poika sai 50 geokätkölöytöä täyteen eilen ja tänään oli sitten minun vuoroni. Kun aamulla herätessä tiesi, että lukema oli 98, niin tiesin takuu varmaksi samalla, että ne kaksi viimeistäkin oli haettava. Jos vaan mahdollista, niin halusin sadanneksi jotain muuta kuin ihan perus kätkö eli mysteerihän se oli.

Tässä meidän kännykällä käsivarrenmitalta kuvatut yhteistuuletukset eiliselle Matkakivi Ylistaro -kätkön valloitukselle, pojan 50 ja omalle 100 löydetylle kätkölleni!

Tuo vähän rakeinen kuva kertoo sen mitä mitkään sanat eivät yhtä hyvin osaa eli mikä geokätköilyssä on parasta. Eikä sen kätkön aina tarvitse ihan noin extreme olla.

Tadaa. Tässäpä upea 2012 24PolkeePolkee joukkueemme, johon on kyllä muutama nimi vielä tulossa. Ja hei siis se kilometrikisa sivustolle ilmottautuminen onnistuu jälkikäteenkin. Ohi menneiden päivien kilometrit saa kirjattua jälkikäteenkin, jos on muistissa.

Tässä vielä blogilinkit: Ammi, Ninni, Katja, Paju, Jaanaba, Marix, MariHannele, Tiina ja Pullasorsa Puntilla. (tuliko siinä kaikki blogilliset?)

Sitten suuri kysymys jokaiselle joukkueen jäsenelle ja vaikka et joukkueessa olisikaan mukana.

Paljonko aiot polkea kilometreja 1.5.-30.9.2012?

Tuo pyöräilypäivät -kohta taulukossa taitaa olla uutta viime vuodesta. Siinähän on juttu, josta myös voi saada hyvän tavoitteen aikaan, jos koittaa kerätä mahdollisimman paljon pyöräiltyjä päiviä.

Minulle tämä on kolmas Kilometrikisa peräkkäin ja harmittaa, kun en todellakaan tiedä paljonko ensimmäisessä kilometrejä kertyi. Mielikuva on jossain 200 km paikkeilla, mutta olisikohan jäänyt aavistuksen sen alle (190?). Toissakesää ennen en edes muista koska olisin pyöräillyt, joten jokainen noista kilometreistä oli todella arvokas asia.

Viime vuonna kilometreja tuli 369 eli ei ihan hirvittävästi, mutta ilman Kilometrikisaa niitä olisi tullut vähemmän. Tänä vuonna asetan tavoitteekseni 600 km, mutta mielessä häämöttää kyllä yksi aivan huikea pyöreä luku sellaisena haamutavoitteena. Työmatkapyöräilyä ei minun kohdallani ole, joten 600 on kyllä kova tavoite lenkeillä kerättäväksi, koska tarkoitus on liikkua paljon muillakin tavoilla. Himpun verran lasken nyt sen varaan, että uudella kevyemmällä pyörällä kulkee vauhdikkaammin ja lenkit kerää sen takia enemmän kilometrejä.

Yksi pikku juttu. Haastan koko 24PolkeePolkee joukkueen tekemään muutamat pienet jutut kesän pyörälenkkien aikana. Takuulla joku kohta näistä on teille ihan itsestäänselvyys, mutta ei nyt aivan välttämättä ja .

1. Kutsu kerran kaverisi mukaan pyörälenkille.

2. Pysähdy kerran syömään suunnattoman suuri jäätelöpallo kauniina kesäisenä päivänä.

3. Etsi yksi geokätkö pyörälenkkisi varrelta!

4. Yhdistä kerran pyörälenkki toiseen liikuntamuotoon niin, että aloitat tai lopetat pyörälenkillä.

5. Ota kuva jostain erityisen hienosta pyörällä löytämästäsi paikasta tai tapahtumasta ja näytä se meille muillekin. (omassa blogissa tai minäkin voin näyttää sen täällä blogissa)

Hip, Hip, Hurraa! Kilometrikisa on täällä Nyt! Enää ei tarvitse odotella ja kaivata polkupyöräilykelejä tai mitään muutakaan, kun nyt voi nousta polkupyörän selkään ja polkea sydämensä kyllyydestä – aina kun siihen aikaa sopivasti löytyy. Suomineito on juuri tänään koristeltu hienoilla aurinkokuvioilla ja vaikka tuuli taitaakin vähän tehdä kepposia ja lämpötila on varsin vappuinen.

Kilometrikisan alkufiilistelyksi on ihan pakko kertoa teille eilisestä hauskuudesta. Olen pitkään säästänyt yhtä lähintä geokätköä kevään polkupyörälenkillä poimittavaksi. Eilen oli sitten se päivä, että polkupyörä ja itse asiassa kaksi polkupyörää suunnisti Ritaalan sillalle.

Kahdeksanvuotias poikani on jo ihan geokätköhullu, melkein 50 kätköä löydettynä ja polkupyöräily on myös kovasti mieleen. Tänä keväänä poika sai sitten vähän isomman pyörän käyttöönsä ja ollaan sovittu, että koitetaan tehdä yhdessä ainakin 10 km pyöräilyreissuja. Nämä kaksi asiaa yhteensä ja poika ilmoitti, että nyt mennään yhdessä. Mielelläni minä valitsin vain suoran reitin edestakaisin pidemmän lenkin sijaan, jos kerran poikakin halusi mukaan.

Siispä mukavassa myötätuulessa pyöräiltiin Ritaalan sillalle geokätköä etsimään.

Helposti se löydettiinkin kivassa piilossa ja hyvässä kunnossa. Itse kätköä en kuvaa, koska en halua sitä löytämisen iloa keneltäkään viedä.

Kyllä vaan polkupyörällä pääsee ihailemaan maisemia ihan eri tavalla kuin autolla.

Niin se kiva myötätuuli menomatkalla vaihtui tietysti aika puuskittaiseksi vastatuuleksi kotimatkalle ja mitenkään helpolla ei poika reissusta päässyt, mutta mitään kammoakaan ei tullut. Se oli enkat eli noin 7 km pyöräily vain pienellä pysähdyksellä eli ei tosiaan hullumpi suoritus. Seuraavat omat kilometrini tulee sitten jo Kilometrikisaan mukaan.

Iloisia Kilometrikisakilometreja ja muuten vaan polkupyöräkilometreja kaikille!

Olen rakastunut. Rakkauteni on valkoinen, siinä on hieman mustaa ja aavistus raikkaan vihreää. Se on polkupyörä.

Oli aika katkera paikka lauantaina, kun en ehtinyt polkemaan sillä kuin muutaman koepolkaisun pihassa, mutta eilen kävin jo saamassa paikat kipeäksi 5 km matkalla, kun satula oli vielä liian korkealla. Nyt on fiksaukset fiksattuna ja tänään toivottavasti tipahdan pyörineni kyydistä Vaasassa ja ajan sieltä kotiin sen 35 km tai mitä siitä tuleekaan.

Kuvia, niitä on todellakin tulossa, mutta pienet tekniset ongelmat kameran kanssa hidastaa sitä puolta. Edit: sain siis jo pyörän kuviin ja nyt saan paljon muutakin matkan varrelta.

Oi mitkä ihanat kelit, miten ihana asia on Kilometrikisan alku ja moni muu.

Oikein hyvää Vappua!

Hei vappu on jo ihan ovella! On varmaan huomannut, että minulla on ollut melkoisesti touhua, kun blogi ei ole paljon päivittynyt, mutta ihan pian päästän pääkopan vapaalle ja se tarkoittaa paljon hyvää eli liikkumista erityisesti ulkona, Kilometrikisa häämöttää jo ja geokätköilen antaumuksella pitkin kuun vaihdetta ja kuulan tahdon heilumaan ja ja ja…

Polkupyörän saan ensi viikolla, se on nyt “taattu”, mutta saanko maanantaina on suuri kysymysmerkki. Toivottavasti!

Hei hitsi miten monta asiaa olisi kerrottavana. Oli Happoradion keikka, julkaisin eilen kaksi geokätköä ja seurasin pimeässä metsässä toisen kätkön ensimmäistä löytämistä ja vaikkahan sun mitä. Elämä on, se on joskus työteliästä, mutta onneksi kaikella on aikansa ja tilanteet vaihtelee.

edit: Olisiko parempaa uutista voinut tulla. Polkupyörääni kasataan jo! Saan sen huomenna aamulla.

Melkoinen viikko. Tämä viikko meni paljon töiden ehdoilla, koska keskiviikko ja torstai olivat hyvin tärkeän asiakasauditoinnin päivät ja niitä varten olen tehnyt pitkään töitä. Työ kannatti ja tuotti käsittämättömän hyvän tuloksen. Toisaalta se tarkoitti myös sitä, että liikunta ei ole ollut pääosassa, vaikka olikin opiston zumban viimeinen viikko.

Viimeinen zumba keskiviikkona oli ihana! Jotenkin niin mieleinen koko ohjelma, että vaikka oli hyvin pitkä työpäivä takana, niin jalka tosiaan nousi. Viimeinen zumba on aina yhtä katkeran suloinen hetki. Vaikea luopua ja toisaalta vapauttahan se tuo omiin aikatauluihin. Zumban hauskuutta on vaan niin vaikea korvata!

Selkä on tuntunut välillä vieläkin ja niinpä kuula on noussut maltilla. Ja se asia “auttoi” erään radikaalisti vaikean päivän yli, joka oli kahvakuula biathlonin SM-kisojen viimeinen ilmoittautumispäivä. Vaikka sinne on se kuukausi aikaa, niin tilanne auttoi valitsemaan Peurunkapatikan. Siispä, nyt jatkossa lenkkeily ja kuulan nostaminen kulkee hyvin käsikädessä. Minä en omasta nostotavoitteistani päästä irti, mutta toistaalta valmistaudun nyt siihen 33 km patikointiin, joka tosiaan ei ole kevyt juttu. Siitä lisää…

Onneksi selän vähän ilmoitellessa olemassaolostaan on ollut geokätköily. Pääsiäisenä jo kertyi hurjasti löydettyjä kätköjä ja sama jatkuu aina, kun vaan aika sen sallii. Pojan liikuntaseikkailukin edistää kätköjen kertymistä, koska kätköillenkin saa rasteja ja sitä on kiva tehdä yhdessä.

Jaa’a. Eilen illalla sitten vedin lenkkarit jalkaan. Tein sen hyvin myöhään, koska taidettiin olla kotona vasta kahdeksan maissa ja enhän minä heti siitä toipunut mitään tekemään. Eipä haitannut, koska hiljainen tienoo Tervajoella ja täysin sateeton hetki oli ihana hetki juosta.

Juoksin tai siis hölkkäsin 5 km aika tasan 45 minuutissa. Ihanaa!

Jossain puolentoista kilometrin kohdalla tuli kummallinen olotila ja huomasin, että jännitin kauheasti hartiaseutua. Ravistelu ja rentoutus ja matka jatkui. Sama taisi toistua matkan varrella pari kertaa, mutta muuten ei ollut mitään hämminkiä. Rennosti ja rauhallisesti matka taittuu hienosti. Melkein kiepautin 7 km kierroksen kautta, mutta tämä oli hyvä näin. Seuraavalla kerralla sitten jo sen verran.

Ei ollut sykemittaria mukana vaan ihan oman maun mukaan juoksentelin. Se sykemittari kyllä pitäisi kaivella esiin oven viereen…

Polkupyörä ei ole tullut vieläkään! Huomenna menen kyselemään. Huhtikuu on jo puolessa ja kilometrikisa lähestyy kovaa vauhtia.

Tällä viikolla on ollut yllättävä kysymys mielessä. Viime sunnuntaina kun nostin kuulaa, tunsin miten vasemmalla puolella selässä vyötärön seutuvilla yksi lihas sanoi auts. Tuli sellainen tunne, että se alkaa pian krampata, joten jätin leikin kesken. Tämän viikon olen sitten ottanut iisisti, vaikka tottakai zumbasin ja olen lähinnä kävellyt, mutta eihän sitä kauaa malta hissutella.

Siispä kysymys kuuluu, tuntuuko selässä enää vai ei. Pienen tunnustelun jälkeen sanoisin, että ei.

Toki nyt olisi ajankohtaista vetää aika tiukkoja 6 minuutin pätkiä, joten en ole siinä ihan niin ehdoton, että jos selkä alkaa krampata, niin sitten seis. Mutta minusta tuntuu, että enää ei ole esteitä ja hyvä niin.

Minulla on yllättävän vähän ollut mitään lihasongelmia ja nytkin väitän, että tämä tuli ihan muusta kuin treenaamisesta eli lähinnä tuli liiasta istumisesta ja vielä huonossa asennossa. Töissä on ollut sellainen kausi, että sitä vaan istuu ja istuu. Paljon istuskellessa ryhti häviää ja asento lysähtää. Pahus.

Mutta nyt siis kuulat heilumaan vielä ennen pientä pääsiäismatkaa!

Sitä paitsi voisin hyvin kuvitella, että tänään lipsahtaa suuhun suklaanpala jos ehkä toinenkin. Pääsiäiskokolla olisi tietysti tarjolla myös makkaraa, jonka kyllä aion jättää aivan minimiin, mutta kyllä suklaan ja makkaramaistiaisen vaikutus on ehdottomasti kumottava kunnon liikunnalla. Kahvakuulat kohti kattoa siis ja ulkoilusta huolehtii geokätköily, kun pääsen napsimaan paljon uusia kuntia loppupääsiäisen aikana.

Syteen tai saveen – geokätkö on nyt viety paikalleen ja sitten jänskään, että koska se ilmestyy geokätköjen listalle! Ilmestyykö tänään vai vähän myöhemmin pääsiäisen aikaan.

18.57 – lähetin Guardian geokätkön geocaching.com sivuston kautta arvioitavaksi

20.00 – uusia kätköjä alkoi ilmestyä

20.20 – Helsinki, Harjavalta ja Joensuu saivat jo uudet kätköt

20.30 – Ei taida nyt tulla enempää uusia kätköjä näkyviin. No myöhemmin sitten.

21.08 – Jämsä, Vihti Joensuu ja Kokkola on näköjään saaneet uudet geokätköt tässä välissä.

21.38! Julkaistu! Hihheijaa.

Ja niinhän se on jo löydetty. Kello on nyt vähän vaille yksitoista ja 22.20 oli joku Guardian FTF:n napannut.

Tämän aamun tilanne Kilometrikisajoukkueen ilmottautumisista on tässä ja joukkoon siis tietenkin mahtuu edelleen mukaan.

Eli meitä on jo 9 odottelemassa malttamattomana toukokuun alkua. Laitan kaikkien blogillisten blogilinkit tänne näkyviin, niin pääsee sitten seuraamaan koko joukkueen polkemisia muutenkin kun vaan tästä blogista.

Aamulla heräsin tyrmistyksekseni melkoiseen lumisateeseen, mutta johan tuolla taas aurinko paistaa. Kyllä se kevät voittaa ainakin toukokuun alkuun mennessä. Ja ehkä se pyöräkin tulee ennen sitä… Juu, odotan Meridaa edelleen.

Hmm. Ehkä täytyy sanoa, että ei tämä blogi pelkkää kilometrikisan odotusta ja geokätköilyä ole. Illalla taas kahvakuulajuttua, no sitä ainakin.

Vaikka olen tähän päivään mennessä löytänyt vasta 36 geokätköä, niin minulla on suuri houkutus piilottaa jo ensimmäinen geokätköni. Minulla on piilotuksille isompikin idea ja tulen tekemään niitä useampia sopivan huoltomatkan päähän kodista, mutta, sitten on yksi iso mutta.

Tottakai kätkön piilottaminen on iso askel ja pidempään geokätköilyä harrastaneet pitävät yleisesti rajana, että kätköilijän kannattaa ensin löytää 100 kätköä ennen kuin piilottaa yhtään omaa. Se on hyvä ohjesääntö, koska joka ikisestä kätköstä oppii ja alkaa huomaamaan mikä tekee kätköstä hyvän. Niin ja ei se geosilmä ala kehittyä millään muulla kuin kätköjä etsimällä.

Siitäkin huolimatta minulla on jo nyt hyvä kätkön paikka, jonka kokenut geokätköilijä on paikan päällä todennut hyväksi ja erittäin kokenut geokätköilijä on antanut apuja paikan koordinaattien määrittämiseen. Nuo kaksi asiaa eli hyvä paikka ja sen paikannus on varmasti aivan äärettömän tärkeät hyvän geokätkön lähtökohdat. Lisäksi itse purkki muuttui ja kehittyi tässä jo viikon aikana aivan erilaiseksi eli siinä on ideaa. Niin ja lisäksi kätkön paikkaan liittyy mielenkiintoista tietoa eli se ei ole vain kätkö nimettömässä paikassa.

Uuden geokätkön tekemiseen löytyy todella hyvin apuja ja tietoa. Laitan tähän pari linkkiä:

Miten piilotan geokätkön

Piilottajan tsekkauslista

Saapa nähdä. Kätkö on silica pussia myöten valmiina. Julkaisenko sen nyt vai vähän myöhemmin? Kätkön paikka ja koordinaatit pysyy kyllä samana, enkä usko, että sen sisältökään siitä enää mihinkään muuttuu, vaikka yksi pienen pieni kysymysmerkki vielä onkin olemassa. Nyt tai myöhemmin, hauskaa tämä todellakin on.

Eilen tuli muuten pysähdyttyä Seinäjoella kauppareissulla Tangon taikaa -kätköllä. Olipa näppärästi piilotettu, pojalle tosi sopiva kätkö ja kauppareissu oli takuulla pienen lisätoiminnan avulla tavallista hauskempi.

edit: Yksi asia harmittaa. Minulla on hurjan hauskaa kätköjen tekemisessä, mutta en voi mitenkään valokuvata ja kertoa sitä täällä blogissa. Höh. Pilaisin sillä kenties osan jonkun löytämisen elämyksestä.

Hip heijaa, siellä se nyt on, joukkueen alku Kilometrikisa sivuilla.

Laitan kaikille täällä blogissa ilmottautuneille sähköpostilla joukkuekoodin tulemaan.

Eilinen ja öinen lumisade kadotti kevään hetkeksi näkyvistä, mutta eipä hätää, kyllä ne fillarointikelit sieltä vielä tulee. Kuukausi, vähän vaille, on vielä alkua polkaisuun – paitsi eikö me jotain jo poljeta jo etukäteen. Niin no, eräät ovat tainneet polkea läpi talvenkin!

Pitäisikö meidän vähän kirjata joukkueen “periaatteita”. Kertokaas sitten miten tätä listaa viilataan ja mitä siihen lisätään.

• - 24PolkeePolkee fillaroi hyvää mieltä joka kilometrilla
• - Kaikanlaiset menopelit sopii joukkueen kalustoksi Joposta lähtien
• - Jokainen joukkueen jäsen sitoutuu polkaisemaan menopelin liikkeelle kisan aikana
• -

Hyvää aprillihuomenta! Tänään täällä blogissa onkin erityinen jatkokertomus. Aloitin erityisen aprillipilan valmistelun jo eilen ja täytyy myöntää, että mitään aivan näin suuritöistä en ole koskaan ennen aprillipäiväksi tehnyt. Kyse on erityisestä aprilligeokätköstä, joka tulee erityisesti ahkeran geoapurin eli 8-vuotiaan poikani aprillaamiseksi. Isompi poikakin on kohteena, jos se onnistuu, mutta siitä ei ole ihan takeita.

Osa 1, aamulla:

Eilen illalla otin vanhan Multitabs purkin sekä akryylivärit ja maalasin purkin mahdollisimman metsäisen väriseksi. No niin metsäisen kuin nyt värisokea pystyy metsäiseksi määrittelemään.

Olen jo pitkään miettinyt, että akryylivärit voisivat olla loistava ratkaisu geokätkön säilytysrasian virittämiseen. Ne tarttuvat todella hyvin melkein mihin vaan materiaaliin ja hyvin tarttuivat muoviinkin.

Illan mittaan maalasin purkin yltä ja alta, joten siitä tuli ensimmäinen geokätkörasiani, jonka käytän tietysti tänään hyväkseni, mutta siitä todennäköisesti jonain kauniina päivänä tulee vielä aito geokätkö.

Lokikirjan sijaan tein purkkiin aprillilapun.

Onkohan tuo liian ilkeää? En usko, kun geokätkön etsiminen on niin hauskaa ja tämä kyseinen geokätkö menee pienen polkupyöräilyn päähän meidän kodista. Itse vien sen pian Doriksen kanssa kävellen.

Niin oikeasti geokätkön sisällä olisi lokipaperi, johon saa laittaa nimensä. Hmmm. Ehkä sittenkin vaihdan sinne oikean lokipaperin ja pienen kynänpätkän. Kynä sinne tosiaan kuuluu ja mukana voisi olla silica pussi ja se lokipaperi muuten pienessä minigrip pussissa. Minigripiä minulla ei nyt ole tähän hätään, mutta kyllä tämä kätkö päivän säilyy kunnossa, uskotaan niin. Silica pussikin minulta jo löytyy, joten voisin tietysti hienostella.

Osa 2, kätkön vieminen paikalleen:

Upean mahtava aurinkoinen aamu oli aivan täydellinen hetki lähteä tutkailemaan geokätkölle paikka ja voi mikä paikka sille löytyikään! Aivan selkeästi siinä on oikeastikin ihka ensimmäinen geokätköni, mutta poika saakoon olla FTF aprillipilan ansiosta, joskaan ei nyt sitten aivan virallisesti.

Niin liian hyvän paikan löytymisen takia en voi nyt ottaakaan kuvia ihan siitä itse kätköstä. Se pilaisi pidemmälle vievän suunnitelman.

Fiksasin muuten sitten kuitenkin geokätkön sisällön aivan oikeaksi eli siellä on minigrip pussissa lokipaperi ja silicapussi. Kätkössä on myös geokoiran ystävällisesti valmiiksi pätkimä lyijykynä.

Osa 3, aprillaus vähän ennen kahtatoista:

“Arttu, hitsi, täällä on premium jäsenille ihan uusi kätkö Tervajoella ja se on just julkaistu. Minä en saa sitä CacheMe:lla näkyviin, kun se ei näy kaikille ja jostain syystä puhelin ei sitä mulle näytä, mutta tällä vanhemmalla geökätköilyohjelmalla nuo koordinaatit saa näkyviin ja se kätkö ei ole kun vähän yli puolen kilsan päässä. Mennäänkö äkkiä kattomaan?!”

Ja koskaan ei ole aprillijekutus saanut niin suurta vauhtia keneenkään!

Hetkessä pojalla oli pihavaatteet päällä ja odotti jo pihassa pyörän päällä, kun minä vielä laitoin lihaa uniin. Kiire oli valtava ja voi että miten tylsää oli, kun piti vähän odottaa.

Minä “olin kartasta katsonut” mihin suuntaan piti lähteä eli loppujen lopuksi kätkölle oli matkaa vähän reilu 700 m ja pojan perässä pysyäkseen sai pistellä ihan kummasti töppöstä toisen eteen. Lähdin kävellen, niin geokoira Doriskin pääsi – uudestaan – kätkölle.

Matka sen kun lyheni ja risteysalue häämötti edessä. Jo kauempaa poika päätteli yhden mahdollisen piilon ja kävi sen katsomassa, vaikka paikannus ei ihan kohdalle vielä osunutkaan. Sitten päästiin lähelle ja ihan metrin tuntumaan ja kyllähän sitä vähän piti etsiä, mutta sieltä löytyi.

Hiukan modifioitu lokipaperi antoi heti ymmärtää, että nyt oli kyse ensimmäisestä löydöstä. Ja voi sitä riemua. Siinä hetki hihkuttiin ja sitten minä huomasin, että purkissa oli vielä toinenkin paperi. “Tämä on geokätkö… ja vielä ne aprillit paperin toisella puolella”.

“Maailman paras aprillipila!”, Arttu lopulta nauroi ihan kippurassa. Me naurettiin ja käkätettiin ja olipa hauskaa. Oli siellä purkissa palkintokin, että ei se löytö turha ollut millään tavalla. Ällistyttävintä pojan mielestä oli vaan se, että äitihän sen koko kätkön teki ja jopa purkkia myöten.

Olipa hauskaa. Ja tulipa yllättävän paljon aprilliliikuntaa yhdelle aamupäivälle.