Heilautustreeni kaikilla kahvakuulillani

Mitähän minä tekisin? Tämän kuukauden treeniohjelma on vielä kirjoittamatta ja tälle päivälle ei ollut siis mitään “listalla”, joten pyörin hetken pihassa, kunnes se välähti: Onhan näitä kuulia ja jos tekisin 20+20 heilautukset niillä jokaisella!

Samalla hetkellä, kun ajatus tuli päähän, niin tajusin, että rivistä puuttui vielä kaksi. Ei kun hakemaan farmarikävelynä vihreät kuulat mukaan riviin. :)

Ikinä ennen en ole missään treenissä käyttänyt edes puolia kuulistani, mutta nytpä se tuli tehtyä. Kyllä siinä hiki tuli ja viimeinen eli 26 kg ei kyllä noussut kovin korkealle. Päätin aloittaa rivin keskeltä oikealle ja sitten palata loput keskeltä vasemmalle. Juu, oli todella tieteellinen päätös järjestyksestä.

Yksi hetki treenistä jäi elävästi mieleen. “Miten tämä 24 kg tuntuu näin kevyeltä? Minähän ajattelin, että tämä on pitkästä aikaa tosi paha”. No juu, se olikin se 22 kg ja sain kokeilla hetken myöhemmin, että 24 kg oli painavampi. :D

Mutta sen treeniohjelman kimppuun on käytävä. Kesän viimeinen minigolfkisa paikallisia paria lukuunottamatta on takana ja nyt voi keskittyä keventämään näitä ihania värikkäitä kahvakuuliani.

Milloin kahvakuulainspiraatio on parhaimmillaan?

Voisin sanoa omalta kohdalta, että kahvakuulainspis on parhaiten kohdallaan silloin, kun minigolfreissuun lähtiessä miettii, jos ottaisi kuulankin mukaan. :D

Lenkkeilyä ja kehonpainotreeniä minun liikuntani on enemmän ollut, mutta nyt alkaisi olla valmis enempään. Kuula nousemaan tottakai lisää, mutta muutakin rautaa…

Pihalla happea riittää ja hyvällä säällä ei vaan ole parempaa paikkaa liikkua, mutta kauanko hyvää säätä riittää.

Huutoniemen pururadalla nuo telineet tai varsinkin vatsapenkki on tehty ihan miesten mittoihin, mutta tulipa kaikki kokeiltua eilen Vaasan liftaritreeneissä. :)

Minigolf kesäkausi lähestyy loppua, mutta yksi on mikä säilyy ja pysyy

Se yksi on Vaskiluodon kehto, jossa tulee harjoiteltua suoraa lyöntiä joka kerta, kun Vaskiluotoon piipahtaa pikaisesti tai pidemmäksi aikaa. :)

Yllättäen tuli tilaisuus osallistua vielä yhteen minigolf kisaan ja siitä tuleekin melkoinen tutkimusmatka, koska en ole koskaan pelannut Porin huovilla. Olen ymmärtänyt, että siellä ei ole mitkään helpot radat, eikä ensikertalaisella mitään jakoja. :D

No, pienen yllätysreissun voi ottaa tosiaan tutkimusmatkana ja ihan vaan minigolfhauskuuden puolesta. Helppo tuo on tietysti nyt sanoa, kun sitten ottaa kovasti päähän, kun mikään ei onnistu… Tai mistä sitä tietää.

Botnia Spelen 20.8. meni kyllä mainiosti ja löin tämän kesän kahden kierroksen ennätykseni 87. Ei se mitään loisteliasta menoa ollut, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Kolmas kierros oli sittenpakollista rämpimistä, kun jonkinlainen “lataus” katosi. Olin jo liikaa karkuteillä muilta, eikä löytynyt samanlaista keskittymistä kuin aiemmin.

Tämän viikon tiistaina viikkokisassa löin vielä pikkuriikkisen paremmin eli 86 ja toinen kierros 40 oli yhden kierroksen tämän vuoden ennätys. Virheitä oli siinäkin, mutta sitä se on minigolfissa. Aina voi parantaa!

Tiistaina taas joutui toteamaan, että illan mittaan sormet ovat kohmeessa. Syksy, sitä tämä on. Kesäkauden loppua kohti sitä heittää aina haikeita hyvästejä kesälajille, mutta onneksi talvellakin on Vöyrin Lotlax. Kerran siellä jo pelattiin ja talvella tiedossa on lämminhenkisiä sunnuntaipelejä. :)

Ex tempore kahvakuulanosto virtuaaliliigaan

No olinhan minä kolmen kuukauden nostotauon jälkeen alkukuusta tehnyt heilautus-tempaus yhdistelmällä joitakin sarjoja ja kokeillut jonkun minuutin temmatakin alkukuusta, koska silloin ajattelin ehkä osallistua virtuaaliliigaan loppukuusta. Kun olkapää vähän ilmoitteli itsestään, niin pariin viikkoon en sitten tehnyt oikeastaan muuta kuin liftaritreenit, mutta ajattelin sitten kuitenkin kokeilla mitä saisin 12 kg:lla aikaan. 16 kg olisi “kylmiltään” ollut liikaa.

173 toistoa siitä sitten heilahti. :D

Jos olisi vähän valmistautunut ja enemmän muistellut tekniikkaa etukäteen, niin olisihan se paremmalta ainakin näyttänyt. Tarkistin muuten kisakannasta, että ennätykseni 12 kg:n tempauksessa oli 114 toistoa. No siitä on aikaa ja en koskaan oikein uskonut, että minusta ikinä tempaajaa tulisi. Ehkä tässä on kuitenkin toivoa JA nostofiilis on edelleen viime torstain liftaritreeneistä lähtien ollut ihan loistava.

Ei lenkkeily ja kehonpainotreeni core painotteisesti pahaa ole ole tehnyt. :) Kunto on ainakin vähän nousussa.

Hitsi, olisipa kerta kaikkiaan mahtava alkaa suunnittelemaan kisatreenejä jotain kisoja kohti…

Ja sitten tuli kiireinen työviikko

Yleensä elokuun on syömiset ja liikunnat olleet hienosti hanskassa, mutta tämä viikko on ollut poikkeus. Toisaalta tiesin sen jo etukäteen ja viime sunnuntaina illalla otin vielä ylimääräisen kehonpainotreenin, jonka olisin tavallisesti tehnyt maanantaina aamulla. Tiesin, että voi tulla monta päivää taukoa ja niin tulikin. Torstaina oli onneksi liftaritreenit ja tänään aamulla oli aivan mahtava lähteä lenkille, kun työviikko oli vihdoin takana. :)

Askelmittari on paljastavaa luettavaa. Jos edellisviikolla määrä hipoi ja ylitteli 10 000 askelta, niin tämä viikko on ollut yhtä notkahdusta. Tiistaina illalla, kun istuin pari tuntia veneessä hienoissa maisemissa, niin oli oikeasti sellainen tunne, että en voi pysyä paikallani. Tai no, siinä oli vain pakko olla ja koko viikolla ei ollut aikaa tai voimavaroja olla liikkeessä.

Mutta siis jestas miten ihana oli tänään aamulla juosta. Pururata tai mikä lie hiekkapohjainen lenkki on vain kilometrin pitkä, mutta sitä oli niin paljon mukavampi kiertää kuin asfalttilenkkiä mitä yleensä kuljen. Ehkä liikuntalepoviikosta oli myös etua, koska juoksin enemmän kuin tavallisesti tai siis että en kävellyt missään välissä. Selvästi kesän keuhkokuumeen jäljet alkaa olla takana ja treenailu on tuottanut jo tulosta ainakin jossain mielessä.

Liftaritreenit… Miten voisinkaan kertoa miten hyvältä tuntui tehdä treenin yhteydessä yksi viiden minuutin työntösetti 16 kg:lla. Vaikka aloitin kuulatreenailun rauhallisesti, niin aloin tuntea muutaman viikon jälkeen oikeassa olkapäässä tuntemuksia, joiden takia himmasin tahdin pariksi viikoksi kuulalla ihan minimiin. Se taisi olla oikea ratkaisu, koska en halunnut heti jotain olkapäävaivaa riesaksi ja nyt sitä tuntemusta ei enää ollutkaan.

JA liftaritreenin ihan paras juttu oli, että siitä syntyi sellainen erityinen fiilis. Fiilistä on vaikea kuvailla, mutta siis se vaan on. :) Etsin tällä hetkellä niille treeneille paikkaa ja aikaa, koska menetimme viime talven treenipaikan, kun Teeriniemen koulu suljettiin. Aikataulu tulee siis hieman muuttumaan ja todennäköisesti torstaiset treenit siirtyy sunnuntaihin, mutta saapa nähdä. Se missä jatketaan selviää ensi viikon aikana.

Edvininpolun nuorisoliikuntaihme

Kävelin kuuden kilometrin lenkin pojan kanssa, joka innoissaan kulki matkan ja itse asiassa kulki pidemmälle kuin minä ja juoksi välillä käymään mäen päällä. Raitis ilma ja mukava rupattelu teki taatusti meille kaikille hyvää eli pojalle, pikkusiskolleen, minulle ja hyvän lenkin saaneelle koiralle. Oli hauskaa!

Kyse oli siitä, että kävin näyttämässä pojalle miten Edvininpolulle löytää. Edvininpolku on 1,3 km pitkä kuntolenkki, jonka varrella on valtavasti hauskoja metallipatsaita ja jestas miten paljon siellä oli nuoria ulkoilemassa. Ällistyttävää!

Tai ei sittenkään niin kovin ällistyttävää, koska iso osa patsaista on pokestoppeja. :D

Pokestoppeja tai ei, niin se määrä liikuntaa, joka Edvininpolulta tarttuu nuorten matkaan on aivan mahtava. Eikä se ole vain liikuntaa vaan uskon, että nuoret myös näkevät nuo patsaat.

Harmillisesti läheskään koko lenkkiä ei päässyt kulkemaan, koska viime aikojen ennätyssateet oli nostaneet tulvan, joka leikkasi lenkistä pitkän pätkän. Ne sateet ehkä olikin yksi syy, miksi vilskettä oli niin paljon. Sadetauolla oli sopiva hetki haukata happea. :)

Olipa hauska pikkuisen tytön kanssa bongata kivoja patsaita samalla, kun isoveli juoksenteli ainakin kilometrin verran meitä enemmän edestakaisin reitillä. Nämä kurjet oli yksi ehdoton suosikki.

Kyllä, olen edelleenkin sitä mieltä, että Pokemon GO on mainio peli. :) Siis kunhan sen ottaa nimenomaan ilmaisena pelinä, jossa nimenomaan kuljetaan ja ansaitaan ne pokepallot itse, eikä käydä kenenkään kukkarolla.

Mutta jestas miten hauskoja Edvininpolun hahmot ovat!

Onko 10000 askelta päivässä vähän vai paljon?

Latasin puhelimeen askelmittarin jokunen aika sitten, koska olin kiinnostunut tietämään, että paljonko itse päivässä kävelen, varsinkin nyt, kun liikunta on vielä tasaisesti lisääntyvää eikä huipussaan. Täytyy sanoa, että totuus tavallisista työpäivistä toimistossa oli ikävä yllätys, koska jos päivään ei kuulu edes yhtään lenkkiä koiran kanssa, niin askelet jää varsin vähään. Tavallinen työpäivä antaa enintään 3000 askelta ja jos siihen päälle ei tule mitään ihmeellistä, niin voidaan hyvin jäädä 6000 askeleeseen ja sen allekin.

Aktiivinen viikonloppupäivä on melko tuskattomasti sen 10000 askelta, jos käy edes jonkinlaisella lenkillä. Pitkä yli 5 km lenkki tietenkin heittää askeleet heittämällä suurempiin lukemiin, mutta jo lyhyempi lenkki antaa mahdollisuuden saavuttaa päivätavoitteen.

Itselläni askelmittari on siis puhelimessa ja puhelin ei aina ole taskussa, joten jotain jää mittaamatta, mutta en takerru siihen. Erityisinä liikuntahetkinä puhelin myös helposti puuttuu, mutta en nyt ajatellutkaan sellaisia laskea, vaikka perus kävely ja juoksulenkit tuleekin laskettua.

Tässä on oma viikkoni, josta tosin puuttuu jotain, kun kokeilin Pokemon GOta muistaakseni erityisesti torstaina ja se jotenkin blokkasi askelmittarin pois käytöstä.

Kyllä askelmittarista se hyöty on, että jos lähtee tavoittelemaan hyvää askelmäärää, niin sen seuraaminenhan koukuttaa. No miksi ei koukuttaisi. Varmasti se antaa varsinkin liikkumista vasta aloittavalle hyvän mittaustavan siitä, että tuleeko vain istuttua sohvalla vai oikeasti tehtyä jotain.

Mielessä on väkisin ollut sekin, että uutisissa on joskus juttuja siitä miten vähän hyvinkin aktiivisilla liikunnan harrastajilla on arkiaktiivisuutta. Mietin siis, että mitä voisin omassa elämässä muuttaa.

Vaihdoin kesän alussa työpaikalla työpisteeni seisomatyöpisteeksi ja jos opettelen vielä vähän enemmän juuri sellaista arkiaktiivisuutta, niin en usko, että se tekee terveydelle hallaa. Yksi rikka rokassa… Ja voin muuten todella lämpimästi suositella seisomatyöpistettä. Enpä ole tainnut laskea pöytää istumakorkeudelle muutoksen jälkeen vielä kertaakaan, mutta joskus istahdan sivupöydän kohdalle hetkeksi (pari kertaa viikossa?).

Ja suosittelen kokeilua askelmittarilla!

Vaasan Marssi 12.-14.8.

Hei onko ketä lähdössä Vaasan Marssille erityisesti 14.8.? Voisin lähteä kävelemään 10 tai 20 km, mutta more the merrier eli höpistessä matka taittuisi hauskemmin. :)

En jotenkin ole missään vaiheessa tajunnut minkälaisesta tapahtumasta Vaasan Marssissa on kyse. Siinä voi kolmen päivän aikana valita kunakin päivänä tai yksittäisenä päivänä valita 10, 20, 30 tai 42 km kävelymatkan. Jos kävelee vähintään 20 km joka päivä, niin saa leiman IML passiin eli tämä tapahtuma on osa kansainvälisiä kävelytapahtumia. IML walking assosiation on minulle ainakin aivan uusi tuttavuus.

Minähän olen kävellyt ikimuistoisia patikoita Peurunka- ja Huimapatikan nimellä kulkeneessa patikassa ja tässä viime aikoina on tullut harrastettua pitkälti nimenomaan kävelemistä. Tekisipä mieleni oikeasti käydä kävelemässä ainakin sunnuntaina, kun lauantaina pelaan minigolfia Vaasan mestaruuksista.

Hei nappaanpa tähän vuoden vanhan kuvan, mutta täsmälleen samalta reitiltä, mistä tuli tänään aamusta käveltyä. :)

Vaasan Marssissa olisi sekin hyvä juttu, että tulisi kuljettua aivan uusia reittejä. 20 km matka olisi mahdollista kävellä myös saaristoretkenä, jossa ei kuljetakaan vain hyviä teitä pitkin. Jestas, se voisi olla hauskaa!

Neljäs kerta kahvakuulien kahvassa kiinni tällä treenikaudella

Siis kahvakuulatreeni pihassa tuntuu niin mahtavalta, että olen unohtanut kaivata treenimusiikkia. Vaan onhan tuota naapuruston ääniä jos jotakin taustalla kai musiikkia korvaamassa. Tai sitten keskityn vaan totaalisesti kuuntelemaan ajatuksiani…

Jestas miten tänään meinasin jäädä vaan ihailemaan mankattuja kahvoja, kun sain ne valmiiksi. :) Oli taas niin juhlallinen olo, mutta unohdin kyllä yhden mitä tällä kertaa tarvitsin, joten jouduin sen vielä mankkaamaan kesken treenin.

Hyvin ne nousi, vaikka treenit tietysti on vielä mitä on. Siis ne ovat täyttä treeniä, mutta kuulat kevyempiä kuin jokunen kuukausi sitten. Nyt on tarkoitus kehittää kämmenten kestävyyttä ja edetä askel kerrallaan. Pidän varsinaiset kahvakuulatreenit nyt kahdessa per viikko ja ohjelman tosiaan maltillisena, etten turhaan riko tai kipeytä itseäni. Hurjan hien siinä saa päälle, vaikka ei ylilyöntejä tekisikään!

Ehkä en kaikkea ole HeiaHeiaan merkannut, en ainakaan minigolfkertoja, mutta erityisesti nyt on tullut kerättyä askelia ja hyvin tähän tapaan taitaa elokuu vierähtää. Huomenna olisi selvästi kehonpainotreenin vuoro. Terassilla on TRX ja rappuset monella tapaa käytössä ja raitista ilmaa riittää. Kyllä tämä taas tästä. :)

Respect to Pokemon GO

Kyllä se pistää lapset tai nuoret liikkumaan ja juu, pistin minäkin puhelimeeni, että tiedän mistä on kyse. Itse tosin arvostan enemmän puhelimessa olevaa askelmittaria, joten siksikään en juuri pokemoneja kerää. Jostain syystä askeleet ei kerry, jos pokemon on päällä.

No itselläni ei niin väliä, mutta jestas miten paljon varsinkin nuorempi poika on liikkunut viime päivinä. Munat eivät kuoriudu ilman kävelemistä tai vastaavaa liikkumista ja parhaat munat vaatii 10 kilometriä kulkemista. Vaikka pitkän yli viiden kilometrin metsästysreissun jälkeen oli suuri väsymystila, niin kauaa ei poika malttanut olla paikallaan, että sai loputkin matkasta täyteen, että tosiaan sellainen 10 kilometrin muna kuoriutui. Ja ties kuinka paljon päivän mittaan on pokemoneja löytynyt kävellen tai potkulautaillen.

Paljon raitista ilmaa ja hyvää mieltä, sitä tästä pelistä on seurannut eli ihan loistava juttu.

Hei tulipa tutkittua samantien yksi ominaisuus puhelimestakin eli miten sain print screenit. ;) Eli tässä pari pokemonia, joita itse olen napannut. Jälkimmäistä heitin pokepallolla tänään tytön lippiksen päältä.

Pelin hienoudet saa minulta jäädä ymmärtämättä, mutta poikien jo kaukaisesta pokemon ajasta minäkin muistan jonkin verran pokemoneja nimeltä. Ensin pokemoneja kerätää, sitten kehitetään ja taistellaan. Taistelemista en ehkä koskaan itse kokeile, mutta selvästi se on myös sosiaalinen osa peliä sen lisäksi, että metsästysreissuja tehdään porukalla.

Se mikä toistaiseksi vaikuttaa hyvältä on, että kävelemällä saa paljon, eikä tarvitse rahalla ostaa. Toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena ja niin, että liikunta senkun lisääntyy. :) Mainio peli!

#PokemonGO

Aamutreenejä kehonpainolla, kesäkotisalia kahvakuulaa nostaen, minigolfia ja kävelyä vaunulenkeillä

Vielä tämä viikko lempeästi liikkuen, mutta jo tavoitteellisesti ja kahvakuulan osalta ohjelman mukaan. Ohjelma sen olla pitää, että tavoitteet ottaa huomioon heti ja pääsee etenemään ajatuksen kanssa. :) Siispä elokuun tekemisillä on jo selkeä runko.

Viime viikolle tuli toinenkin kuulatreeni sunnuntaina ja kyllä minä kuitenkin käytän sanaa treeni, vaikka käynnistelyä onkin. Juossut en kertaakaan vaan niiden sijaan kävelin pidempiä vaunulenkkejä ja pelailin minigolfia. Eilen tuli pelattua minigolfia divisioonakisan verran kolme tuntia (ensimmäisen kerran 1 divisioonassa) ja toissa ja tänä aamuna vartin aamuherätys kehonpainolla tuntuu mukavasti. Ja jospa tänään olisi jälleen kahvakuulien vuoro nousta. :)

Miten pieni liikunta voikin tuntua näin mansikoilta? Tavoitteiden kanssa ei saisi ahnehtia vaan nimenomaan nauttia askel kerrallaan. Juuri nyt jokainen askel tuntuu fantastiselta.

Toinen asia kesän jäljiltä on treeniruokavalioon totuttelu. No treeniruokavalio juu, mutta siis niin, että yritys on nopeuttaa palautumista ja tottua entistä tiheämpään ruokarytmiin. Aamusta iltapäivään toimii jo kolmantena päivänä aika kevyesti, mutta illassa on vielä paljon tekemistä. Voi huokaus sentään, miten osaisin lisätä ainakin yhden ruokailukerran iltaan ja syödä niin paljon kuin olisi aiheellista. No kyllä se siitä, kun tässäkin askel kerrallaan päivittäin rytmiä parantaa. :)

Aika tarttua kahvakuulan kahvaan

Mikä voisi olla parempaa kuin treeni kesäillassa omalla pihalla? Muistikuvat viime kesästäkin olivat mansikkaa, mutta pakko myöntää, että herkullisesta hetkestä huolimatta rauta painoi eilen illalla Paljon.

Käytännössä kolme kuukautta kahvakuulatonta elämää takana. Ensin toukokuu keskittyen enemmän liikkuvuuteen ja erilaisiin asioihin ja sen jälkeen kesäkuu keuhkokuumeen takia ja heinäkuu toipuessa. Eilen oli ehdottomasti aika kokeilla tuntemuksia.

Kahvakuula tuntui ensimmäisen minuutin ajan oudolta kädessä ja liikkeet oli vähintäänkin jäykkiä, mutta niin vaan oma rakas laji lähti sytyttämään ensin pienen liekin ja varsinkin treenin jälkeen suunnitelmaroihun. :)

Mielessäni käynnistin 24 projektin. Se on siis sitä, että ennen vuoden viimeistä päivää nostan jossain julkisesti jonkin kisatuloksen 24 kg:n kahvakuulalla. Minulla ei ole mitään syytä hylätä tuota ajatusta, koska ennenkin olen lähtenyt tauon jälkeen pohjalta liikkeelle. Pysähdys, on se sitten minkä pituinen vain ja mistä syystä vain, ei ole syy luopua ja lopettaa. Silloin täytyy vain miettiä uudella tavalla miten tästä lähdetään ja että onhan sitä lähdetty ennenkin.

Tottakai minua kirpaisee pahasti menetetty treenikesä ja olin välillä suorastaan masentunut, mutta ei se enää oikeastaan edes harmita, koska minulla on kuulat ja nyt voin tosiaan suunnitella treenit aivan uudelta pohjalta ja tavoitteet on selkeänä mielessä. Tietyt asiat treeniohjelmassakin on jo muodostumassa päässä ja viikonloppuna alan laittaa niitä “paperille”.

Kultainen elokuu, mikset sä jo tuu… :)

#kahvakuula

Vartin herätystreeni

Olisiko aamutreenissä taikaa? Ennen kesälomaa tein sellaisia vartin treenejä silloin tällöin ennen töihin lähtöä ja koitin ottaa siitä tavan, mutta ei se tarttunut vakituiseksi aamutoimeksi. Nyt tilanne voisi olla toinen, kun tyttö on oppinut nukkumaan paremmin ja aamusta olisi ehkä napattavissa itselle sen vartin verran enemmän aikaa.

Siispä tänään kokeilin tehdä liikkeitä vaihdellen vartin verran niin, että tein useita kertoja 20 kyykkyä kehonpainolla ja tajunnan virtana kyykkyjen välin aina jokin muu liike. Ei tuntunut pahalta. :)

Hyvä aamupala (yleensä munakasta tai kaurapuuroa raejuustolla) ja herätystreeni. Saapa nähdä saisiko jälkimmäisenkin tavaksi, kun ensimmäinen on ollut vakio jo pitkään.

Viikko on nyt töitä takana ja varhaista aamuaurinkoa on päässyt ihailemaan joka päivä. Kyllä herätyksissä on hyvätkin puolensa.

Keuhkokuumeen jälkeen liikkumaan

Valitettavasti tässä blogissa on lukenut ennenkin sana keuhkokuume. Se on tauti, jota en toivo kenellekään, mutta niin vain kävi, että kesäkuussa sairastin tietämättäni kuumeetonta keuhkokuumetta. Jossain vaiheessa se sitten nosti pienen kuumeen, mutta lääkäriin menin vasta, kun olo alkoi heiketä eli tauti oli jyllännyt jo muutaman viikon.

Siispä tämä kesä on sujunut kesäkuun toisen viikon salpausselän harjuilla juoksentelun jälkeen ihan paikallaan.

Viikonloppuna sitten otin ensimmäiset juoksuaskeleet lauantaina ja sunnuntaina. Tuntuipa hyvältä ja askel oli kevyt. :) Yhtään ei alkanut yskittämään ja vaikka kunto otti hyppäyksen alamäkeen kesän aikana, niin kyllä tästä taas liikkeelle pääsee, mutta hissukseen. Ehkäpä tänä iltana sään hieman jäähdyttyä olisi aika poimia käteen vaaleanpunainen kuula…

Keuhkokuume on kummallinen voimien viejä. Lääkekuurin aikana en pystynyt juuri edes minigolfia pelaamaan. Betoni SM kotikisat osui aivan pahimpaan hetkeen eli kävin väkisin pari kierrosta pelaamassa, mutta jätin kisan kesken. Muutaman viikon ajan sen jälkeenkin pienet asiat saivat aivan uuvuksiin. Esimerkiksi parin sadan metrin kävely tyttö sylissä oli maksimi suoritus, jonka jälkeen ei voinut tehdä juuri mitään.

Mutta yksi asia on selvä. Vaikka suorastaan masennuin hetkeksi, niin voimien palautuessa on pakko päästä liikeelle. Hitaasti hyvä tulee – kai. :)

Minigolf mietteitä

Minigolfkesä se on tänäkin vuonna. :) Määrällisesti pelaamista rajoittaa radikaalisti työ ja tyttö sekä kesää sekoittanut keuhkokuume, mutta laadullisesti täytyy olla tyytyväinen. Äärettömän vähäisestä kisaamisesta huolimatta Lahden huopa SMissä olin pohjanmaan pelaajista paras kaikki sarjat huomioiden ja lyöntitekniikka pysyi toipilaanakin melko hyvin kasassa. Treeneissä tekniikka löytyy ajoittain jopa loistavaan vireeseen. :)

Olen tällä hetkellä selvästi sivussa aktiivisesta kilpailuporukasta ja tietysti aina kokonaan sivussa liigapelaamisesta. Liiga on seurojen välinen joukkuekilpailu, jossa kisataan kolme kertaa kesässä, joista kerran huovalla, betonilla ja eterniitillä. Kisamuotona se on aivan loistava ja olisi pelaajalle varmaan kaikkein kehittävin, koska se on joukkuepelaamista.

Vaikka liiga on minulle henkilökohtaisesti ulottumattomissa, niin en voi olla toisinaan haikailematta sitä miten paljon siinä olisi voinut oppia. Pelaamista tulee aivan yhtä paljon tavallisessa kisassakin, mutta kisahermot on oma juttunsa, jossa pitää kehittyä.

Olen itse hirvittävän kova kisajännittäjä. Ensimmäinen kisakierros menee aina täristessä ihan fyysisesti ja noin kolmas rata on pahin. Muutenkin erilaiset tilanteet kisan aikana saavat aikaan jännityksen, joka todella näkyy. Kaikkein pahinta se oli viime kesänä, kun vauvamahan jälkeen yritin muka osata kuten ennen, mutta tekniikka hajosi pieneenkin jännitykseen aivan palasiksi. Osaaminen oli ja on olemassa, mutta pää ratkaisee pääseekö se oikeuksiinsa.

Onni on, että tänä kesänä en ole enää niin äärettömän herkkä häiriöille kuin viime kesänä. Hyvä pelaaminen vaatii mielenrauhaa ja itselläni se rauha on paras, kun päähän pulpahtaa kisabiisi soimaan. :) Siitä tietää, että peli kulkee! En voi vaikuttaa biisiin ja Lahdessa se oli ensimmäisenä päivänä Popedaa ja toisen päivän artistia en nyt muista.

Minigolf, siinä on laji, joka on minussa ja minä siinä. Täytyy myöntää, että eilenkin pääsin vain pieneksi hetkeksi lyömään, mutta kylläpä tuntui hyvältä. Vaskiluodon kehto on aina vakiotreenipaikka.

Ja siis vaikka olen täysin ulkona liigapelaamisesta, niin minullakin on siihen mielipiteitä. Miksi ei olisi? Se on pelimuoto, joka vaikuttaa kaikkiin Suomen kisapelaajiin huolimatta siitä onko jonkin joukkueen jäsen.

#minigolf #ratagolf