First lift eli ensimmäinen kahvakuulasetti uudella salilla

On varsin vaikeaa selittää sitä hyvää fiilistä mikä tänään tuli heti, kun laitoin painoja tankoon kyykkyjä varten. Oli niinkuin asiat olisivat loksahdelleet kohdalleen. Tiesin mitä tein ja olin jo etukäteen ajatellut tehdä kyykkyjä sopivilla painoilla noin 8 toistoa kerrallaan. No siis vähintään 6 toistoa, jos 8 ei menisi.

Ja minua hymyilytti painoja vaihdellessa. :)

IMG_3386 - Edited

Mave ei ole kuulunut tekemisiini pitkään aikaan, joten ehkä ilme ei ollut aivan hymyssä, mutta hyvältä se tuntui pelkkänä ajatuksenakin ja nostaa myös. Ajatukset piti pitää kasassa, mutta alku on hyvä jatkoa varten.

Jestas miten hyvältä tuntui niinkin pieni asia kuin ottaa kengät jalasta ja nostaa sukkasillaan. No kun kaikki vain tuntui hyvältä. :)

IMG_3392 - Edited

Ja sitten oli ainokaisen salille tuomani kuulan vuoro. :)

Lyhyitä nostoja, tempaus kevyemmillä totuteltuun tahtiin. Tässä on hyvä nostaa, keskittyä täsmälleen vain ja ainoastaan siihen. Mitä muuta voisi toivoa. Pidot tein salin kuulalla.

IMG_3393 - Edited

Niinpä niin. Hyviä fiiliksiä ei oikein voi sanoilla selittää vaikka yrittää. Ne vain on. :)

Superstark Gym

Syksyn tullen olisi paras tietää missä sitä treenaamistaan jatkaa. Sattumalta törmäsin aivan loistavaan saliin ja vieläpä sopivan polkupyöräpolkaisun etäisyydellä: Superstark Gym

Olen pyöritellyt ajatusta jatkosta monelta kantilta ja varsinkin siltä, että en pysty sitoutumaan tiettyihin treeniaikoihin kovin paljon etukäteen, koska en yksinkertaisesti tiedä takkaa aikaa koska milloinkin pääsen treenaamaan. Vapaat painot ja kehonpaino on se automaattisen selvä juttu mihin kaiken pitää perustua ja hyvät nostolavat olisivat piste i:n päälle. Sopivasti opastusta turvalliseen ja järkevään tekemiseen olisi plussaa ja kuinka ollakaan eilen sitten löysin itseni kokeilemasta jopa tällaista. ;)


Olin aivan varma, ettei tuo pienin 40 kg:n atlaskivi mihinkään hievahda, kun aluksi en saanut siihen minkäänlaista tuntumaa, mutta niin vaan se alkoin nousta ensin kuvan tapaan syliin, sitten ylös ja lopulta jopa noille vasemmalla näkyville korokkeille. :D

No atlaskivi oli kokeilu, joskaan ei viimeinen sitä lajia, mutta salin kokonaisuus on jotain erityisen mainiota. Kyllä Vaasassa muutamakin vaihtoehto löytyy, jos ei halua laitteissa istua.

Kesäloma!

Mitähän on tullutkaan tehtyä. No esimerkiksi:

Minigolfia Vaasassa, Tampereella, Tuurissa ja ehdottomasti hienoimpana kokemuksena PowerParkin uudella adventure minigolf radoilla!

Eläimiä on nähty kotieläintarhoissa ja Ähtärissä. Karhut olivat ehdoton kohokohta!

Mäkiä siellä ja täällä. Pispalan portaita jäin kaipaamaan…

Löytyi uusi koti kahvakuulilleni ja siitä kuuluu ehdottomasti lisää. :)

Ja kuten huomata saattaa, niin enemmän on tullut päivitettyä instagramin puolelle, mutta blogikin aktivoituu taas hijalleen tai yhdellä rysäyksellä, mistä sitä tietää. :)

Midsummer snatch and thoughts of training wisely

Midsummer is the time to relax, enjoy the moment and finnish summer. I don’t have much traditions nowadays for midsummer, but to go with a flow. Usually that means some grilling, minigolf, taking it easy and do some exercise just to enjoy. This time it was also seeing my parents which was nice.

Today when coming home I knew that I wanted to snatch. I want to do that every second day if possible, but now there came more rest days. Of course that was not bad thing as now I knew that I definitely could progress with my flexible program.

I don’t have written program at the moment else than in my mind. That works because I concentrate on short trainings of usually only 15 minutes or sometimes maximum 25 minutes. Idea was in spring to start work some lifting speed and really starting from the basics. I started with 8 kg kettlebell and that was good as my stress load has been on maximum level and I needed to take exercises lighter at least for a while and 8 kg IS light.

You do need to understand that there are limits on what you can do. I would not want to stop lifting, but my life is not in status where I could act like a athlete, not with the work load I am having.

So I started with 8 kg kettlebell and found the speed of over 20 rpm for 10 minutes by end of May. Since then I have worked with 12 kg kettlebell starting from 2 minutes with 20 rpm and further. Today I did 130 reps in 6 minutes. I have progressed very slowly, concentrating on good technique, but I have gained lots and lost of repetitions so that I have snatched in two months more than whole total before that since I started in 2009. :)

I have learned a lot and I am already better kettlebell snatcher. So I really could enjoy the 6 minutes of midsummer snatch of course after some warm up and can congratulate myself of a good choice. I have done light training and progressed! Progression is always the key for my motivation. :)

What is training wisely? I don’t know really, but I am glad of this gentle experiment. I will continue this further.

Kahvakuula kesälomareissaa

Yksi kuula, muuta ei tarvita matkaan mukaan. No ei tietysti tarvitse sitäkään välttämättä, jos käyttää erilaiset tilaisuudet hyväkseen ja tekee kaiken kehonpainolla, mutta minulle tämä vaan niin toimii. Kahvakuula kyytiin kesälomareissulle ja sopivalla hetkellä heilauttaa. Itse asiassa en tee edes mitä tahansa heilautusta vaan teen sarjoja nopealla tahdilla niin kuin olen suunnitellut.

Itse treeniin en käyttänyt tänään kuin reilun vartin, mutta se oli enemmän kuin ei mitään. Vaikka kotona käyttäisin vähintään kolmea kuulaa, niin ei yhden kuulan treeni sille häviä. Eihän aina tarvitse tai kannata tehdä samaa ja samalla tavalla. Muutan muutenkin tekemisiäni koko ajan, vaikka tämän kesän keskitynkin tempaamiseen.

Kyllä minä sen vielä opin. :)

Olipa ihana terassi treenipaikaksi. Sateen jälkimainingeissa happea riitti ja jalan alla terassilaudat tuntui todella miellyttävälle. Ympärillä oli huikea vihreys ja sateen tuore syreenien tuoksu. Kyllä kesä on upeaa aikaa ja sielu lepää.

Tuollaisella hetkellä katoaa kaikki kiristys ohimoista, kun ajatukset on siinä hetkessä ja keskittymisessä, kädessä tuntee miten hyvin tekniikka toimii tai ei. Yksi epäonnistunut toisto ei haittaa, kun seuraavan saa taas oikeille raiteille. No kevythän tuo minun kuulani nyt on, mutta yritän tässä tehdä itsestäni tempaajaa ja kotona taas tempaan painavemmallakin. :)

Paljonko Vaasan alueelle mahtuu kuntosaleja?

On ihan pakko ihmetellä, että mitä ihmettä Vaasassa on meneillään, kun uusia saleja aukeaa kuin sieniä sateella. Paljonhan täällä jo saleja on: Wasa Gym House, Tennis center, Wasamove, CrossFit SixtyFive100, WSC, Kuntotalo, Easy Fit, Fit1, Ladyline parin salin verran, surullisen kuuluisa WAW ja mitä kaikkea tähän mennessä onkaan ollut. Nyt on tullut ainakin Superstark Gym ja Amazing Family Gym aloittaa ymmärtääkseni kolmella salilla. Olikohan vielä joku muukin? Wasamove ainakin uudistuu ja kasvaa muuton myötä.

Hurja salitarjonta on tietysti hyvä asia, mutta meneekö kisa jo ihan mahdottomaksi. Ehkä. Tai sanotaan, että kyllä minä ihmettelen miten kaikki löytävät elintilaa.

Jos mietin omia suosikkeja tai saleja missä olen ainakin jossain vaiheessa käynyt, niin perinteisemmistä paras on Wasa Gym house. Siellä tuli työstettyä hienot mave, takakyykky ja penkki tulokset. :)

Gym house

Tennis Centerillä käyn edelleen toisinaan.

Ja senhän blogista näkee, mikä on viimeisen vuoden aikaan ollut vakiopaikka ja varmasti paras treenipaikka mitä tällä erää tiedän.

Aika moni olemassaolevista saleista on tullut katsottua jollain tapaa, mutta ei silti puoliakaan. Kesän aikaan aion testata useamman, vaikka enimmäkseen treenaankin omassa pihassa ja muutenkin aurinkoisen(?) taivaan alla. :)

Hiljaiselosta aktivoitumista

Kolme viikkoa oikeastaan täysin ilman liikuntaa, mutta tänään nostin 8 kg:n kahvakuulalla 221 toistoa. No, onhan se jotain ja otan nyt tavoitteeksi kesän mittaan nostaa kuulakoko kerrallaan reippaan tempaustuloksen. Virtuaaliliigan tempaus osuus jatkuu elokuun loppuun, joten siinä on hyvää tavoitetta tai treeniaikaa. Ajatuksena alunperinkin oli keskittyä nostamaan nostonopeutta, joten sillä tiellä syksyyn.

Viime viikkojen liikkumattomuus ei ollut oma valinta, jos en sitten sano niin, että valitsin toipua sairastelusta kunnolla. Antibioottien kautta piti ottaa vauhtia, mutta eiköhän tämä nyt tästä ja hymyssäsuin huomasin tänään liftaritreenien jälkeen ajattelevani, että ensi viikolla voin liikkua hyvällä omalla tunnolla ilokseni sen mitä mieli tekee. :)

Kesä ei ehkä ole tulevalla viikolla, mutta jos sen jälkeen. :)

Hassu juttu, mutta yllätin itseni miettimästä, että hankkisinko pari välikoon kuulaa… Kahvakuulanostamisen erityisen hauska juttu on, että aina voi tehdä ennätyksiä. Kukaan ei kiellä nostamasta välillä pienemmillä kuulilla ja edetä siinä sitten taas askel kerrallaan painavempiin. Tai kukaan ei kiellä vaihtamasta lajia. Aina voi edetä ja ottaa askelia suuntaan ja toiseen.

Kahvakuulakesä :) no taatusti. :) Ja paljon muuta!

Vuosi treenaamista CrossFit boxilla

Tulin juuri painonnostotunnilta CrossFit Sixtyfive100 salilta. Oli tosi hienoa tuntea, että tiesi ja osasi jotain taatusti paremmin kuin vuosi sitten, kun ensimmäistä kertaa samalle tunnille uskaltautui. Painonnosto on niin kerta kaikkiaan mahtava laji. Jos en olisi niin koukussa kahvakuulaan, niin nostaisin taatusti enemmänkin tangolla, mutta nostanpa nytkin jotain ja erityisen mielelläni. :)

Aika helppo on sanoa, että CrossFit Sixtyfive100 on Vaasan paras treenipaikka. Siellä on kaikki mitä tarvitaan – ainakin silloin, kun kuulani asuvat siellä. ;) Mutta siis aidosti sieltä löytyy kaikki mitä treenatessa tarvitsee. Juu kyllä, koska siellä asuu myös fiilis.

Ymmärrän hyvin, että moni arastelee crossfit salille menemistä ja arastelenhan minäkin tavallaan yhä edelleen. Olen loppujen lopuksi vähän ollut varsinaisissa wodeissa. Nolottaa ihan myöntää miten vähän niitä on käynyt, mutta täytyy myöntää, että olen vähän yksinäinen susi jo senkin takia, että oma elämäntilanne ei mukaudu harrastusaikatauluihin vaan treenin aika on just silloin kun siihen sattuu olemaan aika. Ja eihän sitä aikaa läheskään aina tiedä paljon etukäteen.

Mutta joka kerta salilla tarkoittaa uuden oppimista. Ei siis vain treeniä vaan nimenomaan uusia taitoja. Ei paha juttu ollenkaan, vaikka monia juttuja arasteleekin etukäteen, kun paikalle menee aina omana itsenään. Minä kun en ole mikään huippuhoikka, nuori, akrobaattinen tai muuten täydellinen vaan todellakin oma itseni.

Yksi erityinen asia täytyy mainita missä olen vuoden aikana kehittynyt valtavasti. Se on liikkuvuus. Nilkkojen liikkuvuus on alkuun nähden loistava, mutta ranteiden liikkuvuus on kehittynyt eniten. Jestas miten ranteisiin sattui kun vuosi sitten yritti etukyykkyä tai rinnallevetoa. Ero on huikea!

Jestas miten tärkeää se hyvän treenifiilislajin ja paikan löytäminen on. Silloin sitä liikkuu varsin automaattisesti tai ei ainakaan lopeta. Huh, en voi ajatellakaan mitä tapahtuisi, jos lopettaisin liikkumisen. Huh, huh.

Ulkona on juuri nyt kauhea lumikerros keväiseen tyyliin, mutta kyllä kesä lähestyy. Kuulat muuttaa pian ainakin muutamaksi kuukaudeksi pihalle ja minigolf vie mennessään, niin ja juoksukengät juoksuttaa ja aion viedä polkupyöränkin huoltoon. No syksy ja salikausi tulee sitten taas aikanaan. :)

Worst and best days with kettlebells (and in life)

One day you want to throw your kettlebell to the ground and think that perhaps you should end trying.

Then another day you pick your kettlebells, think what you need to do, decide and just lift.

And there could not be better feeling. :)

Of course this is the truth with many things in the life. You can do it, start over, do your best, get it done and feel damn good about it.

Aamulenkkikoukussa

Ihana juosta aamulenkkiä pikkupakkasessa auringon paistaessa! Vajaa kaksi viikkoa sitten juoksin (=hölkkäsin) ensimmäisen kerran ja nyt teen sen joka toinen päivä. Ihan harmittaa, kun huomenna aamulla pitää jättää väliin.

Kyllä tämän täytyy olla kevättä, kun juoksujalkaa polttelee, vaikka minä en mikään juoksija ole, enkä tule koskaan olemaankaan. Ehkä tämä on vain linnunlaulukonserttien syytä. Tässä maistiainen parin päivä takaa.

Pidän tarkasti huolen, etten juokse peräkkäisinä päivinä. Vaikka lenkit on lyhyitä, niin en halua äkkiseltään jalkoja kipeiksi. Uudet juoksukengät joudun kyllä hommaamaan…

Nice Run olisi reilun kuukauden päästä. Jospa sitä vahingossa linnunlaulun koukuttamana lipsahtaisi jonkinlaiseen 5 km juoksukuntoon. :)

Tässä vaiheessa kahvakuulan nostaminen on hengityksestä kiinni

Kannattaako yrittääkö puskea kuulaa ylös henkeään naama punaisena pidätellen vai solut hapella ruokkien? No jaa, vastaus lienee selvä, mutta temppu ja miten se tehdään ei aukea ihan noin vain. Niin ja kun vielä tajuaa hengittää oikein, niin tekniikkakin ymmärtää loksahtaa ison askeleen lähemmäs kohdalleen.

Tänään oli tunti Kirsin oppia Sarin Qlakammarissa Laihialla. Tuntiin mahtuu paljon asiaa, mutta miten siihen mahtuisi sopivasti sen verran, että sen kaiken voi sulattaa ja sisäistää. Ei helppo juttu, koska kahvakuulan nostaminen on erinomaisen tekninen laji, jossa voi korjata vain yhden asian kerrallaan. Jos yritän hoitaa enemmän asioita kuntoon, niin heikosti käy.

Onneksi on olemassa jotain juttuja, jotka jo tulee selkärangasta luonnollisesti. Montakohan kertaa kahvakuula on jo noussut ilmaan tähän mennessä? Hmm. Aloitin kai 2009 vuoden syyskesällä. :) Ja paitsi nostoja, niin jokaisella nostajalla on myös heikkouksien lisäksi vahvuutensa. Minun vahvuuksiani eivät ole pitkät sormet tai pitkät jalat. No toisaalta en joudu nostamaan kuulaa kovin korkealle ja vaikka tempaus on ollut aina iso haaste, niin työntö taas on ollut luonnostaan helpompaa. Laulamisestakin on jotain hyötyä.

Paljon sulatettavaa ja paljon selkärankaan hyvillä toistoilla painettavaa oppia sekä kertakaikkista inspiraatiota – niitä tämä päivä antoi. Kiitos Kirsi jälleen kerran. :) Tämä ei ollut ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kerta, kun pääset fiksaamaan nostotekniikkaani.

Mietin siinä kotiin ajellessa kaikkea mitä hyvä harrastus ihmiselle antaa. Se antaa potkua päivään, hymyä, kiehtoo ja inspiroi, haastaa sekä antaa ystäviä. On se paljon muutakin, mutta tuo ystäväpuoli jäi mieleen pyörimään. Kirsi, kiva nähdä sinua silloin tällöin. Sari crossfit salilla taas pian nähdään ja nostetaan. Vaasan liftarinaiset olette mahtava positiivisuusannos sunnuntaisin (toistaiseksi sunnuntaisin) ja kahvakuulatuttuja teitä on siellä täällä pitkin Suomea.

Terveisiä kaikille ja nostetaan kun tavataan!

Tilaisuus tekee kahvakuulannostajan

Eilen otin tekniikkavideoita ja mietin, että keneltä kysyisin hieman apuja ja samantien sain viestin, että “Tuun huomenna paikkakunnalle. Jos on kiinnostusta yksäreihin tai pikakurssiin niin vinkatkaapas”. Sehän oli Kirsi!

No tottakai. Tämä tilaisuus toistuu harvoin ja on sanomattakin selvä, että sitä ei voi jättää väliin. Huomenna siis yksäriä ja aloitetaanpa valmiiksi tunnustamalla, että töitä on tehtävänä.

Vaan miksi sitä kahvakuulaa nostaisi, jos kaikki olisi automaattisen selvää ja helppoa. Ei, kyllä koukutukseen vaaditaan tekniikan hajoamista ja palasten kasailua.

On tämä vaan loistava harrastus. :) No, saa nähdä miten loistavaa mieltä olen huomenna. :D

Ruuan väreillä on väliä

…mutta joskus väri on otettava muualta kuin lautaselta. Nimittäin kuukauden alun jälkeen huomasi heti, ettei ruuan ulkoasuun tullut panostettua samalla tavalla. Koko ajan olen yrittänyt pitää ainakin yhdestä lisäväristä kiinni, mutta mitä kiireempi tai väsyneempi on, sitä helpommin värit karisee.

Kiire ja vielä enemmän väsymys on hyvän syömisen haastaja. Jos noro ei vielä vienyt omia voimavaroja, niin lapsen sairastaminen iski naulan arkkuun. Kun on useamman yön valvonut putkeen, niin johan testataan, että mitä siinä sumutilassa suuhunsa laittaa. Voin hyvin tunnustaa, että ehkä eilinen oli pohjanoteeraus ja toisaalta myös väsymyksen pohjakosketus.

Todella väsyneenä aivot on valmiit sanomaan ihan mitä tahansa ja siis luvan tehdä mitä vain. Onneksi en kuitenkaan juossut kauppaan ostamaan karkkipussia. :D Kyllä se mielessä jo kävi, mutta paistoin sitten vain lettuja toissailtana ja laitoin päälle kotitekoista omenahilloa. Nam, olipa ihanaa. Eilen sitten taas olin niin väsynyt, että en edes muista mitä söin. Todellakin vaikeuksia muistaa… Mutta erilaisista heikoista valinnoista huolimatta idea hyvästä syömisestä on säilynyt ja tämä päivä oli jo lähes mallillaan. Sairastaminen nyt vaan on osa elämää niin itsellä kuin vaikkapa lapsella ja se vaikuttaa hetkellisesti.

Kyllä, kyllä vaan tämän illan ruoka näytti jo varsin oikealta.

Nimeän siis tämänhetkisen ruokavaliotavoitteeni väriruokavalioksi. Punainen on suosikki ja keltainen on aurinko, jonka toivoisi pilkistävän harmaan pilven raosta tai siis liian värittömän ruuan seasta.

Kunnon salaattia ei ole juuri tullut tehtyä vaan pilkottua vain jotain. Lupaanpa juuri nyt itselleni, että huomenna illalla ruuan lisukkeena on salaatti.

Vaikka kyllä yksi punainenkin voi olla kaunista, jos joskus leikityttää. :)

Tuoreyrtit on muuten olleet viime viikkojen juttu! Liha on tullut ostettua lähes 100% marinoimattomana ja maustamiseen olen ottanut tuoreemman lähestymistavan. Eihän se värinä ruuassa näy, mutta väitän, että viime aikojen ruokien maun kehumiset perheen puolesta ovat osin tuoreyrttien ansiota. Ainakin olen saanut aikaan erilaista makua.

Itse asiassa kolmas kuvista tai siis toiseksi viimeinen on ainoa missä oli kyse marinoidusta lihasta ja sillä kertaa possusta. Ylimmän kuvan munakkaassa oli kalkkunaa, toiseksi ylimmässä vähärasvaista naudan jauhelihaa ja alimmassa on naudan suikalelihaa.

Vaasan liftaritreeneissä nostettiin kahdella kuulalla

Nousee se väsyneenäkin ja tavallaan väsyneessä tilassa joutuu muistamaan ja oivaltamaan… Kahden kuulan nostaminen on jostain syystä juuri nyt se juttu, jota tekisi mieli oppia enemmän ja miksipä ei. SM-kisoissa oli mahtava oman viestiosuuden jälkeen katsoa ja verrata hyvin erilaisten nostajien tekniikkaa. Siinä todellakin näki eroa, että kuka oli nostanut paljon kahdella ja siis tekniikasta oli paljon ylimääräistä pois.

Näytti muuten hyvältä, kun katsoi liftareiden kahden kuulan nostamista. :) Oma nostaminen oli aika huteraa, mutta kyllä se siitä.

Jospa ensi viikolla voimat alkaa palautua. Treenihinku on tavallisen kova, mutta kyllähän sitä joutuu huokaisemaan, kun mikään ei nouse ihan niinkuin pitäisi. Ennen liftaritreeniä tehdyt kyykkysarjatkin, no ne nyt oli. Normaalia kevyemmillä painoilla sain jalat vapisemaan. Ehkä ensi viikolla pääsee taas nauttimaan tekemisestä.

Jaa, nyt keksin mikä oli tämän päivän treenien kohokohta. No se oli kun Hanna ihmetteli, että teenkö lankkua ollenkaan, kun puhuin samalla koko ajan. ;)

Minigolf kausi muuten lähestyy! Eilen pääsi jo yhtä rataa lyömään Vaasan Vaskiluodossa ja pian on paljon lisää pelattavissa.

Minigolfmotivaatio ja hinku on kuulostelussa. Se ON hauskaa, mutta onko tänä vuonna jotain tavoiteltavaa. Lyönti oli kyllä heti ensi kerrasta paremmassa kunnossa kuin keväisin on ollut tapana.

Norosta nousee fenix

En toivo kenellekään noro virusta varsinkaan sen jälkeen, kun olin varsin toimintakyvytön 7 päivää alkaen siitä kamalimmasta ensimmäisestä päivästä. Vatsa ei toimi kunnolla vieläkään, mutta liikunta on lääke eli nyt tarvitaan vain sopivaa liikettä ja käveleminen on minulla tähän saumaan ihan parasta, vaikka eilen pääsinkin jo aloittamaan myös kehonpainotreenillä.

Upea, upea, upea ulkoilusunnuntai ja että osasinkin nauttia alkutalven parhaasta ostoksesta eli Icebugeista. :)

Iso osa kävelyteistä oli jo sulanut, mutta pitkiä pätkiä oli edelleen jäällä ja joillain paikoin se jää oli todella sileää. Jäästä vaan ei tarvinnut olla huolissaan, kun nastat puri taas hienosti.

En tykkää kävellä (tai juosta) nastoilla sulilla teillä, koska se on aika rouhean tuntuista, mutta kyllä tänään oli vielä reilusti niin paljon jäätä, että kenkävalinta osui oikeaan.

Ihana aurinko! Kun suurin osa viikosta on ollut tavalla jos toisellakin kitumista, niin tätä keliä vaan arvostaa entistäkin enemmän. Tuuli oli melkein nollassa, eikä enää tarvinnut paksuja toppavaatteita.

Ihana päästä illalla vielä nostamaan kuulaa Vaasan liftariporukan kanssa. Kyllä elämä voittaa, vaikka nyt tyttö onkin kuumeessa.