24 and Let's Lift It!

Olin hukassa itseltäni viikon aika tasan ja löysin itseni vasta äsken 25 km pyörälenkillä. Onneksi en sentään pysähtynyt sen viikon aikana, mutta en todellakaan pystynyt liikkumaan niin kuin olisin halunnut tai muutenkaan asiat ei minigolfia lukuunottamatta toimineet oikein.

Juoksin eli siis hölkkäsin sentään viitenä päivänä hissukseen ja joka kerta askelista enemmän nauttien, mutta tein sen lähinnä aamun yksinäisinä hetkinä. Upeita ne hetket linnunlauluisessa metsässä toki oli, mutta totaalisen poikkeuksellisia myös.

Minä en nostanut kuulaa, enkä polkenut pyörällä koko viikon aikana. En yksinkertaisesti pystynyt. Olin aivan lukossa.  Vain ja ainoastaan minigolf otti ajatukset niin täysin haltuunsa, että siitä pystyi nauttimaan ja sai erittäin tarpeellista happirikasta ulkoilmaa. Tiistain kisa meni sateessa, torstain betonikisassa tuli huikaiseva kierrosennätys ja sunnuntaina Vöyrillä tein myös hienon uuden ennätyksen.

Oikeastaan on ihme, miten minigolf silti sujui, koska ikävät asiat vaikuttaa yleensä tuloksiin. Minigolfradat on tällä hetkellä vaan ladattu niin suurella positiivisella varauksella, että ne etää kaiken negatiivisen hetkeksi pois.

Mutta jestas mikä positiivinen varaus Meridassa tänään oli!

Positiivisuus puski väkisin päälle jo siitä hetkestä, kun otin hiekkapaperin käteeni ja trimmasin hyvin ruostutettua 12 kg:n kuulaa. Mankkasin sen oikein kunnolla ja isommat myös. Rakkautta!

Ja jestas mitä rakkautta Meridani aiheuttaa. <3

Onni oli huikaiseva kesäilta, alla pyörä, joka rullaa vaan menemään ja antaa ajatuksille täyden vapauden…

Jo on aikoihin eletty. Minä ryhdyin pitkästä aikaa juoksemaan ja tämä tuntuu niin hyvältä. Patikan aiheuttamaa, en sanoisi ansiota tai ehkä sanon sittenkin.

Päivät on niin lyhyitä ja kaikkeen ei vaan riitä aikaa, mutta onpa ihanaa, kun joskus kroppa ja pää tekee uuden oivalluksen. Jos se nyt on sitten se, että juoksen pururadan aamulla ympäri, niin en voi kun ällistellä.

Illalla pyörälenkki jäi sateen jalkoihin ja saa nähdä jääkö tänään minigolfin viikkokisa samalla tavalla. No, käy miten käy, mutta sitten on auringonpaisteisia iltoja tiedossa.

Juoksentelemisiin!

Forecan hurjasta säikyttelystä huolimatta aurinko helli 28 km:n SisisPatikkaa jo lähdöstä lähtien.

Uskomattomalta tuntui tajuta, että päällä olikin aivan väärät kamppeet ja reppu sai aikaan selkään hikiputouksen.

Alkumatkasta vielä tähyiltiin taivaanrantaa, että tuollapäin kaukana näyttää tummalta, mutta ei, ei ollut pelkoa sateesta.

Uusi rietti tarjosi aivan uudet maisemat. Alkumatkasta esimerkiksi löytyi kaunis kurki purjeveneineen tien vierestä ja loppupuoliskalla odotti sammakkomainen tervehdys.

Ja oli kyllä sammakonkutuakin ja ehta sammakkokin näkyvissä, mutta ihaillaan nyt kuitenkin tätä näkyä.

Daa daa, daa da daa da, hiki pintaan täytyy saada… Ja kyllä hiki tosiaan olikin, jopa yhä sitten, kun historiallisen traagisissa maisemissa pilvet antoi armoa patikoijille.

Ja lopussa kiitos odotti eli tämänvuotinen vaaleanpunainen paita ja kunniakirja. Miehille väri oli kyllä melkein sydänkohtauksen arvoinen järkytys.

Olipa vallan erikoinen patikkakokemus. Tosiaan aivan väärät vaatteet päällä ja heti ensimmäisestä metristä lähtien oli reisissä tuntemus, jota en voi kuvailla kuin sanalla “tukossa”. Keksin siihen montakin syytä jälkeenpäin ja otin kyllä oppiakin, mutta miellyttävyys oli askelluksesta eilen kaukana reisien osalta. Ihmeen hyvin siitä silti selvisi ja hei kengät toimi tosi hyvin.

Ensi vuonna uudestaan? Tai mitäs sitten suunniteltaisiin?

Liian pitkään reissussa, pitkän automatkan ja muutenkin vähänkään pidemmän istumisen jälkeen pakarat aivan jumissa ja nyt hurja määrä saksan verbien taivutusta sun muuta; möchte, möchtest, möchte, möchten, möchtet, möchten, möchten.

No onhan tämä päivä paljon muutakin, mutta muistuttaa kyllä monella tavalla niistä asioista jotka elämässä ovat tärkeitä.

Äidin tehtävä on pitää huolta lastensa hyvinvoinnista ja opiskelusta ja pitää itsensä kunnossa, että jaksaa olla läsnä, auttaa ja huolehtia elämän eväistä.

Tuossa on aika paljon outifilosofiaa eli millä minä nykyään porskutan ja mihin pyrin. Toisinaan se on onnistunut kehnosti ja toisinaan taas hiukan paremmin.

Mutta on se vaan mahtava, että tuli patikka tehtyä. Tarinaa tulossa myöhemmin illalla sillä aamiaissanasto, verbien taivutukset ja epämääräiset ja määräiset artikkelit sun monet muut kutsuu.

Iloista äitienpäivän iltaa!

Saa nähdä kuinka kovasti tänään kastuu, mutta reissuun lähdetään. Sadetakki ja rakkolaastarit on pakattu, pojalta kevyt reppu lainassa, kahisevat housut jalassa jne. Nämä housut ei ollut oikein ykkösvaihtoehto etukäteen, mutta sade sai aikaan myönnytyksiä.

Toivottavasti harmaudesta huolimatta matkalla näkee kivoja maisemia ja vaikka kuuliin, että joku tien pätkä on ikävästi lanattu melkoiseksi perunapelloksi, niin tuskin sekään liikaa haittaa. Ja jos patikka ei jostain syystä onnistu, niin ainahan on Raatoautot!

Vähän fiilistelyä tähän parin vuoden takaa…

Iloista ja liikkuvaista viikonloppua kaikille!

Erityistsempitykset juuri tänään kuulan nostajille salikisoihin Turkuun ja Botnian minigolfjoukkueelle ja muille joukkueille SM liigan avaukseen Helsinkiin.

Ei voi olla totta, mitä Foreca kertoo huomisesta…

Ei eilen vielä ollut mitään tuollaista tiedossa. Mites nyt suu pannaan?

Viime vuonna satoi aamupäivästä räntää ja tänä vuonna onkin tiedossa rankkasateen täsmäisku juuri patikan aikaan. Ei voi todellakaan olla totta!

Viimehetken hätäkatastrofisuunnittelua vaatteiden suhteen ja matkan varrelle toimitettavat kuivat vaihtokengät ja sukat. Mitä muuta?

edit:

- Kännykkä muovipussiin

Hei Turusta löytyy hienot minigolfradat, kannattaa käydä kokeilemassa! Turun ratagolfseura ry:n huoparadat on osoitteessa Markulantie 133 eli siinä oli vesipuisto ja jäähalli ihan lähietäisyydellä.

Suosittelen ehdottomasti minigolf kokeilua koko perheelle, koska sillä tavalla se hauskinta onkin. Aurinkoisella kelillä se on ihan huippu hupia ja kioskista saa kyllä kylmää jäähdykettä ja välillä voi ottaa istuskeluhetken.

Minigolf sivuillani on nyt tosiaan Turun ratojen esittelyn tapainen ja on siellä sadepäivien mittaan tullut muutakin uutta.

Saa nähdä lähdenkö Turkuun minigolf kisoihin 25.-26.5. Ne on muuten aika pian.

Huomenna jalka nousee 28 km! Tuskin maltan odottaa, vaikka vielä ulkona näyttää harmaalta. Uskon lujasti, että huomenna Äänekoskella on täydellinen puolipilvinen päivä.

Vaatepuoli on vielä vähän mietinnässä. Kengät on tietysti valittu, mutta muuten täytyy yrittää lukea säätiedotuksia ja sadetutkaa vielä huomenna aamulla. Startti on virallisesti klo 11 ja saa nähdä, jos vaikka päästäisiin liikkeelle jo vähän ennen sitä… Marika, strategiatuumaustuokio tarvitaan vielä tänään.

Ja sitten se tankkaus. Tarvitsen jokapatikkaisen kaurapuuroni huomenna aamulla ja täytyy miettiä jo illalla syömiset niin, että olisi hyvä olotila patikoida. Onneksi patikkareitillä on paljon tankkauspisteita, joissa on sitä juotavaa, suolakurkkua, banaania jne. Taidan jättää oman juomapullonkin matkasta ja “travel light”. Ehkä vaan jotain pientä, kuten rusinoita taskuun.

Mitähän vielä… Tuumailu jatkuu ja patikkainto on selvästi kohoamassa!

Niin se kamera. Ehkä joudun tyytymään puhelimen kameraan ja tyydynkin. Ehkä silläkin jotain kuvia saa matkamaisemista napsittua. Ja onpa muuten aika kiva ajatus, että reitti on täysin uusi. Se antaa omanlaistaan lisämielenkiintoa patikointiin.

Hitsi vieköön minusta tuntuu siltä, että tänä alkavana kesänä rusketun ilman auringonpalvontaa enemmän kuin vuosikausiin. Kaikki tiet vievät ulkoilmaan ja aurinkoon, on sitten kyse fillaroinnista tai mistä tahansa. Niin no, siis aurinkoa palvomaan paikallaan pysyen minua tuskin saa, mutta eihän ulkona tarvitse seisahtaa.

Tuossa välissä, kun oli kylmää ja märkää ja harmaata, niin väsäilin vähän minigolf sivuja eteenpäin. Tein pieniä parannuksia sinne tänne, lisäosia on aloitettuna ja eilen aloitin uuden sivun omien pallojeni ominaisuuksille ja käytölle, kun pääsin kuvaamaan palloja ilta-auringossa. Kaikki, aivan kaikki on vaan niin paljon parempaa auringonpaisteessa.

Harmaus, kylmyys ja märkyys ei todellakaan tehnyt hyvää. Ei siinä oikein osannut tehdä mitään tai siis vaan tallustaa koiran kanssa. Onhan se hauskaa sekin, mutta paaaljon parempaa, kun ei ole lähtiessä vilu ja mahdottomasti vaatetta päällä. Bloggaaminenkin jää, jos harmaus ujuttautuu mieleen.

Oodi auringolle aktiivipallojeni kera!

Ihana tietää, että kyllä ne lämpöasteet hiljalleen lisääntyy. Hienot on ollut kelit näinkin polkea ja kävellä lenkkiä, mutta parempi on jatkossa. Patikkatapahtumaan on aikaa enää viikon verran ja se pahus pistää vähän ristiriitaa valintaan, että pyörä vai kävellen, mutta molempi parempi. Onneksi on tulossa viikonloppu.

Ihanaa aurinkoista ja raikasta viikonloppua! Tällainen oli yksi näky eilisen kävelylenkin varrella.

edit: Juu, kyllä kuula nousee ja minigolfaurinko saa myös paistaa viikonlopun mittaan.

Olen hulluna varsinkin keltaiseen paprikaan, mutta myös oranssi, punainen ja makeat suippopaprikat kuuluu herkkuihin. Vihreää käytän jostain syystä yleensä vain kypsennettynä, mutta muuten paprika menee salaattiin tai tulee pilkottua sellaisenaan.

Niin ja siis tästä lautaselta puuttuu keltainen paprika, koska se tulee käytettyä aina ensin.

Tänään tein erityisen paprikaisen salaatin ja mietin, että meneeköhän paprikainnostukseni jo yli, kun salaatissa täytyy olla sekä keltaista, että punaista paprikaa.

En ole sen kummemmin ajatellut paprikan ravintosisältöä, mutta eipä sekään pahalta kuulosta, joten ehkä tuplapaprikakaan ei ole pahasta.

Paprika sisältää C-vitamiinia keskimäärin neljä kertaa niin paljon kuin appelsiini. Varsinkin punaisessa paprikassa on huomattavasti A-vitamiinin esiastetta eli beetakaroteenia. Muista vitamiineista paprika sisältää merkittävästi E-vitamiinia sekä B-vitamiineja, muun muassa foolihappoa, josta suomalaisessa ruokavaliossa saattaa olla puutetta. Lisäksi paprikasta saa runsaasti flavonoideja.

Mitä te teette paprikasta ja minkälainen paprika on parasta? Tai siis missä muodossa se maistuu parhaiten?

Mietin nimittäin itse, että kypsennettynä paprikaa tulee syötyä aika vähän. Täytetyt paprikat on usein aivan ihania, mutta niitäkin tulee syötyä lähinnä vaan lounaaksi työpäivän keskellä. Jostain syystä niiden tekeminen on jäänyt… Onko muita vinkkejä, että mitä paprikasta ehdottomasti kannattaa kokeilla?

Oli muuten suorastaan tuskaa pahin paprikakausi tässä kevään korvalla, kun jo kaupoissa paprikat oli surkeassa kunnossa. Onneksi nyt niitä taas löytyy kaikissa väreissä!

Ei jestas mikä vastatuuli ensimmäisellä pyörälenkillä!

Okei, se ensimmäiset 7 km ei muistuttanut juuri ollenkaan sitä mitä muistin parhaiksi asioiksi pyöräilyssä. Vastatuuli oli niin kova, että vauhti tyssäsi melkein 10 km/h välillä ja kyynelet valui – ei sentään surusta – ja päässä soi “Aavoilla tuulee…”.

Mutta kun totesin, että voi tätä näinkin jatkaa tai sitten kääntyä takaisin ja käännyinkin, niin sitten tuli se upea ihanuus, jota pyöräily oikeasti on. Auringon paistaessa sai kevyesti polkea, nauttia vaihtuvasta maisemasta ja antaa hymyn levetä.

Kyllä pyöräily on vaan mahtavaa! Se on suorastaan fantastista… Hilljentää oikein ajatus siitä, miten mahtavan tuulettunut ja punaposkinen olotila nyt on.

Pyöräilemisiin! Voi olla, että tämän päivän kilometrit jäi viiteentoista, mutta tästähän sitä jatketaan.

Illalla testaan tuulisen minigolfkisan, kun botnian kisakausi starttaa Vaskiluodossa. En lupaa polkea sinne pyörällä tässä tuulessa, mutta ainakin Isonkyrön Kalliojärven kentille suuntaan kesän mittaan monta kertaa pyörällä. Saa nähdä pitääkö lainata salibandymailapussia minigolfmailan kuljetukseen.

ps: 24PolkeePolkee joukkueeseen mahtuu ehdottomasti mukaan ja ihan riippumatta siitä minkä verran aikoo kesän aikana fillaroida.

Yllätyin viime viikon keskiviikkona totaalisesti, kun puhelimessa oli “Sisä-Suomen lehdestä heippa”.

Toimittaja soitteli, kun oli löytänyt googlaamalla SisisPatikka bloggauksen ja halusi haastatella jotakuta patikkaan tulijaa. En pystynyt samantien antamaan haastattelua työkiireiden takia, mutta asiaa kummemmin ajattelematta lupasin, että soittele ensi tiistaina yhdeltä. Enhän minä edes tajunnut, että lupasin haastattelun vappuaatolle.

Saapa siis nähdä, että mitä sitä useamman viikon tiiviin työputken loppuhetkillä tuli höpistyä. Itse juttu taitaa olla ensi tiistain lehdessä.

SisisPatikan nimen arvoitus ei siis ole enää mikään arvoitus ja aivan ensimmäisestä taukopaikkaakin patikan varrella pitää juuri Sisä-Suomen lehti.

Onpa muuten hauskaa, kun patikka, botniapyöräily ja kilometrikisakin on jo useamman vuoden traditioita. Kyllähän kolme kertaa tekee perinteen.

Vappuaatto oli vallan mainio ajankohta ottaa pesuämpäri esille ja tutkia miten pölyssä ja sotkussa pyörä talven jäljeltä oli ja olihan se.

Ei ero yläkuvan lopputilanteen ja alakuvan alkutilanteen välillä paljon näy, mutta nyt ei sotkeennu vaatteet ja on mukava lähteä huomenna polkemaan putsatulla pyörällä.

Oli muuten “hieman” huterampaa minun liikkeelle lähtöni kuin nuoremman pojan, joka on pyöräillyt läpi talven ja näytti, että “äiti kato, mä ajan ilman käsiä”.