Oli aivan pakko napata tämä zumba ohjelma näkyviin, koska en ole nähnyt koskaan yhtä yksinkertaisen simppeliä vatsalihaksiin keskittyvää zumba ohjelmaa youtuben syövereissä. Ja tuon jälkeen tajusin, että kyllähän vatsalihaszumbaa löytyy muutakin! Niin ja jopa paidattoman miehen vetämänä, jos tällaisesta tykkää. 
Ja lisää löytyy, kun kirjoittaa youtubeen hakusanoiksi zumba abs!
edit: Tämä on vielä ehdottomasti lisättävä jonon jatkoksi.
Riuduin zumban puutteessa ja tein radikaalin ratkaisun – lähdin katsomaan, että onko kuntosalini zumba ohjaaja oppinut jotain ja muuttanut tyyliään. Oli hän ryhtynyt puhumaan. Siitä annoin positiivista palautetta pois lähtiessä, koska jo äänen lisääminen entiseen “nonverbaaliin” tyyliin oli totaalinen parannus.
Olipa aika jännä tunti. Minä zumbasin sydämeni kyllyydestä ja siis zumbapuutostaudin poistamiseksi. Nautin siitä mitä peili edessä näytti eli keinuvan lantion ja ihka oikean vyötärön. Se, mistä minä en nauttinut oli se, että peilissä ja edessäni kenenkään muun lantio ei pyörinyt. *Miten tehdäänkään tähän sellaisen suu pyöreänä kummastuksesta hymiön?* 
Kyllä sillä tunnilla kaikille hiki tuli ja minä tein oman kalorinkulutusennätykseni eli 856 kcal ja keskisykkeellä 154. Ongelmana oli se, että sille ryhmälle ei oltu neuvottu ollenkaan, että zumbassa lantion pitää liikkua ja että marssiminen ei ole tönkkömarssia vaan lantio pyörii, pyörii, pyörii. Ohjelmissa ei oikein edes päässyt tanssimaan kuin hetkittäin. Tai siis pääsi, jos teki tosissaan töitä ja esimerkiksi puolen minuutin karatepotkukohtaus keskellä salsaa oli parempi jättää potkimatta ja jatkaa vaan keinuen salsaa, niin pääsi ainakin hetken tanssimaan. Näyttihän se vähän omituiselta peilistä katsoen, kun yksi teki omiaan, mutta oli niin ihana salsata.
Sambaa jäin kovasti kaipaamaan, mutta onneksi sitä on tiedossa perjantaina. Tai hei Petra, jos perjantaina ei ole sambaa, niin minä sambaan ihan minkä vaan kappaleen täysin omana kivana. 
Ihana olo. Kyllä on zumbaisaa ja mukava käydä tänä iltana nukkumaan. Yhtenä hymynä. 
Niin ja hei, mun sykemittari toimii taas! Kyllä kannatti valittaa ääneen, kun mittari siitä säikähti niin, että tajusi alkaa toimimaan.
Voi että. Kyllä kaipasin eilen liikkuessani sykemittariani. Se ei tosiaan enää saa jostain syystä näytettyä sykettä. 
En tiedä olenko itse kenties tehnyt jotain, mikä sitten olisi sekoittanut laitteen toiminnan, mutta en oikein usko sitä. Luulisi, että ranneke aika varmasti saisi sykkeet vastaanotettua ja sykemittarihan on varsin uusi, koska sain sen tammikuun loppupuolella.
Mietin tuossa sitten, että mitä voisin tehdä vaaleanpunaisen (heh heh) apuvälineeni hyväksi ja laitoin palautetta valmistajalle. Jospa he sieltä osaisivat sanoa, että mitä kannattaisi kokeilla tai onko laite vain palautettava liikkeeseen. Toivottavasti pian taas pääsisin selville sykkeistä!
Kyllä muuten nopeasti tuli suorastaan riippuvaiseksi sykemittarista. Paljon enemmän sen tietoja kaipaa kuin edes puntarin lukemia! Kuulostaa hullulta, mutta näin on. Kuulostaa omissa korvissanikin siltä, että en ole enää aivan niin riippuvainen puntarista kuin ennen…
Voi rapea ruisleivän kuori sentään kuinka sinua kaipasin. Koko eilisen päivän näin päiväunelmia suussa sulavan rukiisesta maustasi, pehmeästä sisustasta ja hampaissa rapsahtavasta kuorestasi. Näännyin ja riuduin ruisleivän puutteessa ja odotin malttamattomana sitä hetkeä, kun sain sinut illansuussa kaupassa käsiini. Olit viimeinen juuri oikeanlainen limppu.
Ryntäsin kotiin ja leikkasin sen parhaan ensimmäisen palasen. Nautin suunnattoman herkullisen hetken itsekseni välittämättä mitään kenestäkään muusta. Tätä minä tarvitsin!
**********
No joo. Kyllä minä olen koukussa ruisleipään. Siinä vaan on sitä taikaa! Enää ei ole mitään pelkoa, että lankeaisin sokerihoukutuksiin ja makuaisti on kalibroitu oikeaan asentoon. Se vaati kyllä aika monta ruisleivän palaa eilen illalla, mutta ei haittaa ollenkaan yhden illan ruisleivän ylensyönti, koska siitä ei jää mitään pitkäaikaisia seuraamuksia. Tulipa kuidunsaanti ainakin katettua!
Eilisestä olisi jo helpommin selvinnyt, jos olisi ollut ruisleipää jo päivällä mukana eväänä, mutta onneksi nyt on. Toisaalta eilisen Ehrmann vakioeväät saivat myös omalla tavallaan irrotettua loma-ajasta tehokkaasti.
ps: Karhun vaaleanpunainen sykemittari ei enää mittaa sykettä. Olen pienessä pulassa! Ei ole patteri tyhjänä vyössä tms. Kääk.
Kuinka uskomaton muutos voi ihmiselle tapahtua puolessa vuodessa! En olisi missään nimessä uskonut alunperin, että Kaisu voittaa Suurimman pudottajan, mutta niin vaan tapahtui. Onnittelut ja mielettömät aplodit!
Kyllä tuollaisen muutoksen näkeminen jos mikä antaa motivaatiota kaikille laihtujille. Tänne on aivan pakko poimia jostain Kaisun lähtö ja lopetuskuvat. Käsittämätöntä. 43% pudottaminen omasta painosta on mieletön saavutus, eikä se tosiaan tapahtunut vain kuvattujen jaksojen aikana vaan aika pitkästi itsenäisesti liikkuen ja laihtuen.
Muuten vaikka en pitänyt ollenkaan Suurimman pudottajan alkupuoliskon jaksoista, niin kyllä tämä loppu pelasti paljon. Vai mitä mieltä olette?
Vaikka yleensä pyrin välttämään kuvien lainaamista muualta, niin tässä kuva Iltalehden sivuilta:
Huh, mikä vauhti oli äsken päällä Step-Evergreen tunnilla. Huomasin vasta tunnin lopussa, kun vein steppilautaani pois, että se oli yläasennossa ja muilla ala-asennossa yhtä lukuunottamatta. Okei, ehkä siinä sitten alkoi vähän reisissä tuntua, kun polvi nousi ja pompin välillä vähän liikaakin, kun en malttanut pelkästään askeltaa.
Mutta olipa mukava säväys Evergreenille, että oli päätetty muuttaa sitä aika paljonkin. Toimi huomattavasti paremmin kuin silloin, kun jossain vaiheessa käytiin aiemmin tuota tuntia kokeilemassa. Jotenkin tuntuu, että tällaisena siihen voisi mennä tulevillakin viikoilla!
Minulle tapahtui tänään jotain niin hassua, josta ehkä vielä täälläkin kuullaan, että sain ihan uskomattoman kipinän tai suorastaan liekin päälle. Ainakin liikuntainnostus jatkuu ja ehkä se sitten joskus vielä tuo painon pudotustakin mukanaan, etten ikuisesti pysyisi näissä samoissa lukemissa. Kiva, kun lisämotivaatio yllättää joskus ihan puskasta! Päätin antaa siitä hyvästä itselleni luvan zumba flat absiin vaikka joka ikiseksi päiväksi tällä viikolla. Se on niin lyhyt, että eihän sitä lasketa liikunnaksi lepopäivänäkään?
Iloista iltaa kaikille ja hei, eikös nyt juuri ala Suurin pudottaja finaali.
edit: Ja siis nyt on täynnä 35 vähintään 45 minuutin tehokasta liikkumiskertaa tänä vuonna.
Olen moneen kertaan laskenut tuolta omat toteutuneet liikunnat sivulta, että montako liikuntakertaa on tälle vuodelle kertynyt. Nyt laitoin jokaisen viikon kohdalle lukeman, että missä mennään ja kas – nyt on jo 34 kappaletta yli 45 minuutin liikuntakertaa kasassa.
Kahdeksan viikkoa ja 34 liikuntakertaa (+ useita lyhyempiä) on minulle aika huima tulos. Minähän mietin tuossa äskettäin, että mistä keksin itselleni uusia tavaoitteita, mutta minullahan on hyvä tavoitesysteemi jo olemassa, kun kaivelen vähän harmaita aivosolujani. Sata -haasteesta asetin itselleni tavoitteita, että seuraan, koska saan täyteen 50, 100 ja 150 liikuntakertaa. Nyt on selvästi 50 liikuntakertaa lähitavoitteena! Tänään illemmalla niitä on jo kasassa 35.
Kyllä ehdottomasti jonkinlaisia tavoitteita pitää olla. Niiden toteutumisen seuraamisesta saa puhtia, inspiraatiota ja sitä paljon kaivattua motivaatiota!
Ihminen tottuu melkein mihin tahansa ja tottuu myös takaisin makean himoon. On se kumma juttu, miten viikon mittaan syödyt erilaiset makeat ja suolaiset veivät tavanomaisilta herkuiltani maun kokonaan. Olen huomannut tämän saman ennenkin.
Söin karkkia silloin ja tällöin, ostin kissanäyttelyyn ihan isonkin pussin ja vielä sunnuntaina pojat saapuivat kotiin suuren säkin kanssa. Kuinkas siis kävi. Pitkästä aikaa tulin popsineeksi karkkeja melkein joka päivä ja kun siihen lisätään vielä vähän sipsejä, niin huh huh. Puntarilla mennyt viikko ei tunnu juuri ollenkaan, koska painoni on tukevasti paikoillaan ja liikuntaakin tuli, mutta makea viikko tuntuu todella paljon makuaistissa.
Ananas, pitkäaikainen suosikkini, on melkein pahaa ja karvasta. Murot, jotka aiemmin maistuivat makean ihanilta, ovatkin nyt suussa tylsän mauttomia jne. Ehkä vähän vaikuttaa vielä kipeytyminen, mutta suurempi vaikutus on siinä, että makuhermot jäivät jo sokerikokukkuun. Kuinka helppo olisikaan nyt kävellä tuonna karkkiautomaatille ja napata sieltä jotain Hyvää. Mutta en mene. Nyt ei ole repsahduksen paikka!
Tiedän kokemuksesta, että tällainenkin makean narkkari saa makuaistin takaisin järkevämpään asentoon parissa päivässä. Nyt hippunen kieltäytymistä ja kaupasta sopivaa ruisleipää ja jotain muutakin juuri sopivaa, niin sillä lääkkeillä pitäisi paluu normaaliin tapahtua sujuvasti.
Liikuntaa kohtaan on myös vähän laiska mieliala. Täytyy äkkiä tänään mennä kokeilemaan Step-Evergreenia, että ei jää paikoilleen. Pelkästä Evergreenistä en joskus kokeillessa pitänyt, mutta jospa tuo step puoli antaisi 45 minuutin liikunnalle sitä jotain.
Ei siis enää onneksi tänään ole kipeä olo, vähän laiskan puoleinen vain.
Kuumetta. En meinannut illalla edes ymmärtää, että miksi on niin kummallinen olotila. No kerrankin, ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni, kuume iski lomaviikon viimeisenä iltana. Voiko olla paremmin ajoitettua?
Toisaalta se on myös pahimmin ajoitettua, koska tänä iltana olisi päässyt pitkästä aikaa zumba tunnille. Mutta minkäs teet. Tämä päivä on pakollinen lepopäivä kahden jaloillaan vietetyn kissanäyttelypäivän jälkeen. Mitenkähän niitä liikunnallisesti arvostaisi? Ei oikein tiedä mitä Heiaheiaankaan laittaisi, joten en taida laittaa mitään.
Koko päivä jalkojen päällä kissanäyttelyssä ja romahdus sohvalle. Nenän eteen osuu korkkaamaton sipsiputki, paprikan makuista, houkuttelevaa, enhän ole syönyt paljon mitään koko päivänä, entä jos… Putkesta meni ainakin puolet!
Mokomat miehet jättivät jälkeensä sipsiansan, kun poistuivat viikonlopuksi mummolaan. No, täytyy tänään ottaa kissanäyttelyssä vielä enemmän askelia ja ravata vielä enemmän kahden kerroksen välissä.
Onpa omituinen tunne. En tiedä, että mitä tavoitteita voisin itselleni antaa! Nyt on liikunnan riemu ja hinku ainakin kohdallaan ja samoin sellainen uteliaisuus kokeilla kaikkea. Liikuntaa tulee riittävästi näköjään tällaisena lomaviikkonakin, kun ei vaan osaa ihan paikallaan pysyä. Ei siis ole pakko käydä kuntosalilla ja jumpissa, kun inspiraatio iskee vaikka nyt sitten lumikenkien ja yllätys yllätys – juoksukenkien muodossa.
Samalla kertaa, kun kävin hakemassa lumikenkiä, törmäsin ihan alennuskorissa juoksukenkiin. On vaimennusta ja keveyttä ja varmasti paremmat lenkkarit kuin ikinä. Se oli jotain kohtalon johdatusta, kun näin vähän vaille satasen kengät, reippaassa alennuksessa, puoliksi punaiset! ja juuri oikeaa kokoa, joka vain sujahti jalkaan ja tuntui niin hyvältä. Eivät siis maksaneet kuin 19 euroa. Miten säästäväistä.
Mutta mitä ihmeen tavoitteita osaisin itselleni laittaa? Puntariin en enää tuijota (vaikka käynkin sen kautta harva se aamu toteamassa tasapainotilanteen) ja syömiset merkkaan kiloklubiin ja ne sujuu aivan itsestään ja luonnostaan. Lumikenkäily alkuviikosta osoitti, että kunto on noussut hurjasti jne. Mutta jotain puuttuu, jos ei ole mitään tavoitetta.
Kyllä minä haluaisin oikeasti laittaa painotavoitteen. Haluaisin olla kesällä normaalipainoinen… Siihenhän sitä on tähdännyt ja se on haave. Mutta miten voi laittaa sellaisen tavoitteen, kun paino ei muutu – ainakaan alaspäin? Ja matkaa siihen olisi vielä pitkästi, tällä hetkellä käytännössä 10 kiloa. Ehkä täytyy oikeasti poistaa tuo ticker factory mittari sivupalkista, kun se on edelleen siinä joulukuun alimmassa painossa kuin lällätellen.
Mistä ihmeestä minä tavoitteita keksin?!
Olin jo niin epätoivoinen, että kävin Likkojen lenkin sivuilla. Minä en tosiaan ole juoksija, vasta muutaman juoksuaskeleen ottanut, joten tuo ei ole minun juttuni, mutta silti olin niin epätoivoinen, että kävin ihailemassa raikkaita sivuja. Siellä muuten on sellainen kuntokortti, johon voi kerätä vähintään 45 minuutin liikuntasuorituksia ja palauttamalla sen voi osallistua 500 euron matkalahjakortin arvontaan.
Onko joku teistä menossa Likkojen lenkille?
Mikään muu asia ei motivoi kevyeen elämään niin paljon kuin vanhat kuvat. Palasinpa tuossa ajassa viime kesään sekä edeltävään kesään erään kissalan kesäjuhlien kuvien avulla. HUH! Meikämatami on kyllä ollut kovassa singstar iskussa ja varsin tuhdissa kunnossa. Pitäisiköhän oikein kysyä, että löytyisikö sieltä vielä pahempia kuvia… Että puntariin katsomatta eteenpäin mennään ja ensi kesänä en näytä samalta. (ehkä, voi olla, että joskus vielä ravistelen itseäni niin, että laitan niitä kuvia tänne näkyviin, mutta varmaksi en ehdottomasti lupaa. Niiden kuvien katsominen sattuu sieluun.)
Kävin sitten ihka omilla lumikengillä aurinkoisessa, mutta tuulisen hyytävässä metsässä kävelyllä koiran kanssa. Ei sinne oikein muuten olisi päässytkään, koska kaikki polut oli pyryttänyt aivan tukkoon. Onneksi oli lumikengät! Ja minä pidän siitä tarpomisesta niin niin paljon. Aivan ihana ostos. Lisäksi isompi poikakin innostui lumikenkäilemään pihan ympärillä samaan aikaan kun itse jo tein lumitöitä. Se innostus tosin kärsi pahan kolauksen, kun poika onnistuu kaatumaan syvään pehmeään lumeen, eikä kukaan oikein päässyt auttamaan.
Näissä lumikengissä on muuten minusta aivan vallan kätevä lukitus/kiristys systeemi. Olen todella tyytyväinen. Ja kävely oli kerta kaikkiaan helppoa.
Niin lumikengistä löytyi vielä yksi aivan erityinen hyöty. Nyt on omenapuiden ympärykset tallattuna niin, etteivät ohikulkevat rusakot saa syötävää suojaverkotuksen yli. Erittäin hyvä juttu.
Mutta mistä ihmeestä tuota lunta on oikein tullut noin paljon? Tein jo aamulla hetken lumitöitä ja päivällä vielä tunnin ja mieskin oli melkein tunnin huhkimassa. Ihan täydellistä jälkeä ei saatu aikaan, mutta päätettiin, että tänään ei enää kolata yhtään kolallista. Hyvää ja tehokasta liikuntaa se kyllä on.
Katolla muuten olisi vielä paaaaljon hurjasti lunta ja olen tässä miettinyt, että pitäisikö sille oikeasti tehdä jotain. Meillä kun ei ole peltikatto ja sieltä ei tule mitään vapaaehtoisesti alas. Minulla on vaan niin onnettoman huono pää, että se ei kestä kovin avaria ylhäisiä maisemia.
Ai niin, jos haluatte hämmästellä upeaa talvista taideteosta moderniin tapaan, niin kurkatkaapa tänne. Varsin ajankohtainen idea!
ps: Kaipaan zumbaa, riudun zumbattomuudessa tänä zumbatunnittomana viikkona. Taitaa olla pakko kaivella illalla zumba dvd:t esiin ja ehkä voisin keksiä pari kymmentä tai sata perustelua sille, että miksi nyt olisi oikea aika tilata lisää zumba dvd:itä.
Eikö ole juuri järkevä tapa ostaa ensin lumikengät ja alkaa sitten lukea, että mitähän tuli hankittua? No, niin minä siis juuri tein. Mutta on heti myönnettävä, että en olisi ostanut tässä vaiheessa yli 100 euron lumikenkiä, koska en vielä tiedä miten paljon lumikenkäilyä kokeilen tai harrastan.
Lumikenkäni maksoivat 79 euroa tarjouksessa ja varsinainen hinta olisi ollut 129 euroa. Suomen lumikenkäilijät ry:n lumikenkien valintaoppaan mukaan arvioin, että nämä kuuluvat ominaisuuksiltaan ryhmään 2 eli retkeily ja kuntoilukäyttöön sopiviin lumikenkiin. Okei, se kuulostaa ihan hyvältä ja minulle osuvalta. Tuon ryhmän hintaluokka on yleensä 100-250 euroa.
Minusta side systeemi on ihan kätevä ja sainkin opastusta jo toissapäiväisellä lumikenkälenkillä, että lumikenkien kiinnittäminen täytyy tehdä hyvin. Alkuvalmisteluun menee paljon aikaa ja mitä paremmin sen tekee, niin sitä parempi sitten kävellessä. Eli aluksi kiskotaan ja säädetään ja ähistään ja puhistaan, että kenkä tulee kunnolla jalkaan. Minun kengissäni side vaikuttaa aika hyvältä, mutta saa nähdä käytännössä.
Sitten lumikengissäni on nousurauta eli kantapään alle saadaan sellainen säätö, että jalat pysyvät paremmin vaakatasoisessa asennossa, vaikka kulkisi rinnettä ylöspäin. Se vaikutti aika jäykältä, mutta ihan simppeliltä. Pohjassa on melkoiset piikit ja päkiän kohdalla jääraudat.
Näiden lumikenkien muoto on minusta vähän omituinen ja sellainen, etten oikein osannut olettaa törmääväni tällaisiin, mutta ajattelin sitten, että kokeillaan ja katsotaan. Lumikenkiä kai kuitenkin on monenlaisia muodoltaankin. Valikoima netistä katsoen on aikamoinen. Tämä on välineurheilua!
Lumikenkäilystä löytyy muuten tietoa juuri Suomen lumikenkäilijat ry:n sivuilta, Suomen latu ry:n sivuilta ja paljon muualtakin.
Niin ne varsinaisesti lumikenkäilyyn sopivat sauvat minulta puuttuu, mutta niillä mennään mitkä löytyy…
edit: Niin sillä toissapäiväisellä lumikenkäilyllä odotin oikein, että koska onnistuisin tupsahtamaan nenälleni syvään hankeen, mutta niin ei vaan käynyt. Jotenkin se tekniikka loksahti heti sen verran kohdalleen ja kengät oli tukevat. Enemmän oli ongelmana nostaa jalkaa riittävästi, kun pehmeässä lumessa sitä väkisinkin upposi aika syvälle.
Tags: lumikengät, lumikenkäily
Olipa hauska lumikenkäilylenkki eilen pitkin metsiä. Minäkin tahdon sellaiset! Varsinkin nyt, kun kahden poissaolopäivän jälkeen koko koti oli suurin piirtein peittynyt lumeen.
Mutta siis mikä voi olla hauskempaa kuin lumikengät jalassa kulkea metsään ja mihin vaan haluaa. Koira mukana tietysti ja parhaassa tilanteessa mukana olisi hyvä ystävä. En tiedä onko lähipiirissä ketään lumikenkäilystä innostunutta, mutta ainahan voi yrittää houkutella.
On se vaan tehokas laji. Minä olen joskus aiemmin kyllä kokeillut lumikenkäilyä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta oikein kunnolla eli tunnin mittaisella lenkillä metsässä. Suurimman osan ajasta kuljin perässä, mutta ihan mieleläni olisi vetänyt menemään enemmänkin etunenässä. Ja nautinto olisi muuten jäänyt vähäiseksi, jos ei olisi kunto jo tämänkin verran hyvällä tolalla!
Kävin heti tutkimassa pitkin nettiä ja lumikenkäily näyttää olevan niitä harrastuksia, mihin myös saisi rahaa uppoamaan. Mutta jospa löytäisin jotkut satasen pintaan olevat lumikengät, niin saattaisinpa tänään ostaakin. Saa nähdä!
Tags: lumikengät, lumikenkäily
Ei sitten lähdettykään vielä reissuun. Reissupaikan väki oli pahasti flunssassa, joten suunnitelmat meni uusiksi. Käytiin kyllä jo lähempänä kyläilemässä ja vähän muutakin eli nyt on pihailuvaatetus kunnossa. Kyläily sujui kakuttelun ja syömisen merkeissä aivan liikaa, mutta kiloklubissa ei silti menneet kalorit yli. Loistavaa.
Olipa ihana katsoa jo kevään väreissä olevia vaatteita ja erityisesti kävi niin, että vallan rakastui kevään ihanaan vihreään. Jopa niin paljon, että vaikka saman ulkoilupuvun takki olisi ollut punaisena, niin silti ei voinut ajatellakaan hommaavansa mitään muuta kuin vihreää. Ja hitsiläinen, enää ei tosiaankaan tarvitse kokeilla mitään L-kokoisia vaatteita, kun pienemmistä on varaa mistä valita.
Tuo kuva ei ole ihan eduksi kertomaan miten hyvin kapean mallinen takki ja housut myös käy. Tämä päivä vaan alkoi reippailla ja rankoilla lumitöillä. Että märkä lumi osaakin olla painavaa! Olihan kunnon kuntojumppa. Mutta oikeastaan ikinä ennen en ole voinut ostaa sellaisia kapean mallisia ulkoiluvaatteita… Siinä on oikeasti ajattelemisen aihetta.
Tuota samaa vihreää, joka ei kuvassa nyt kyllä myöskään värinä pääse oikein oikeuksiinsa, on aivan valtavasti kaikenlaisessa sisustustavarassa. Kävipä siinä sitten niin, että mukaan tarttui samaa väriä myös kankaana, joka tosin muotoutuu kissan näyttelyhäkin varustukseksi.
