Aika tarttua kahvakuulan kahvaan

Mikä voisi olla parempaa kuin treeni kesäillassa omalla pihalla? Muistikuvat viime kesästäkin olivat mansikkaa, mutta pakko myöntää, että herkullisesta hetkestä huolimatta rauta painoi eilen illalla Paljon.

Käytännössä kolme kuukautta kahvakuulatonta elämää takana. Ensin toukokuu keskittyen enemmän liikkuvuuteen ja erilaisiin asioihin ja sen jälkeen kesäkuu keuhkokuumeen takia ja heinäkuu toipuessa. Eilen oli ehdottomasti aika kokeilla tuntemuksia.

Kahvakuula tuntui ensimmäisen minuutin ajan oudolta kädessä ja liikkeet oli vähintäänkin jäykkiä, mutta niin vaan oma rakas laji lähti sytyttämään ensin pienen liekin ja varsinkin treenin jälkeen suunnitelmaroihun. :)

Mielessäni käynnistin 24 projektin. Se on siis sitä, että ennen vuoden viimeistä päivää nostan jossain julkisesti jonkin kisatuloksen 24 kg:n kahvakuulalla. Minulla ei ole mitään syytä hylätä tuota ajatusta, koska ennenkin olen lähtenyt tauon jälkeen pohjalta liikkeelle. Pysähdys, on se sitten minkä pituinen vain ja mistä syystä vain, ei ole syy luopua ja lopettaa. Silloin täytyy vain miettiä uudella tavalla miten tästä lähdetään ja että onhan sitä lähdetty ennenkin.

Tottakai minua kirpaisee pahasti menetetty treenikesä ja olin välillä suorastaan masentunut, mutta ei se enää oikeastaan edes harmita, koska minulla on kuulat ja nyt voin tosiaan suunnitella treenit aivan uudelta pohjalta ja tavoitteet on selkeänä mielessä. Tietyt asiat treeniohjelmassakin on jo muodostumassa päässä ja viikonloppuna alan laittaa niitä “paperille”.

Kultainen elokuu, mikset sä jo tuu… :)

#kahvakuula

Vartin herätystreeni

Olisiko aamutreenissä taikaa? Ennen kesälomaa tein sellaisia vartin treenejä silloin tällöin ennen töihin lähtöä ja koitin ottaa siitä tavan, mutta ei se tarttunut vakituiseksi aamutoimeksi. Nyt tilanne voisi olla toinen, kun tyttö on oppinut nukkumaan paremmin ja aamusta olisi ehkä napattavissa itselle sen vartin verran enemmän aikaa.

Siispä tänään kokeilin tehdä liikkeitä vaihdellen vartin verran niin, että tein useita kertoja 20 kyykkyä kehonpainolla ja tajunnan virtana kyykkyjen välin aina jokin muu liike. Ei tuntunut pahalta. :)

Hyvä aamupala (yleensä munakasta tai kaurapuuroa raejuustolla) ja herätystreeni. Saapa nähdä saisiko jälkimmäisenkin tavaksi, kun ensimmäinen on ollut vakio jo pitkään.

Viikko on nyt töitä takana ja varhaista aamuaurinkoa on päässyt ihailemaan joka päivä. Kyllä herätyksissä on hyvätkin puolensa.

Keuhkokuumeen jälkeen liikkumaan

Valitettavasti tässä blogissa on lukenut ennenkin sana keuhkokuume. Se on tauti, jota en toivo kenellekään, mutta niin vain kävi, että kesäkuussa sairastin tietämättäni kuumeetonta keuhkokuumetta. Jossain vaiheessa se sitten nosti pienen kuumeen, mutta lääkäriin menin vasta, kun olo alkoi heiketä eli tauti oli jyllännyt jo muutaman viikon.

Siispä tämä kesä on sujunut kesäkuun toisen viikon salpausselän harjuilla juoksentelun jälkeen ihan paikallaan.

Viikonloppuna sitten otin ensimmäiset juoksuaskeleet lauantaina ja sunnuntaina. Tuntuipa hyvältä ja askel oli kevyt. :) Yhtään ei alkanut yskittämään ja vaikka kunto otti hyppäyksen alamäkeen kesän aikana, niin kyllä tästä taas liikkeelle pääsee, mutta hissukseen. Ehkäpä tänä iltana sään hieman jäähdyttyä olisi aika poimia käteen vaaleanpunainen kuula…

Keuhkokuume on kummallinen voimien viejä. Lääkekuurin aikana en pystynyt juuri edes minigolfia pelaamaan. Betoni SM kotikisat osui aivan pahimpaan hetkeen eli kävin väkisin pari kierrosta pelaamassa, mutta jätin kisan kesken. Muutaman viikon ajan sen jälkeenkin pienet asiat saivat aivan uuvuksiin. Esimerkiksi parin sadan metrin kävely tyttö sylissä oli maksimi suoritus, jonka jälkeen ei voinut tehdä juuri mitään.

Mutta yksi asia on selvä. Vaikka suorastaan masennuin hetkeksi, niin voimien palautuessa on pakko päästä liikeelle. Hitaasti hyvä tulee – kai. :)

Minigolf mietteitä

Minigolfkesä se on tänäkin vuonna. :) Määrällisesti pelaamista rajoittaa radikaalisti työ ja tyttö sekä kesää sekoittanut keuhkokuume, mutta laadullisesti täytyy olla tyytyväinen. Äärettömän vähäisestä kisaamisesta huolimatta Lahden huopa SMissä olin pohjanmaan pelaajista paras kaikki sarjat huomioiden ja lyöntitekniikka pysyi toipilaanakin melko hyvin kasassa. Treeneissä tekniikka löytyy ajoittain jopa loistavaan vireeseen. :)

Olen tällä hetkellä selvästi sivussa aktiivisesta kilpailuporukasta ja tietysti aina kokonaan sivussa liigapelaamisesta. Liiga on seurojen välinen joukkuekilpailu, jossa kisataan kolme kertaa kesässä, joista kerran huovalla, betonilla ja eterniitillä. Kisamuotona se on aivan loistava ja olisi pelaajalle varmaan kaikkein kehittävin, koska se on joukkuepelaamista.

Vaikka liiga on minulle henkilökohtaisesti ulottumattomissa, niin en voi olla toisinaan haikailematta sitä miten paljon siinä olisi voinut oppia. Pelaamista tulee aivan yhtä paljon tavallisessa kisassakin, mutta kisahermot on oma juttunsa, jossa pitää kehittyä.

Olen itse hirvittävän kova kisajännittäjä. Ensimmäinen kisakierros menee aina täristessä ihan fyysisesti ja noin kolmas rata on pahin. Muutenkin erilaiset tilanteet kisan aikana saavat aikaan jännityksen, joka todella näkyy. Kaikkein pahinta se oli viime kesänä, kun vauvamahan jälkeen yritin muka osata kuten ennen, mutta tekniikka hajosi pieneenkin jännitykseen aivan palasiksi. Osaaminen oli ja on olemassa, mutta pää ratkaisee pääseekö se oikeuksiinsa.

Onni on, että tänä kesänä en ole enää niin äärettömän herkkä häiriöille kuin viime kesänä. Hyvä pelaaminen vaatii mielenrauhaa ja itselläni se rauha on paras, kun päähän pulpahtaa kisabiisi soimaan. :) Siitä tietää, että peli kulkee! En voi vaikuttaa biisiin ja Lahdessa se oli ensimmäisenä päivänä Popedaa ja toisen päivän artistia en nyt muista.

Minigolf, siinä on laji, joka on minussa ja minä siinä. Täytyy myöntää, että eilenkin pääsin vain pieneksi hetkeksi lyömään, mutta kylläpä tuntui hyvältä. Vaskiluodon kehto on aina vakiotreenipaikka.

Ja siis vaikka olen täysin ulkona liigapelaamisesta, niin minullakin on siihen mielipiteitä. Miksi ei olisi? Se on pelimuoto, joka vaikuttaa kaikkiin Suomen kisapelaajiin huolimatta siitä onko jonkin joukkueen jäsen.

#minigolf #ratagolf

Liikkuvuutta ja kehonhuoltoa

Niin paljon on jäänyt kirjoittamatta! Elämä vaan on ollut viime ajat sellaista, että kun tulee mahdollisuus painaa pää tyynyyn, niin “valot” sammuu siihen, eikä esimerkiksi iltahetken kirjoitteluja tule tehtyä. Kaikella on aikansa ja nyt tämä on ollut tällaista hektistä työ- ja perhe-elämää.

Liikkuvuus, pitkin päivää kehon aktivointi ja yleensäkin kehonhuolto on kyllä olleet viimeisten kolmen viikon juttu. Laskin kuulat kädestäni, kun sain huhtikuun viimeisenä päivänä nostettua virtuaaliliigaan kahden kuulan työntö tuloksen 16 kg:n kuulilla ja se oli 41 toistoa. Enemmän olisin halunnut, mutta 40 oli alaraja, johon olin päättänyt olla kohtuullisen tyytyväinen. No, se ylittyi, mutta olisihan siitä voinut syntyä enemmän. Joka tapauksessa sen jälkeen on ollut kevyempi liikkumistahti päällä.

Työstressi, siinä on asia, joka on vaikuttanut elämään jonkin aikaa. Kun työt pysyy kunnon kuormitusvaihteella, niin sen muuten tuntee kropassa. Minulla haasteet liittyy silloin erityisesti selän puolelle ja onneksi saan viimein ensi viikolla sähkötyöpöydän eli seisomatyöpisteen (jee!) eli pääsen vähentämään päivässä istuttuja tunteja. Todella, todella hyvä juttu.

No jaa, ei se stressi tunnu pelkästään selässä, kun mahassa myös. :P Koitapa välttää epäterveelliset valinnat väsyneenä. Joo, ei aina onnistu. Onneksi nyt suunta on taas parempaan ja kunnon aamupaloista olen pitänyt kiinni kynsin hampain pahimmankin kiireajan. Siinä on ehdottomasti kevään positiivisin elämäntapajuttu.

Mutta mutta. Tahdon kirjoittaa Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostokurssista. Haluan kirjoittaa tuplakuulien nostamisesta ja vauhdikkaammista juoksukokeiluista ja kaikesta hauskasta. Kyllä. Kaivelen kuvat esille ja kerron, niin sillähän siitä pääsee. :)

Rintarangan avaamista putkirullan avulla ja muut viikon parhaat

Kolme juttua on yli muiden tässä noin viikon ajalta:

1. Rintarangan avaaminen putkirullan avulla

2. “Kyykkiminen” ja kyykkyasennon löytäminen

3. Jalkapohjien hieronta minigolfpallolla

Ja voisihan tuohon lisätä vielä roikkumisen ja muun leuanvedon työstämisen neljänneksi, mutta kolme on silti yli muiden. :)

Rintarangan avaaminen tuli harvinaisen oleelliseksi asiaksi, kun vyyhti lähti pääsiäisen aikana sattuneen asentohuimauksen jälkeen purkautumaan. Siinä maailman pyörähdellessä mentaalikarusellissa ei ollut vaikea käsittää, että jotain on vialla ja yksi asia oli ainakin hartioiden jumitukset. Se ei ehkä ollut asentohuimauksen koko syy, mutta ei ainakaan parantanut asiaa. Siispä olen jo parina viikkona vieraillut fysioterapeutin apua saamassa ja viime perjantaina sain opit putkirullan käyttöön rintarangan avaamisessa. Olotila onkin paljon avoimempi kuin aiemmin. ;) Kyllä, tämä on tehnyt todella hyvää.

Kyykkimisen aloitin kai pääsiäisenä. Siis aloin vaan viettää aikaani kyykyssä ja pyrin pitämään kantapäät maassa. Olen tiennyt jo pitkään, että nilkan liikkuvuus ei ole paras mahdollinen ja yksi syy lienee vuosikausien korkokenkäilyssä. Korkokengistä en täysin luovu, mutta iso juttu on, että päätin parantaa tilannetta. Siispä kyykyssä useimpina iltoina tai ainakin kun muistan ja helpompaahan se jo on kuin aloittaessa. Hyvä!

Viimeisin idea oli kokeilla jalkapohjien hierontaa minigolfpallolla. Kokeilin useampaakin eri kovuista palloa ja kyllä sieltä se sopiva hierontapallo löytyi. :D

Kovassa kuulatreenissä on jalkapohjat alkaneet toisinaan krampata eli siitä tämä idea lähti. Googlailin vähän ja golf- tai tennispalloahan siihen suositellaan. Minigolfpallo on siis lähes ammattimainen väline jalkapohjan kramppien poistamiseen. Niin ja tämän sanotaan vaikuttavan suoraan myös liikkuvuuteen. Sitäkin lisää kiitos!

Juu, koita siinä sitten joku kuva ottaa, niin aina on nopsat pikkujalat mukana. <3

Mikä fiilis, kun nostotreeni on ensimmäisen kerran pihalla?

No ihan lippiksessä ainakin ennen treeniä. :D Jälkeen piti vetää henkeä istuallaan.

Jestas miten mahtavasti happi riittää, mutta paljain käsin en nostanut, joten tästä lähti painonnostokausi liikkeelle.

Nyt vaatii pienen muistelun miten eilinen menikään. Liikepareina, molempia aina 10 toistoa ja pelkällä tangolla.

Rinnalleveto + valakyykky

Tempaus + sivukyykky (siis ilman painoa)

Työntö + takakyykky

Molempia liikkeitä siis kympit vuoronperään ja kahteen kertaan. Kun tuplakierrokset oli tehty, niin tankoon vitoset ja sama kierros kahdella toistolla ja sivukyykky 10 kg:n kiekko sylissä.

Outi WOD :)

No kun tosiasia oli, että en minä minnekään salille eilen olisi ehtinyt, mutta kotisali on aivan vieressä ja tekniikkamuistuttelu siinä onnistui hyvin. Näin pääsee ainakin askeleen eteenpäin.

edit: Unohdin ihan lapavedot! Tai mitä ikinä ne nyt onkaan. Leuanvetotangossa jälkiruuaksi 3*10 ei varsinaista leuanvetoa, mutta siis sellaista – no lapavetoa. Tai jotain.

Kevätmielellä; kahvakuulat kolisee, crossfitiä, painonnosto mielessä,…

Miten pitkästi joskus lipsahtaakaan mitään blogiin lisäämättä. Ei ole kyse siitä, etteikö olisi paljon mielessä, mutta elämä on monesti melkoista menoa ja toisaalta olen yrittänyt sitä myös rauhoittaa. No, ehkä tämä postaus ei rauhoittumiselta kuulosta. :)

Olin päivällä Vaasan CrossFit salilla avoimessa WODissa pitämässä hauskaa ja täytyy myöntää, että ajatukset on taas lentäneet sen jälkeen. Kun ohjelmaan kuului 50 deadlift, 50 pull-up, 100 wall ball, 50 handstand push-ups, 50 push-ups meininkiä, niin ennen aloittamista hengästytti pari hetkeä. Onneksi se jaettiin kahdella ja kun tänään paikalla oli myös työkaverini Merja, niin tämä tiimi hoiteli homman. :)

Se mikä laittoi ajattelemaan oli meidän tiimin selvä jakautuminen niin, että kun kyse oli “vetovoimasta”, niin se oli Merjan heiniä ja toisaalta työntövoima oli minun juttuni. Kuntoa voidaan mitata niin monella tavalla ja se mitä kukin harrastaa vaikuttaa suoraan siihen mitkä asiat sujuvat. Mikään treeni ei mene hukkaan. Juu, siinä on ajatus, jota täytyy suorastaan alleviivata. Mutta toisaalta tuollainen WOD myös paljastaa, että heikoimpia lenkkejä täytyy kehittää.

Jos mikään treeni ei mene hukkaan, niin koskaan ei myöskään ole myöhäistä aloittaa. Kävin perjantaina fysioterapeutin pakeilla “pään irroituksessa” maanantain asentohuimauksen jälkimainingeissa ja paitsi että sain erinomaista apua (ja hurjan päänsäryn illaksi), niin se kaikki keskustelu sai miettimään menneitä lähes seitsemää vuotta. Itse ei enää tule ajatelleeksi matkaa sohvaperunasta tähän päivään. Liikunta on jo niin osa sitä mitä olen, mutta tilannehan voisi olla aivan toinen.

Se oma vaihtoehtoinen nykytilanteeni olisi vakavasti ylipainoinen sydän- ja verisuonitautinen heikkokuntoinen nainen. Se vaihtoehto olisi varmasti ollut todennäköisempi kuin se, että nyt olen innoissani ilmottautumassa Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostopäivään. ;) Kuuluisi siihen vaihtoehtoiseen nykyisyyteen muutakin, mutta antaapa ne jäädä sanomatta ääneen.

En ole edelleenkään mitenkään täydellinen missään suhteessa, enkä tule olemaankaan, mutta olen silti tyytyväisempi kuin tyytymätön. Tällä hetkellä taas vaihteeksi teen töitä fiksumman syömisen ja jonkinlaisen sisäisen rauhallisuuden kanssa ja olen onnellinen siitä, että raudan ja kunnon parissa on koko ajan hinku askelittain parempaan. Ehkä kyse on keväästä tai jostain muusta, mutta hymy pyrkii pintaan ja hyräily myös. Hyräily on yksi minun hyvinvointini parhaista mittareista. :)

Vaikka talvi oli risainen parin pahan flunssan ansiosta ja kisat jäi väliin ja aina, kun olen saanut hyvän vauhdin päälle on tullut jotain pysäytystä, niin sittenkin on tullut saavutettua aika paljon. Olen oppinut paljon lisää kuulannostosta ja vaikka “jokunen” treeni on ollut yhtä tervanjuontia, niin silti päällimmäisenä on pysynyt nostamisen ilo. En vähättele ollenkaan siinä Vaasan liftaritreenejä ja sitä, ettei aina tarvitse nostaa yksin ja että kuulien kanssa saa pitää hauskaa.

Juu, hauskaa se on ja useampi uusi karkkikuula löysi taas tiensä luokseni. 24 kg:n kesytys on erityisesti syksyn asia, mutta sitä ennen voi tehdä vaikka mitä. Kaksi kuulaa on minulle uusi juttu ja painonnostotyyppistä treeniä tulee huhtikuussa tehtyä aivan taatusti.

Ja hei kesä lähestyy! Botniapyöräily on jo ihan varma juttu :) ja minigolfkausi tuli jo aloitettua ja saa nähdä mitä muuta kesätuulet tuo tullessaan. :)

Erilainen liikuntaviikko Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetin herättelemänä

Joskus on paras pysähtyä miettimään. Liiallinen stressi, vähäinen uni, liikaa painava rauta, syömiset ei vaan aivan kohdallaan ja palautuminen takkuaa, ihoreaktiot,… Siinä oli syitä riittävästi ja samat asiat ovat mietityttäneet jo ainakin kuukauden. Siispä tunnustin tosiasiat ja aloin miettiä asioita uudelta kannalta ja Kaisan näkökulma sopi siihen hyvin.

Viime maanantaista asti olen lähtenyt hakemaan uusia tapoja erityisesti stressi/uni/syöminen linjalla ja kuulatreenien suhteen totesin jo viime viikon puolella aivan ääneen, että palautumiseen on kiinnitettävä huomiota enemmän. Siispä nyt kovat treenit väheni kahteen viikossa.

Kyllä tuo liikuntaviikko erilaiselta näyttää! Otin rennosti ja ilolla. :)

Ruokapuolella on pitkään ollut vallalla tunne, että ei oikein ole tiennyt mitä välipalaksi söisi. Mitä vaihtoehtoja keksisi? Olen kaivannut ideoita ja vanhojen hyvien tapojen muistuttelua ja sitä mennyt viikko on todella ollut.

Aamupalamunakas <3 on palannut kuvioihin ja kananmunat muutenkin. Auringonkukansiemenet ovat muuten minulle uusi munakkaan ainesosa! Siemenet muutenkin on kokeiluissa uusilla tavoilla.

Yhtään ainoata smoothieta en vielä ole tehnyt, mutta veden juomisen lisääminen on taas listalla. Kovin montaa aivan uutta asiaa ei ole esillä, lähinnä vain pientä lisuketta entiseen.

Hei baby pinaatti on viime viikon paras uusi tuttavuus. Sitä oli tänä aamuna iso kasa munakkaankin päällä. Alla oleva kuva on viime viikon ensimmäisestä kalkkuna-omenamunakkaasta, jossa oli vain pari puolinahistunutta rucolalehteä, mutta hyvää se oli niinkin.

Mitähän uutta keksisi tällä viikolla kokeilla…

Pienen liikuntakevennyksen, palautumisen varmistamisen ja erityisesti liikkumista varten syömisen seurauksena – rauta on tietenkin keventynyt! :) Juuri se asia, mitä eniten kaipasin.

Kyllä unen määräkin on lisääntynyt satunnaisista totaalikatastrofiöistä huolimatta. Prinsessa ottaa aina osansa energiasta ja se on rakas tosiasia, jonka kanssa pitää elää järkevästi.

Niin iho on myös reagoinut positiivisesti jo viikossa. Ehkä siihen(kin) vaikuttaa hyvän omega-3 valmisteen hommaaminen ja jokapäiväinen muistaminen, mutta varmasti kyseessä on kokonaisuus.

Olenkohan matkalla kohti jonkinlaista kropan tasapainoa?

Sulkapallo, polkupyöräily, omia suosikkeja ja kesäsuunnitelmia

Olipa ihana käydä pojan kanssa pelaamassa sulkapalloa pitkästä aikaa. :) Ja onpa ollut ihana, kun kevään lähestyminen on saanut miettimään mihin liikuntatapahtumiin vähintäänkin kesällä haluaa osallistua. Hei minä aion palata kahden vuoden tauon jälkeen botniapyöräilyyn! :) Joitakin tapahtumapäiviä olen jo tuohon blogin reunaan jo laittanut näkyviin.

On jo olemassa niin monta suosikkijuttua, joita ei kannata unohtaa.

Itse asiassa etsin jotain hyvää patikkatapahtumaa, johon olisi hieno löytää joku (porukka?) kaveriksi kävelemään ja mikäpä ettei useampikin pyöräilytapahtuma sopisi kesän kuvioihin. Pyöräilymatkojen suhteen tilanne on vielä avoin, koska 100 kilometria hipovat matkat vaatii aika tavalla pitkiä pyörälenkkejä valmistautumisvaiheessa, mutta vähän lyhyempiin uskaltaa lähteä vähemmälläkin.

Hei kevät tosiaan lähestyy ja hyvä syy viedä pyörä huoltoon. Juu, se kannattaa varmasti tehdä, koska kaksi kesää meni äärimmäisen vähällä pyöräilyllä ja pyörästä huolehtimisella. Rakas merida, lupaan korjata tilanteen. :)

Ja minigolfia, ilman sitä ei ole kesää, mutta määrä ja varsinkin osallistumiset on tällä kertaa avoin asia. Tärkeintä on, että liikkumisen ja ulkoilun ilo pysyy kesän tärkeimpänä asiana. Olen muuten ihan fiiliksissä siitäkin, että saan jossain vaiheessa kantaa kahvakuulat ulos ja alkaa nostamaan siellä sekä kuulia, että muutakin rautaa. :)

Ei aivan 10 minuutin tempaus 16 kg:lla

Kirjoitin torstaina illalla fb:n puolelle näin. “Joskus pään sisälle muodostuu kammottava peikko, jonka yli on paha päästä. Minulla se peikko on ollut tempaus ja lisäksi 100 toiston ylitys 16 kg:lla. No, se on nyt hoideltu.” No niin on! Tempasin torstaina 16 kg:n kuulalla 110 toistoa.

Se ei ollut tuloksena kummoinen, mutta niin voimattomassa ja väsyneessä olotilassa ihan ok. :)

En tiedä tuleeko koskaan enää missään kisassa 16 kg:lla temmattua, mutta jos tulee, niin tiedän pystyväni parempaan. Ja toisaalta se 20 kg on oikein hyvä kuula nostettavaksi. :)

Fiksumpia valintoja

Eilinen ruokapäivä olisi voinut heittäytyä vallan karkkiseksi, mutta koska en ole tänä vuonna tätä lajia harrastanut, niin jatkoin karkittomalla linjalla. Sen kyllä huomasin, että vastapainoksi olisi välttämättä kaivannut jotain muuta suuhun laitettavaa. Kotioloissa makeaa voi kiertää vaihtoehdoilla, mutta jos vain välttää katsomasta tuollaista kuppia ja yrittää sen unohtaa, niin ei ole kovin helppoa. Itse asiassa aivan nukkumaan menemisen aikoihin asti teki mieli – jotain.

Jonkinlaisten iltasyömisten jälkeen sitä jotain kaipasi edelleen ja päädyin pyöräyttämään yömunakkaan. :D

Olipa hyvää! Jostain syystä en ole munakkaita tehnyt pitkään aikaan. Siinä on yksi unohdettu tapa, joka ehkä piti löytää uudestaan. Ja todellakin tuon annoksen jälkeen laskeutui rauha, eikä siis tehnyt mieli enää mitään muuta kuin tietenkin kunnon yöunia – mutta kaikkeahan ei voi toivomalla saada.

Juoksuaskelia lintujen laulukuoron tahtiin

Juoksijaa minusta ei tule, mutta ei ole ihanampaa kuin viikonloppuaamuna lähteä koiran kanssa kokeilemaan miltä jouksuaskeleet sillä kertaa tuntuu.

Nollassa, kävelytiet auraamatta ja siinä pieni takertuva lumikerros, silloin tällöin vastaatulijoita ja aurinko piilossa, sitä oli kelin puolesta tänään. Kerta kaikkiaa loistava juoksennella jälleen kerran ja jos olisin jättänyt lenkin tekemättä, niin olisin katunut sitä monta päivää. :)

Itse asiassa tässä samalla iski ihan hirveä hinku juosta mäkeä ylös. Siis tarkoitan jonkinlaisia mäkivetoja! Ne on jotain mitä opin kierolla tavalla rakastamaan, kun vielä muutama vuosi sitten sopiva mäki löytyi “takapihalta”. Nyt minä en vieläkään tiedä missä voisin juosta mäkeä edestakaisin, no varsinkaan näin talviaikaan.

Mutta kevät on lähellä. Linnut lauloi tänä aamuna aivan valtavan ihanasti. :)

Mutta hei yksi toinenkin aivan ihana asia on mielessä. Torstain kahvakuulatreenin jälkeen kirjoitin Heiaheiaan näin:

Liftaritreenit on viikon kohokohta, mutta tällä viikolla se oli tavallistakin parempaa. Kyllä, ihan selvästi voimat on palautuneet ja treeni-into saa purkautua juuri oikealla tavalla. :)

Rakas raskas rautapallo

Olipa ihanan kauhistuttavan raskasta ja rakasta nostaa tiistaina kuulaa. :)

Tauko tekee sen joka kerta eli kuulat alkaa painaa enemmän. Toisaalta, vaikka kuulat painoi paljon, niin sehän oli silti jotain paljon enemmän kuin aikanaan paras suoritukseni.

Tänään on vuorossa liftaritreenit eli ehdottomasti paljon hyvää mieltä. :) Yksin on kiva nostaa, mutta kyllä hyvä porukka saa hymyilemään jo etukäteen.

Omat uudet tavoitteet on edelleen jossain… Kyllä ne jossain on! Minä en vain vielä tiedä missä. Tai siis pitkän tähtäimen tavoite on edelleen kristallin kirkas eli 24 kg:n kuula nousee jossain kisassa loppuvuodesta, mutta mitä tavoittelisi seuraavaksi. No, se on mysteeri.

Hitsi, kyllä nuo nostokengät taitaa ansaita painonnostotreeniä. Tekisi mieleni temmata tangollakin! Painonnostokurssilla opitut jutut pitää saada käyttöön. :)

Inspiroituneen ihmeellinen maailma

Kun neljän kuukauden aikana on kaksi kuukautta treenitauolla flunssien takia ja menettää pitkään odotetun tavoitteen eli SM-kisat, niin siitä voisi kai masentua totaalisesti. Pitäiskö tehdä niin? No ei! Itse asiassa palo viikonlopun penkkiurheilun jälkeen on ihan järjetön. Oli upea nähdä televisiossa nostamassa niitä ihmisiä, jotka aina ovat tsempanneet minuun parasta treeni-intoa. Kyllä minäkin vielä… :)

Elämä on elämää ja mutkia siinä riittää toisinaan kuin ralliauton reitillä. Onhan niitä suoriakin pätkiä välillä, mutta kukapa sitä koskaan etukäteen tietäisi.

Siispä nyt treenivaihde päälle ja suunta kohti seuraavia kaarteita. :)