Seisomatyöpiste laittoi selän kuntoon

Välillä hyvät asiat ottaa vastaan ja hyväksyy ja ikäänkuin unohtaa niiden olemassaolon on ne sitten pieniä tai isoja juttuja, mutta ei niitä kannata vain unohtaa. Olen saanut tehdä työni seisomatyöpisteessä kesästä lähtien ja se jos mikä on ollut iso asia. Kuva on hieman tumma, kun on ikkunaa vasten otettu, mutta kyllä siitä oleellisimman näkee eli vanhaan työpöytään laitettiin sähköistetyt nostojalat ja eipä se enää ala-asennossa ole.

Kuvassa vähän tuon käyttämättömän tuolin takana piilossa lattialla on tasapainolauta, jota käytän koko ajan ja josta en vapaaehtoisesti luovu. :)

Minulla on kausittain ollut pahoja selkäongelmia ja aloin tänä vuonna tekemään töitä muutenkin niiden voittamiseksi. CrossFit SixtyFive100 salilla kävin aluksi nimenomaan mobility tunneilla, sain työterveydestä lähetteen fysioterapeutille hierontaan ja olen tehnyt aktiivisesti töitä ominpäin ja osittain juuri fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Pelkällä omalla työllä en kuitenkaan olisi päässyt siihen mihin seisomatyöpiste on minut auttanut. Enää ei tule pitkien päivien jälkeistä hartiajumia. Piste. Voiko tuosta oikeastaan sanoa mitään muuta?

Minulle se seisominen selvästi sopii ja harvoin istahdan kuvan tuoliin, joka itse asiassa nyt on kokonaan pois tieltä pöydän alla. Sivupöydästä jopa luovuin ainakin toistaiseksi, kun siirryin pöytäni kanssa tällä viikolla hieman väliaikaiseen kohtaan toimiston isommassa muutto rumbassa. Helposti voi mennä viikkokin, että en istu omalla paikallani ja on seisomapisteestä muutakin hyötyä kuin se, että selkä on kunnossa. Siitä on helppo lähteä liikkeelle, kävelemään keskellä työpäivää. Paljon parempi on käydä jonkun henkilön luona kuin vain lähettää sähköpostia. :)

Painonnostokoukussa

Heiaheia sanoi juuri

Ja täytyy sanoa, että olen koukussa. Vähänlaisestihan tuo on, mutta joka viikko lisää herkkua. :) Ja varsinkin herkkua, kun koko ajan oppii uutta.

Tänään melkein harmitti, kun tunti oli “liian kevyt”, mutta siinä oppi enemmän teknisistä yksityiskohdista kuin koskaan ennen. Opetus oli aivan erinomaista ja sopivasti hieman erilaista vierailevan ohjaajan Elli Gromovin toimesta. Paljon on oppinut jo tähän mennessä, mutta nyt tuli vielä hieman erilaista ärsykettä keholle. Clean and jerk toimii tämän päivän jälkeen paremmin kuin ennen ja hinku alkaa kokeilla isompia painoja on Suuri. Niin ja liikkuvuuden paraneminen hymyilyttää sopivasti edelleen. :)

CrossFit SixtyFive100 julkaisi muuten instagramissa kuvan päivän tekniikkatreenistä. Osui ja upposi parannus työnnön split asentoon ainakin minulla. Jostain syystä meinaa taaemman jalan kantapää osua melkein lattiaan ja sehän ei sopinut kuvioon.

Keskiviikkona puoli kuudelta jaksaminen on jotenkin tavallista suurempi haaste, mutta tänään sentään pidin syömisistä fiksusti huolen. Edellisviikosta tuli opittua kantapään kautta, että väsähtäneenä ja syömättömänä ei painonnosto tai mikään muukaan naurata.

Edistysakelia lenkkipolulla ja salilla

Onpa hieno fiilis, kun juuri nyt näkee sellaisia lyhytaikaisempia ja hyvin pitkäaikaisia edistysaskelia. Tämä on kai tuplapalkinto kerralla. :)

Juoksemiseen on löytynyt paljon parempi tekniikka kuin olin arvannut mahdolliseksikaan. Vaskiluodon pururadalla juostut mäkijuoksut ja enemmän eteenpäin vievän askeleen opettelu on tuonut ison edistyksen. Juokseminen on entistä kevyempää ja tuntuu jotenkin luonnolliselta. Kun reilu vuosi sitten tuli opeteltua uusi asento, jossa varmasti suurimpana muutoksena on lantio enemmän edessä kuin ennen ja nyt askel vie oikeasti eteenpäin, niin onpa ihana ottaa juoksuaskelia. Niin ja tässä samalla on itse juoksukunto parantunut!

Olen tyytyväinen. :)

Ja tyytyväisyyteen on aivan toisenlainenkin syy. Olen tehnyt jo pitkään töitä liikkuvuuden kanssa ja se tuottaa nyt tulosta. Joskus kolme vuotta sitten kun olen viimeksi pitänyt treeniohjelmassa kyykkyä ja silloin nimenomaan yritin lisätä etukyykyn ohjelmaan, niin se ei vaan meinannut onnistua. Hyvää asentoa ei löytynyt ja käytin apuna vetoremmejä, joilla pystyin korvaamaan hartiaseudun ja ranteiden liikkuvuutta. Tarvitsin myös laudan kantapään alle, koska nilkan liikkuvuus oli (ehkä kiitos korkokenkien käytön?) rajoittunut.

Eilen tein ex-tempore etukyykkyjä varsin kevyesti sarjoja ilman vetoremmejä tai lautaa kantapään alla. :)

Kävin “kakkosssalillani” VaasanTennis Centerillä, missä olosuhteet oli täsmälleen samat kuin kolmisen vuotta sitten, joten vertailu entiseen oli automaattista. Mitään isoja painoja en tosiaan nostanut, mutta tekniikkaongelman takia en ainakaan tuon enempää ole koskaan etukyykyssä nostanut. Nyt tein kevyesti 8 toiston sarjoja, enkä aikonutkaan pistää rautaa 45 kg enempää.

Mutta onpa hieno nähdä edistystä! Juoksukunto on kohissut syksyn myötä, mutta kaikki muu on tullut pitkäjänteisenä edistyksenä, jonka joskus vaan tajuaa kertaheitolla.

Rautaista vastapainoa työelämälle

Mitä elämä olisikaan, jos ei olisi riittävästi vastapainoa työelämälle, jossa joskus asiat sujuu ja joskus ottaa tiukemmalle. Syksy on ollut raskas ja joinakin viikkoina sen näkee jopa radikaalisti liikuntamäärästä. Silloin, kun energiat kuluu työpaikalla on aivan turha odottaa loistavia voima- ja energiatasoja työn jälkeen. Se ei ole motivaatiosta kiinni vaan asioiden on oltava tasapainossa.

On erittäin turhauttavaa yrittää vaikkapa painonnostoa väsyneenä. Miksi sen silti joskus tekee? No kun jotain haluaa, niin ei malta olla kokonaan tekemättä. :)

Tällä erää on siis selvästi lenkki + painonnosto painotteinen kausi menossa. Jalka nousee kevyemmin kuin koskaan ja hinku nostaa suurempia painoja on kova, vaikka älyttömän vaatimattomissa kiloissa vielä mennään. Omassa päässä pähkäiltynä olen vaan tullut ajatelmaan, että jos nostan vähän enemmän tangolla vaikkapa tempauksessa, niin eihän se rautapallokaan enää niin painavalta tunnu. :D

Kuva on vanha eli kevään painonnostokurssilta, mutta toistoja on jo enemmän takana viimeisen kuukauden ajalta. Vähän kerrassaan tekniikkaa opetellen ja painoja lisäillen on mahtava edetä!

No jaa, aika muoviselta tuo kuva näyttää, mutta silti. :)

Viikonloppuna tuli otettua happea lenkillä, tehtyä salilla painonnostotreeni ja vähän nostettua kuulaakin, mutta se puoli jäi kyllä vähemmälle kuin olin ajatellut. Eiköhän niillä eväillä jaksa tähän uuteen työviikkoon, jossa haastetta taitaa taas riittää heti alkuhetkistä lähtien.

edit: Tulipa tuosta työnkin kuormituksesta ja eritasoisesta kyvystä treenata erilaisina aikoina mieleeni liftariblogin juttu palautumisesta.

Vaasan liftaritreenien uudet tuulet!

Kuinka hyvällä mielellä voinkaan kirjoittaa, että sunnuntaina aloitettiin uusi aikakausi Vaasan liftaritreeneissä (Lift Me Up ry), kun tutulla porukalla käytiin ensimmäistä kertaa treenaamassa CrossFit SixtyFive100 salilla. :)

Treenit pidetään siis tästä eteenpäin siellä sunnuntaisin klo 19-20. Tilat on aivan loistavat eli varmasti tämä on paras paikka Vaasassa kahvakuulatreeneille.

Kahvakuulat ja turvallinen nostaminen hyvällä tekniikalla on pääasia, mutta treeneissä tehdään paljon muutakin ja nyt meillä on käytettävissä loistava tila ja välineet.

Tervetuloa nostamaan Vaasan parhaaseen treenipaikkaan sunnuntaisin klo 19-20! :)

Kun olet tulossa kokeilemaan meidän kanssa treenaamista, niin voisit laittaa viestiä etukateen vaikka sähköpostilla tai fb:n puolella.

Heilautustreeni kaikilla kahvakuulillani

Mitähän minä tekisin? Tämän kuukauden treeniohjelma on vielä kirjoittamatta ja tälle päivälle ei ollut siis mitään “listalla”, joten pyörin hetken pihassa, kunnes se välähti: Onhan näitä kuulia ja jos tekisin 20+20 heilautukset niillä jokaisella!

Samalla hetkellä, kun ajatus tuli päähän, niin tajusin, että rivistä puuttui vielä kaksi. Ei kun hakemaan farmarikävelynä vihreät kuulat mukaan riviin. :)

Ikinä ennen en ole missään treenissä käyttänyt edes puolia kuulistani, mutta nytpä se tuli tehtyä. Kyllä siinä hiki tuli ja viimeinen eli 26 kg ei kyllä noussut kovin korkealle. Päätin aloittaa rivin keskeltä oikealle ja sitten palata loput keskeltä vasemmalle. Juu, oli todella tieteellinen päätös järjestyksestä.

Yksi hetki treenistä jäi elävästi mieleen. “Miten tämä 24 kg tuntuu näin kevyeltä? Minähän ajattelin, että tämä on pitkästä aikaa tosi paha”. No juu, se olikin se 22 kg ja sain kokeilla hetken myöhemmin, että 24 kg oli painavampi. :D

Mutta sen treeniohjelman kimppuun on käytävä. Kesän viimeinen minigolfkisa paikallisia paria lukuunottamatta on takana ja nyt voi keskittyä keventämään näitä ihania värikkäitä kahvakuuliani.

Milloin kahvakuulainspiraatio on parhaimmillaan?

Voisin sanoa omalta kohdalta, että kahvakuulainspis on parhaiten kohdallaan silloin, kun minigolfreissuun lähtiessä miettii, jos ottaisi kuulankin mukaan. :D

Lenkkeilyä ja kehonpainotreeniä minun liikuntani on enemmän ollut, mutta nyt alkaisi olla valmis enempään. Kuula nousemaan tottakai lisää, mutta muutakin rautaa…

Pihalla happea riittää ja hyvällä säällä ei vaan ole parempaa paikkaa liikkua, mutta kauanko hyvää säätä riittää.

Huutoniemen pururadalla nuo telineet tai varsinkin vatsapenkki on tehty ihan miesten mittoihin, mutta tulipa kaikki kokeiltua eilen Vaasan liftaritreeneissä. :)

Minigolf kesäkausi lähestyy loppua, mutta yksi on mikä säilyy ja pysyy

Se yksi on Vaskiluodon kehto, jossa tulee harjoiteltua suoraa lyöntiä joka kerta, kun Vaskiluotoon piipahtaa pikaisesti tai pidemmäksi aikaa. :)

Yllättäen tuli tilaisuus osallistua vielä yhteen minigolf kisaan ja siitä tuleekin melkoinen tutkimusmatka, koska en ole koskaan pelannut Porin huovilla. Olen ymmärtänyt, että siellä ei ole mitkään helpot radat, eikä ensikertalaisella mitään jakoja. :D

No, pienen yllätysreissun voi ottaa tosiaan tutkimusmatkana ja ihan vaan minigolfhauskuuden puolesta. Helppo tuo on tietysti nyt sanoa, kun sitten ottaa kovasti päähän, kun mikään ei onnistu… Tai mistä sitä tietää.

Botnia Spelen 20.8. meni kyllä mainiosti ja löin tämän kesän kahden kierroksen ennätykseni 87. Ei se mitään loisteliasta menoa ollut, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Kolmas kierros oli sittenpakollista rämpimistä, kun jonkinlainen “lataus” katosi. Olin jo liikaa karkuteillä muilta, eikä löytynyt samanlaista keskittymistä kuin aiemmin.

Tämän viikon tiistaina viikkokisassa löin vielä pikkuriikkisen paremmin eli 86 ja toinen kierros 40 oli yhden kierroksen tämän vuoden ennätys. Virheitä oli siinäkin, mutta sitä se on minigolfissa. Aina voi parantaa!

Tiistaina taas joutui toteamaan, että illan mittaan sormet ovat kohmeessa. Syksy, sitä tämä on. Kesäkauden loppua kohti sitä heittää aina haikeita hyvästejä kesälajille, mutta onneksi talvellakin on Vöyrin Lotlax. Kerran siellä jo pelattiin ja talvella tiedossa on lämminhenkisiä sunnuntaipelejä. :)

Ex tempore kahvakuulanosto virtuaaliliigaan

No olinhan minä kolmen kuukauden nostotauon jälkeen alkukuusta tehnyt heilautus-tempaus yhdistelmällä joitakin sarjoja ja kokeillut jonkun minuutin temmatakin alkukuusta, koska silloin ajattelin ehkä osallistua virtuaaliliigaan loppukuusta. Kun olkapää vähän ilmoitteli itsestään, niin pariin viikkoon en sitten tehnyt oikeastaan muuta kuin liftaritreenit, mutta ajattelin sitten kuitenkin kokeilla mitä saisin 12 kg:lla aikaan. 16 kg olisi “kylmiltään” ollut liikaa.

173 toistoa siitä sitten heilahti. :D

Jos olisi vähän valmistautunut ja enemmän muistellut tekniikkaa etukäteen, niin olisihan se paremmalta ainakin näyttänyt. Tarkistin muuten kisakannasta, että ennätykseni 12 kg:n tempauksessa oli 114 toistoa. No siitä on aikaa ja en koskaan oikein uskonut, että minusta ikinä tempaajaa tulisi. Ehkä tässä on kuitenkin toivoa JA nostofiilis on edelleen viime torstain liftaritreeneistä lähtien ollut ihan loistava.

Ei lenkkeily ja kehonpainotreeni core painotteisesti pahaa ole ole tehnyt. :) Kunto on ainakin vähän nousussa.

Hitsi, olisipa kerta kaikkiaan mahtava alkaa suunnittelemaan kisatreenejä jotain kisoja kohti…

Ja sitten tuli kiireinen työviikko

Yleensä elokuun on syömiset ja liikunnat olleet hienosti hanskassa, mutta tämä viikko on ollut poikkeus. Toisaalta tiesin sen jo etukäteen ja viime sunnuntaina illalla otin vielä ylimääräisen kehonpainotreenin, jonka olisin tavallisesti tehnyt maanantaina aamulla. Tiesin, että voi tulla monta päivää taukoa ja niin tulikin. Torstaina oli onneksi liftaritreenit ja tänään aamulla oli aivan mahtava lähteä lenkille, kun työviikko oli vihdoin takana. :)

Askelmittari on paljastavaa luettavaa. Jos edellisviikolla määrä hipoi ja ylitteli 10 000 askelta, niin tämä viikko on ollut yhtä notkahdusta. Tiistaina illalla, kun istuin pari tuntia veneessä hienoissa maisemissa, niin oli oikeasti sellainen tunne, että en voi pysyä paikallani. Tai no, siinä oli vain pakko olla ja koko viikolla ei ollut aikaa tai voimavaroja olla liikkeessä.

Mutta siis jestas miten ihana oli tänään aamulla juosta. Pururata tai mikä lie hiekkapohjainen lenkki on vain kilometrin pitkä, mutta sitä oli niin paljon mukavampi kiertää kuin asfalttilenkkiä mitä yleensä kuljen. Ehkä liikuntalepoviikosta oli myös etua, koska juoksin enemmän kuin tavallisesti tai siis että en kävellyt missään välissä. Selvästi kesän keuhkokuumeen jäljet alkaa olla takana ja treenailu on tuottanut jo tulosta ainakin jossain mielessä.

Liftaritreenit… Miten voisinkaan kertoa miten hyvältä tuntui tehdä treenin yhteydessä yksi viiden minuutin työntösetti 16 kg:lla. Vaikka aloitin kuulatreenailun rauhallisesti, niin aloin tuntea muutaman viikon jälkeen oikeassa olkapäässä tuntemuksia, joiden takia himmasin tahdin pariksi viikoksi kuulalla ihan minimiin. Se taisi olla oikea ratkaisu, koska en halunnut heti jotain olkapäävaivaa riesaksi ja nyt sitä tuntemusta ei enää ollutkaan.

JA liftaritreenin ihan paras juttu oli, että siitä syntyi sellainen erityinen fiilis. Fiilistä on vaikea kuvailla, mutta siis se vaan on. :) Etsin tällä hetkellä niille treeneille paikkaa ja aikaa, koska menetimme viime talven treenipaikan, kun Teeriniemen koulu suljettiin. Aikataulu tulee siis hieman muuttumaan ja todennäköisesti torstaiset treenit siirtyy sunnuntaihin, mutta saapa nähdä. Se missä jatketaan selviää ensi viikon aikana.

Edvininpolun nuorisoliikuntaihme

Kävelin kuuden kilometrin lenkin pojan kanssa, joka innoissaan kulki matkan ja itse asiassa kulki pidemmälle kuin minä ja juoksi välillä käymään mäen päällä. Raitis ilma ja mukava rupattelu teki taatusti meille kaikille hyvää eli pojalle, pikkusiskolleen, minulle ja hyvän lenkin saaneelle koiralle. Oli hauskaa!

Kyse oli siitä, että kävin näyttämässä pojalle miten Edvininpolulle löytää. Edvininpolku on 1,3 km pitkä kuntolenkki, jonka varrella on valtavasti hauskoja metallipatsaita ja jestas miten paljon siellä oli nuoria ulkoilemassa. Ällistyttävää!

Tai ei sittenkään niin kovin ällistyttävää, koska iso osa patsaista on pokestoppeja. :D

Pokestoppeja tai ei, niin se määrä liikuntaa, joka Edvininpolulta tarttuu nuorten matkaan on aivan mahtava. Eikä se ole vain liikuntaa vaan uskon, että nuoret myös näkevät nuo patsaat.

Harmillisesti läheskään koko lenkkiä ei päässyt kulkemaan, koska viime aikojen ennätyssateet oli nostaneet tulvan, joka leikkasi lenkistä pitkän pätkän. Ne sateet ehkä olikin yksi syy, miksi vilskettä oli niin paljon. Sadetauolla oli sopiva hetki haukata happea. :)

Olipa hauska pikkuisen tytön kanssa bongata kivoja patsaita samalla, kun isoveli juoksenteli ainakin kilometrin verran meitä enemmän edestakaisin reitillä. Nämä kurjet oli yksi ehdoton suosikki.

Kyllä, olen edelleenkin sitä mieltä, että Pokemon GO on mainio peli. :) Siis kunhan sen ottaa nimenomaan ilmaisena pelinä, jossa nimenomaan kuljetaan ja ansaitaan ne pokepallot itse, eikä käydä kenenkään kukkarolla.

Mutta jestas miten hauskoja Edvininpolun hahmot ovat!

Onko 10000 askelta päivässä vähän vai paljon?

Latasin puhelimeen askelmittarin jokunen aika sitten, koska olin kiinnostunut tietämään, että paljonko itse päivässä kävelen, varsinkin nyt, kun liikunta on vielä tasaisesti lisääntyvää eikä huipussaan. Täytyy sanoa, että totuus tavallisista työpäivistä toimistossa oli ikävä yllätys, koska jos päivään ei kuulu edes yhtään lenkkiä koiran kanssa, niin askelet jää varsin vähään. Tavallinen työpäivä antaa enintään 3000 askelta ja jos siihen päälle ei tule mitään ihmeellistä, niin voidaan hyvin jäädä 6000 askeleeseen ja sen allekin.

Aktiivinen viikonloppupäivä on melko tuskattomasti sen 10000 askelta, jos käy edes jonkinlaisella lenkillä. Pitkä yli 5 km lenkki tietenkin heittää askeleet heittämällä suurempiin lukemiin, mutta jo lyhyempi lenkki antaa mahdollisuuden saavuttaa päivätavoitteen.

Itselläni askelmittari on siis puhelimessa ja puhelin ei aina ole taskussa, joten jotain jää mittaamatta, mutta en takerru siihen. Erityisinä liikuntahetkinä puhelin myös helposti puuttuu, mutta en nyt ajatellutkaan sellaisia laskea, vaikka perus kävely ja juoksulenkit tuleekin laskettua.

Tässä on oma viikkoni, josta tosin puuttuu jotain, kun kokeilin Pokemon GOta muistaakseni erityisesti torstaina ja se jotenkin blokkasi askelmittarin pois käytöstä.

Kyllä askelmittarista se hyöty on, että jos lähtee tavoittelemaan hyvää askelmäärää, niin sen seuraaminenhan koukuttaa. No miksi ei koukuttaisi. Varmasti se antaa varsinkin liikkumista vasta aloittavalle hyvän mittaustavan siitä, että tuleeko vain istuttua sohvalla vai oikeasti tehtyä jotain.

Mielessä on väkisin ollut sekin, että uutisissa on joskus juttuja siitä miten vähän hyvinkin aktiivisilla liikunnan harrastajilla on arkiaktiivisuutta. Mietin siis, että mitä voisin omassa elämässä muuttaa.

Vaihdoin kesän alussa työpaikalla työpisteeni seisomatyöpisteeksi ja jos opettelen vielä vähän enemmän juuri sellaista arkiaktiivisuutta, niin en usko, että se tekee terveydelle hallaa. Yksi rikka rokassa… Ja voin muuten todella lämpimästi suositella seisomatyöpistettä. Enpä ole tainnut laskea pöytää istumakorkeudelle muutoksen jälkeen vielä kertaakaan, mutta joskus istahdan sivupöydän kohdalle hetkeksi (pari kertaa viikossa?).

Ja suosittelen kokeilua askelmittarilla!

Vaasan Marssi 12.-14.8.

Hei onko ketä lähdössä Vaasan Marssille erityisesti 14.8.? Voisin lähteä kävelemään 10 tai 20 km, mutta more the merrier eli höpistessä matka taittuisi hauskemmin. :)

En jotenkin ole missään vaiheessa tajunnut minkälaisesta tapahtumasta Vaasan Marssissa on kyse. Siinä voi kolmen päivän aikana valita kunakin päivänä tai yksittäisenä päivänä valita 10, 20, 30 tai 42 km kävelymatkan. Jos kävelee vähintään 20 km joka päivä, niin saa leiman IML passiin eli tämä tapahtuma on osa kansainvälisiä kävelytapahtumia. IML walking assosiation on minulle ainakin aivan uusi tuttavuus.

Minähän olen kävellyt ikimuistoisia patikoita Peurunka- ja Huimapatikan nimellä kulkeneessa patikassa ja tässä viime aikoina on tullut harrastettua pitkälti nimenomaan kävelemistä. Tekisipä mieleni oikeasti käydä kävelemässä ainakin sunnuntaina, kun lauantaina pelaan minigolfia Vaasan mestaruuksista.

Hei nappaanpa tähän vuoden vanhan kuvan, mutta täsmälleen samalta reitiltä, mistä tuli tänään aamusta käveltyä. :)

Vaasan Marssissa olisi sekin hyvä juttu, että tulisi kuljettua aivan uusia reittejä. 20 km matka olisi mahdollista kävellä myös saaristoretkenä, jossa ei kuljetakaan vain hyviä teitä pitkin. Jestas, se voisi olla hauskaa!

Neljäs kerta kahvakuulien kahvassa kiinni tällä treenikaudella

Siis kahvakuulatreeni pihassa tuntuu niin mahtavalta, että olen unohtanut kaivata treenimusiikkia. Vaan onhan tuota naapuruston ääniä jos jotakin taustalla kai musiikkia korvaamassa. Tai sitten keskityn vaan totaalisesti kuuntelemaan ajatuksiani…

Jestas miten tänään meinasin jäädä vaan ihailemaan mankattuja kahvoja, kun sain ne valmiiksi. :) Oli taas niin juhlallinen olo, mutta unohdin kyllä yhden mitä tällä kertaa tarvitsin, joten jouduin sen vielä mankkaamaan kesken treenin.

Hyvin ne nousi, vaikka treenit tietysti on vielä mitä on. Siis ne ovat täyttä treeniä, mutta kuulat kevyempiä kuin jokunen kuukausi sitten. Nyt on tarkoitus kehittää kämmenten kestävyyttä ja edetä askel kerrallaan. Pidän varsinaiset kahvakuulatreenit nyt kahdessa per viikko ja ohjelman tosiaan maltillisena, etten turhaan riko tai kipeytä itseäni. Hurjan hien siinä saa päälle, vaikka ei ylilyöntejä tekisikään!

Ehkä en kaikkea ole HeiaHeiaan merkannut, en ainakaan minigolfkertoja, mutta erityisesti nyt on tullut kerättyä askelia ja hyvin tähän tapaan taitaa elokuu vierähtää. Huomenna olisi selvästi kehonpainotreenin vuoro. Terassilla on TRX ja rappuset monella tapaa käytössä ja raitista ilmaa riittää. Kyllä tämä taas tästä. :)

Respect to Pokemon GO

Kyllä se pistää lapset tai nuoret liikkumaan ja juu, pistin minäkin puhelimeeni, että tiedän mistä on kyse. Itse tosin arvostan enemmän puhelimessa olevaa askelmittaria, joten siksikään en juuri pokemoneja kerää. Jostain syystä askeleet ei kerry, jos pokemon on päällä.

No itselläni ei niin väliä, mutta jestas miten paljon varsinkin nuorempi poika on liikkunut viime päivinä. Munat eivät kuoriudu ilman kävelemistä tai vastaavaa liikkumista ja parhaat munat vaatii 10 kilometriä kulkemista. Vaikka pitkän yli viiden kilometrin metsästysreissun jälkeen oli suuri väsymystila, niin kauaa ei poika malttanut olla paikallaan, että sai loputkin matkasta täyteen, että tosiaan sellainen 10 kilometrin muna kuoriutui. Ja ties kuinka paljon päivän mittaan on pokemoneja löytynyt kävellen tai potkulautaillen.

Paljon raitista ilmaa ja hyvää mieltä, sitä tästä pelistä on seurannut eli ihan loistava juttu.

Hei tulipa tutkittua samantien yksi ominaisuus puhelimestakin eli miten sain print screenit. ;) Eli tässä pari pokemonia, joita itse olen napannut. Jälkimmäistä heitin pokepallolla tänään tytön lippiksen päältä.

Pelin hienoudet saa minulta jäädä ymmärtämättä, mutta poikien jo kaukaisesta pokemon ajasta minäkin muistan jonkin verran pokemoneja nimeltä. Ensin pokemoneja kerätää, sitten kehitetään ja taistellaan. Taistelemista en ehkä koskaan itse kokeile, mutta selvästi se on myös sosiaalinen osa peliä sen lisäksi, että metsästysreissuja tehdään porukalla.

Se mikä toistaiseksi vaikuttaa hyvältä on, että kävelemällä saa paljon, eikä tarvitse rahalla ostaa. Toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena ja niin, että liikunta senkun lisääntyy. :) Mainio peli!

#PokemonGO