24 and Let's Zumba!

Ei ollut odotuksia, joita voi ylittää, mutta silti ne kaikki ylittyivät. Rauhallisen musiikin soljuessa hämärässä liikkeet olivat kiireettömiä ja hallittuja. Ohjaajan ääni sopi kaikkeen siihen mitä ympärillä ja omassa kehossa tapahtui. Oli aikaa keskittyä tuntemaan ja kokemaan. Erityisesti keskivartalosta löytyi kohtia, joita ei olisi enää uskonut löytyvänkään. Äärimmäistä nautintoa ja silti koko ajan keskittymistä ja pyrkimistä eteenpäin. Ei yhtään hypähdystä, ei pyrähdystä, ei naurua, ei huohotusta, ei kiivasta sykettä korvissa vaan rauhaa, tasapainoa. Ihana tunti, joka saa yhä hymyilemään.

Kotona odotti saunan jälkilöylyt, jotka sai nauttia itsekseen, äärimmäisen nautinnollisessa rauhassa pää saunatyynyllä. Voiko täydellisempää oloa saavuttaa?

**********

Olen yllättynyt ja positiivisesti järkyttynyt siitä, miten upeita asioita liikunnan äärilaidoilta löytyy. Zumba ja Core Bodyharmony ovat todellinen vastakkainasettelu. On vääryys, että ne ovat päällekkäin maanantaina. Miksi ei voi saada molempia?

Tästä lähdetään aika rauhallisestikin zumbaten liikkeelle ja vähän eri tavalla.

Tästä pääsee jo hyvin zumba vauhtiin.

Sitten aika yksinkertaista zumba koreografiaa, mutta nopeutta riittää ja koko kroppa liikkuu!

Ja nyt hauskaa. Shake, shake, shake,…

Mueva La Colita (ohjaajalla muuten on juuri oikean punainen toppi)

Tämä on hyvä, vaikka ei videon laadulta. Taidan ehkä ottaa kahteen kertaan!

Vielä jaksaa JAIHO!

Kiss kiss vielä loppuun.

Olisikohan tässä sopivasti zumbaa? Ei voi kun kokeilla.

Ei kun pakko vielä lisätä Cumbiaa! Ja ihan siksi, että on jotenkin niin ihana katsoa, että joku ohjaaja ei melkein malta olla laulamatta. Niin ja sitä paitsi – ohjaaja ei ole langan laiha.

Tags: youtube zumba, Zumba

Nyt taitaa kyllä käydä niin, että joutuu ostamaan zumba dvd satsin. Onko teillä kokemuksia näistä? Vaikuttaisi siltä, että vauhtia ei ainakaan puutu, jos mainostekstissä sanotaan, että “maksimoi ja vie zumba harjoittelusi uudelle tasolle”. Niin siis tuossa Spice up your Body kitin kohdalla. Sisältää kaksi vähän päälle puolen tunnin ohjelma ja yhden 50 minuuttisen… Olisihan siinä aika tavalla zumbattavaa ja varmasti opittavaa.

Käykää muuten kurkkaamassa Petran uudistuneet sivut silkkaa zumbaa. Ovat niin raikkaan keväisenkin oloiset, että hyvälle tuulelle tulee jo ensi kurkistuksesta.

Ehkä siksi makea, että ajelin juuri töistä kotiin odottamaan nuohoojan saapumista ja autossa oli pari karkkia. Hups. Mutta olipa makeita. Ne kyllä sopi vähän liiankin hyvin tämän viikon olotilaan, kun tiedän kantapään kautta, että kerran kuussa minulla on koko viikon mittainen makeanhimo päällä. Mutta sellaista se on ja sen kanssa on elettävä, eikä toisaalta minulla ole minkäänlainen repsahdus olotila tällä hetkellä.

Juttelin eilen kuntosalilla ohjaajan kanssa pitkät pätkät sen jälkeen, kun olin tehnyt ylä- ja keskivartalon laitteet oikein perusteellisesti. Kerroin, että tuntuu siltä, että kuntosaliharjoitukset vie motivaatiota, kun puntari ei hymyile. Ohjaaja (Eija?) ihan kauhistui, että älä nyt vaan motivaatiotasi hukkaa, kun olet jo niin hyvällä mallilla. Kyllähän se hyvin jo sujuukin ja saa painoja lisäillä ja osaa jo laitteet kivasti, mutta kun… Kyllä minä mielelläni siellä kuntosalilla käyn, eikä ole enää tietoakaan alkukauhistuksista. Alkulämmittelykin sunnuntaisin on niin kivaa, kun menin taas tyhjään jumppasaliin ja laitoin kännykästä soimaan sambaa. Samba Zumba! Siinä lämpesi nopeasti ja oli takuulla hauskempaa kuin joku crossarilla kitkuttaminen.

Mikäs siinä olisi kuntoillessa, jos osaisi olla välittämättä puntarista. Mattikin meni kommenttiini toteamaan, että puoleksitoista kuukaudeksi pitäisi unohtaa koko puntari. No huh, huh! Tiedänhän minä, mutta ei siitä puntarista noin vaan osaa irrottautua.

Ohjaajalle tuli siinä jutellessamme pari ehdotusta mieleen. Kuntosalilla voisin hänen mielestään tehdä pitkiä sarjoja ja pienillä painoilla. Mietin kyllä, että mitähän ne pienet painot ja pitkät sarjat sitten olisivat. Nyt olen tehnyt aina 3*15 toistoa sellaisilla painoilla, mitkä juuri ja juuri jaksan tehdä täyteen. Eikä ne minun painoni mitään suuria ole! Tosin nyt jo huomaa, kolmen viikon ahkeran kuntosaleilun jälkeen, että painoja saa pistää lisää.

Jossain luki, että “aloittelija, painon pudottaja ja kestovoiman hankkija treenaavat pienillä painoilla ja pitkillä 12–20 liikkeen harjoitussarjoilla”. No, tuon mukaan minä jo teen niitä pitkiä sarjoja. Kai. En kyllä 20 toistoa ole tavoitellut, mutta sitä 15 toistoa kuitenkin.

Toinen ehdotus oli, että alkaisin tekemään pitkiä ja reipastahtisia yli tunnin kävelylenkkejä. Täytyy myöntää, että koiran kanssa tehdään ennemmin hiukan lyhyempiä ja vähän useammin. Kävelyähän tulee harrastettua joka päivä. Täytyy miettiä. Päivän aikataulutkin on vaan sellaisia, että ihan pisimmille lenkeille on aikaa lähinnä viikonloppuna.

Sitten päivän erikoinen. Ajattelin tehdä radikaalisti ja jättää zumba tunnin väliin. JOS nuohooja saapuu hyvissä ajoin, niin voisin kotizumbata tunnin hyvissä ajoin ja käydä illemmalla kerrankin kurkistamassa, että mitä on Core Bodybalance. Tuli jo eilen illalla mieleeni, että olen hieman jämähtänyt rutiineihini. Lisäksi tämä on niitä ainoita maanantaita jolloin maltan jättää zumban väliin, koska Petra lienee vielä reissussa…

Tulipahan ajatuksissaan kirjoiteltua taas sana jos toinenkin. Hauskaa maanantaita!

Toisinaan kuva kertoo omaa tarinaansa ilman sanoja. Olen ihmetellyt tätä kuvaa itsekseni, enkä malta olla laittamatta sitä tänne ja samalla valokuvatorstain tarina kuvaksi.

Tags: valokuva, valokuvatorstai

Ihanaa, aurinko paistaa ja tänään on sunnuntai. Aina kissa putsaa viiksiään tuossa vieressä ja selvästi kyselee, että lähdetäänkö pian metsään kameran kanssa.

Eilen jäi sitten zumbailut zumbailematta, kun kotityöt ja rästihommat vei koko päivän. Lisäksi liikunnasta piti huolta kunnon lumituisku, jonka ansiosta pääsin kokeilemaan sykemittaria puolen tunnin pihaurakassa. Keskisyke oli 139, joten kyllä siinä liikuntaa sai. Hommalle laitta lisähaastetta, että pihan reunoilla on jo niin korkeat lumivallit, että en mitenkään joka kohdassa saa lunta sinne ylös.

Tänään menen ehkä käymään kuntosalilla tai sitten vaan yksin kertaisesti zumbaan. Pakko ottaa heti yksi zumba ja sitten myöhemmin lisää.

Ehkä on aika paljastaa kesäunelma näin talviauringon paistaessa. Minä aion alkaa pitämään meidän isossa pihassa kesäpihazumbaa tai kesäpihajumppaa ensi kesänä. Se kumpaa se nyt on, niin riippuu siitä, että pääsenkö zumbaohjaajakoulutukseen. Tänään kyselen ensimmäisiä mietteitä naapureilta, että häiriintyvätkö kovasti. Toivottavasti ei ja uskon, että lähin naapuri ainakin tulee mukaan.

Mitä mieltä olette ajatuksesta?

Tietenkin teen kaikille mahdollisille osallistujille selväksi, että en ole mitään muuta kuin ihan vaan tavallinen laihtuja ja oman liikunnan harrastaja, jonka mielestä se olisi hurjan paljon hauskempaa porukalla. Se, että ketä kenties kesäpihajumppaan osallistuisi, no, jos joku kourallinen tämän kylän ihmisiä. En toivokaan mitään suurta porukkaa vaan -omaa napaa katsoen- syyn liikkua iloisesti kesän ajan. Liikkeissä pitää olla varovainen ja ottaa huomioon pihan materiaali, koska siinä ei jalka liu’u, eikä saan vääntää nilkkaa mutkalle. Mutta kaikessahan on otettava huomioon ympäristötekijät, kuten että pienessä salissa ei ketään juoksuteta päin seinää jne.

**********

Minä muuten mietin lisää tuota eilista lihaskuntoharjoittelun määrää ja saattaa olla, että jätän sen vähän vähemmälle muutaman viikon päästä. Tai jos ainakin ensi viikon menisi kolmella lihaskuntokerralla ja sitten vähentäisi kahteen. Saa nähdä, mutta peilissä ei kyllä näytä ollenkaan pahalta.

Koruton tosiasia on, että puntari näyttää +400g ja se kirpaisee kovasti. Olihan se viime viikonloppu… railakas tai jotain, mutta ei se selitä mitään. Tämä on jo pidempiaikainen ongelma, kun tiedän mitä puntari on joka aamu näyttänyt. Se, että olen viime viikollekin saanut kirjattua miinuksia, olisi voinut olla toisin ja vain kiinni sattumasta. Kyllä minä sen tiedän.

Tiedän, että kroppa on aivan selkeästi kiinteämmän tuntuinen kuin ennen ja en ole leviämässä mistään. Ostinhan viikko sitten jo M koon hameen ja tiedetään, tiedetään, että se lihas painaa enemmän kuin läksi. Mutta kun…

Kyllä minä jotain selityksiä tiedän ja tiedän, että nyt ei ole ruuan määrä ihan hanskassa. Olen yrittänyt opetella syömään riittävästi, mutta oli hirvittävän helppo pitää syömiset jossain 1200 kcal tasolla ja jotain 1600 kcal ei tule ollenkaan luonnostaan vaan määrä heilahtelee ja ruuan jakautuminen oikeisiin aineisiin se vasta heiluukin. Kiloklubi väittää, että pitäisi syödä tuotakin enemmän. Vaikeaa. Ja kuitenkin sille ruuan määrän lisäämiselle oli ehdottomasti oikea syy eli suuri liikuntamäärä. Tunnen kyllä olevani nyt aika energinen ja hyvinvoiva. Se on pakko myöntää.

Melkoista katsottavaa, kun katsoin läpi viime viikkojen liikuntojen painottumiset. Liikunnan antamaa energian kulutusta on ollut noina viikkoina viime viikon 2194 kcal ja toissa viikon 3079 kcal väliltä (siis Kiloklubin mittarein, ei omalla sykemittarilla mitattuna). Aika käsittämättömän paljon minusta. Alla vielä kuvina, jotka paljastaa melkoista tapojen muuttamista. Tuo ensimmäinen kertoo koko viime syksyn ja alkutalven tilannetta, silloin tosin kalorinkulutus oli hieman pienempi, mutta vähintään 1500 kcal.

Kolme viikkoa sitten:

Kaksi viikkoa sitten:

Viikko sitten:

Ja tämä viikko, kun merkkaan tälle päivälle tunnin kotizumbaa ja huomiselle kuntosalia:

Mitähän minä oikein haluan liikunnalta? Haluaisin nauttia ja nautinto on suurinta ihan vaan zumballa. Toisaalta kuntosali ja pump ovat näyttäneet konkreettisesti miten heikossa kunnossa olkapäät ja hartian seutu on. Nyt jo tuntuu kivalta tietää, että heikko paikka on korjautumassa. Ostettiin jopa kotiin kolmen kilon puntitkin, että pystyn tekemään ihan kotioloissakin tarvittaessa jotain olkapääseudun hyväksi. Mutta mitä minä oikeasti haluan?

Haluan hoikistua ja nauttia elämästä. Haluan nähdä hoikistumisen PUNTARISSA. Haluan olla heti just nyt jotain aivan muuta. …turhautumista, vaikka kuinka tiedänkin tosiasiat.

Palasin muuten ruoka-asioissa muutamien alkulaihdutuksen “ystävieni” pariin. Havre Fras kauramurot ja Vitalinea jogurtit tulivat takaisin. Samoin liikunnassa pidän huolen siitä, että annan itselleni aikaa kotizumbaukseen joka viikko.

ps: Joko Tiia minä pääsen listalle, joksikin omaksi kohdaksi.

Huomasin eiliseltä uutisen, jossa Marjo Matikainen-Kallström toivoo, ettei koululiikunnasta annettaisi numeroarvostelua. Hänen mukaansa koululiikunnan pitäisi enemmän tutustuttaa eri lajeihin ja liikkumismahdollisuuksiin ja auttaa lapsia löytämään se oma kiva tapa liikkua. Samalla, kun Matikainen-Kallström haluaisi numeroarvostelun lopettamista, niin hän kannattaa liikunnallisen iltapäivätoiminnan lisäämistä.

Kaksipiippuinen juttu, kun ajattelee liikuntaa kahdelta kantilta; toisaalta ovat liikunnassa lahjakkaat lapset, joille urheilu voi tulevaisuudessa tuoda jopa ammatin ja toisaalta ovat ne lapset, joilla sitä liikunnallista kipinää ja ehkä ominaisuuksia ei oikein ole. Liikunnassa lahjakkaille lapsille liikunta on se juttu, josta voi saada loistavan numeron, vaikka muuten ei koulunkäynti onnistuisikaan. Kyllä tuo pointti on muistettava! Toisaalta lapsille (jollainen minä olin) liikunta on aina se todistuksen huonoin numero.

Matikainen-Kallström on täysin oikeassa siinä, että arvosteltava ja aika paljon kilpailtava koululiikunta vierottaa osaa lapsista kokonaan liikunnasta. Hui kamala mitä kauhunsekaisia muistikuvia minulla on esimerkiksi voimistelusta, jossa piti ottaa vauhtia ja uskaltaa ponnistuslaudan avulla hypätä jonkun pukin päältä. Hui! Tai mitä oli juosta cooperin testissä ja yrittää veren maku suussa päästä edes johonkin asti. Oli siellä hauskempiakin asioita, mutta kyllä ne liikuntatunnit oli vaan liikunnallisempien lasten näytöstä. Niin ja siis niiden liikunnallisempien lasten näytöstä, joilla olivat oikeanlaiset hienot vaatteet päällään.

Olen vain yksi yksittäinen ihminen, mutta minusta tuli liikunnan kammoksuja, vaikka löysin toki jotain positiivisiakin kokemuksia ja tapoja. Otin opiskeluaikana koiran juuri sitä varten, että ajattelin, että se on ainoa tapa saada itseni liikkumaan joka ikisenä päivänä. Mutta minä nyt yleensäkin teen päätöksiä, jotka eivät ole helppoja tai itsestäänselviä. Koiran avulla rakastuin metsäpoluilla kävelemiseen. Onneksi edes niin!

Muuta liikuntaa kammosin pitkään ja hartaasti. Vasta zumba antoi avaimet todelliseen liikunnasta nauttimiseen.

Eilen kauppareissulla sattui käteeni Tuuli Matinsalon kirjoittama kirja kotiliikunnasta ja painon hallinnasta. En tullut ostaneeksi sitä, mutta selasin ja osuin aivan loistavalle sivulle. Siinä juuri sanottiin, että nauti kaikesta mitä teet. Tässä tapauksessa siis oli kyse liikunnasta. Kun jostain nauttii, eikä tee sitä hampaat irvessa, niin siitä tulee elämäntapa. Juuri noinhan se on! Kuka haluaisi luopua jostain mikä tuottaa pelkästään mielihyvää?

Otan Tuulin neuvosta vaarin ja koska en tullut kipeäksi sikainfluenssarokotuksesta, niin teen tänään (tekemättömien kotitöiden jälkeen) sitä, mikä on kaikkein parasta. Minä kotizumbaan!

Kunpa koululiikunnassakin voisi saada mielihyvää. Kyllä siitä moni varmasti positiivisiakin kokemuksia saa, mutta on se vaan paljon kiinni opettajasta, koulun mahdollisuuksista ja siitä, että miten verenmaku suussa sitä pitää tehdä. En tiedä, että kannatanko ihan suoraan Marjo Matikainen-Kallströmin ehdotusta, mutta siinä on jotain oikeaa. Ehkä liikunnan numeroarviointiin voisi löytyä joku keskitie… En todellakaan tiedä mikä se voisi olla.

Slims and reshapes, hei tämän täytyy toimia!

Kuka on helpompi saada ostamaan jotain kuin nainen, joka toivoo hoikkuutta, hienoa muotoa, sileää ihoa ja nuorekkuutta? Päätin jo kauppaan lähtiessä, että nyt tarvitaan uutta voidetta. Eihän vanhassakaan mitään vikaa ole, mutta nyt tarvitaan uskoa ja markkinavoimia, kaunista paketin muotoilua ja hoikkaa naista pakkauksessa. Siis oikeasti kaupat minun puolestani teki tuon pahvipakkauksen sopivasti kaareutuva muoto. Voinko olla näin helppo tapaus?

Toki hieno teksti valkoisen teen ja anisuutteen vaikutuksesta vaikuttivat myös alttiiseen mielentilaani.

Onko teillä jokin salainen voidease hoikistumisen apuna? Paljonko voiteista saa apua? Minusta kyllä tuntuu, että tällä hetkellä eli koon pienentyessä ihon kosteutusta todella tarvitaan ja kuiva talvinen ilmakin kuivattaa ihoa. Se, että mikä mahtaisi olla oikea ase ihon hoitamiseksi, niin jää täysin arvauksen asteelle, varsinkin kuin eri aineiden hintataso ei takaa sitä, että mikä voide toimii parhaiten.

edit: Tuo voide tuntuu todella yllättävän hyvältä iholla. Se levittyy ihanan helposti ja on tosiaan geelimäistä. Tuoksu on hyvä ja iho tuntuu sen jäljiltä kivalta, joskin ensin vähän hassulta.

Olipa tehokas rokotus operaatio. Työterveyshuollolla oli homma hallussa ja miksipä ei olisi ollut.

Itse piikkiä ei edes huomannut, eikä heti tuntunut missään, mutta hiljalleen vasen käsi alkoi tuntua painavammalta. Nyt kun rokotuksesta on huikeat 15 minuuttia kulunut, niin vieläkään ei koske yhtään, mutta käsi tuntuu jotenkin tunnottomalta.

Jään odottelemaan, että miltä hetken päästä tuntuu… Ai niin ja liikuntaa saa harrastaa oman olotilan mukaan vaikka jo tänään.

45 minuuttia rokotuksesta: Ei koske, ei kolota, paitsi ehkä kuumottaa. Käsi on painava ja hieman puutuneempi.

Tunti ja vartti päälle: Ei tunnu missään. Jos oikein ajatuksella mietti, että miltä tuntuu, niin voi jotenkin kuvitella pistoskohdan. Nyt vaan toivotaan, että ei tule niitä myöhempiä oireita!

Tähän voisi pistää vähän Madonna energiaa tuomaan hyvää fiilistä loppupäivälle. Revolver soi myös aamupäivän taukojumpan aikana ja jälleen kerran kiitos pepsi (Espanjassa Pesi?) maxin korkkikoodien. Ja soi se eilen pumpissakin.

Käytin muuten työterveyshoitajan pikanäkemisen hyödykseni ja pyysin vinkkejä työpaikan taukojumppaan. Saapa nähdä saanko jotain hauskoja ohjeita ja neuvoja ensi viikolla vai onko vaan ihan perus perus ohjeita. Olen nyt pitänyt taukojumppaa huikeat neljä kertaa eli neljä viikkoa! Sehän tekee yhteensä melkein tunnin, kun tavoitteena on aina vartin jumppa.

Huomenna se sitten yllättäen on eli sikainfluenssarokotuksen aika. Koska meillä pojat sairastivat hurjasti, niin vanhemmatkin sitten ottavat rokotuksen. Olen valmis tekemään kaikkeni, että tauti pysyy tästä eteenpäin poissa meidän kotoa! Hieman jännittää, että mitä rokotuksesta seuraa, mutta pianhan sen tietää. Mies oli kyllä jonkin verran kipeä, joten niinkin voi käydä.

Vasta Teean kanssa puhelimessa jutellessa tajusin, että hitsiläinen, sitähän joutuu jättämään perjantaizumban väkisinkin väliin. Sikainfluenssarokotuksen jälkeen ei rehkitä.

Että mars matkaan pumppiin nyt ja huomiseksi jälleen lepopäivä.

Auts. Ai niin. R.I.P. valkoinen zumba toppi. Tuhosin sinut ja elämäsi zumba paitana päättyi, kun typerä omistajasi heitti sinut vahingossa kuivausrumpuun valkoisten kestävämpien pyykkien mukana. Help! Tarvitaan äkkiä uusi toppi…

Kotimaisen suurimman pudottajan pettymyksen jälkeen on aika hieno nähdä vilaus amerikkalaisversiosta. Jostain kumman syystä olen aina pitänyt The biggest loser ohjelman alkuperäisversiosta ja nyt löysin Dreams come true -blogista linkin NBC:n videoihin, joissa siis voi katsoa The biggest loser pätkiä. Valitse sieltä browse all videos, niin näet kaikenlaista.

Abby sanoo tuon videon jossain kohdassa, että “muutan lohtusyömisen liikuntaan, joka antaa eri tavalla mielihyvää.” Aivan loistava tavoite ja ohjenuora!

Löysin jo jokin aika sitten Uusi minä -blogista sata haasteen. Tai itse asiassa se on alunperin lähtöisin Kunnon Vuodatus -blogista. Alkuperäinen idea on ollut harrastaa vähintään puoli tuntia liikuntaa 100 kertaa sovitussa ajassa eli oli varmaan noin vuodessa. Minä päätin myös vastata haasteeseen omalla tavallani.

Lasken kaikki vähintään 45 minuutin tehokkaat liikunnat. Tämänhetkisen liikuntaohjelmani mukaan liikun hyvänä viikkona ainakin sen viisi kertaa viikossa, mutta tietysti joskus vähemmän. Tämän vuoden noin kolmelta viime viikolta on kertynyt 15 liikuntakertaa. Tai jos lasken tammikuun, niin niitä liikuntoja on 13. Jospa lasken 13 * 12 kk = 156 liikuntakertaa vuodessa. Tai jos laskisin 5 * 52 viikkoa = 260 liikuntakertaa. Ehkä, kun ottaa pakolliset sairastumiset ja loma-ajat ym. niin tuo 156 liikuntakertaa vuodessa voi olla ihan hyvä tavoite. Hmm. Mitähän minä omaksi tavoitteekseni laittaisin…

Tavoitteeni on saada 2010 aikana liikuttua 150 – 260 kertaa vähintään 45 minuuttia. Leppoisia kävelylenkkejä tai lasten kanssa hiihtelyjä ei lasketa vaan ihan kunnon liikunta. En aseta päätäni pölkylle ja aio rangaista itseäni, jos tavoite ei täyty, mutta mielenkiinnolla odotan, että missä vaiheessa ensin 50, sitten 100 ja 150 liikuntakertaa täytyy. Kerron sitten täällä blogissa, kun ollaan jollain välietapilla ja mitä lopulta täyttyi!

Tuo sata haaste on ollut jo hetken aikaa mielessä, että miten siihen vastaisin ja mielessä on ties kuinka monta muutakin asiaa mistä tekee mieleni kirjoittaa. Haluan kertoa, miltä on tuntunut käyttää Firstbeatin Kuntovalmentaja -nettiohjelmaa, pohdiskella muutamia hyviä tai ajatuksia avartavia lehtijuttuja ja vaikka mitä. Saapa nähdä miten päin päällään seisoen saan kaiken esiin. Niin ja sitten se jo miettimäni “miltä nyt tuntuu” kuukausittainen pohdinta jne. Miten minusta tuntuu, että zumba on ollu viime aikoina vähän pienessä osassa blogia, mutta kuitenkin se on kaiken ydin ja lähtökohta. Täytyy pitää sekin mielessä.

Ja hyvänmielen aamun hetkeen hieman Duffya. Livenä Warwick Avenue.

Olipa voimaton olotila kuntosalille mennessä. Sanoinkin, että nyt ei onnistuisi samba eikä juuri muukaan, kun eilinen tuntui kropassa päästä varpaisiin. Kyse ei ollut lihaskivusta vaan sellaisesta väsymyksen tunteesta. Mitä opimme siitä? Eilinen zumba meni yli terveen järjen ja terveellisen liikuntasuorituksen – ei paljon, mutta vähän ainakin.

Jostain käsittämättömästä syystä istuin lämmittelyn jälkeen heti minulle pahimpaan laitteeseen eli nostamaan käsiä ylöspäin. Se ottaa olkapäihin erityisesti ja kuulin kyllä, että muillakin naisilla olkapäät ovat helposti heikoin lenkki. Liika tietokoneen ääressä istuminen on takuulla jonkinlainen syy. Ajatelkaa nyt, jos seitsemän tuntiakin päivässä suurimaksi osaksi istut koneen ääressä ja varmastikaan ei parhaimmassa asennossa. Rappeuttaa takuulla.

No, sen kauhistuslaitteen jälkeen jotenkin joka paikka alkoi heräämään ja tulipa tehtyä kaikenlaista ja vähän enemmänkin kuin ajattelin. Mikä tärkeintä, siitä kaikesta tuli kiva olo.

En venytellyt kuntosalilla ollenkaan, mutta kotona sitäkin enemmän. Jos sanoisin, että venyttely elämäntavaksi osa 1 oli sen tunnustaminen, että venyttelyä täytyy alkaa harrastamaan harva se päivä ja osa 2 oli se muutaman viiko aika, kun hapuillen venytteli joinakin päivinä, niin osa 3 on menossa selvästi tällä viikolla. Eilen ajattelin jo päivällä, että zumban jälkeen venyttelen kotona kunnolla. Varmaan sitä tulikin tehtyä ainakin 15 minuuttia eli ihan hyvin. Tänään sitten asennoiduin jo ennen kuntosalille menemistä, että kotona venyttelen television ääressä. Uskomatonta kyllä, mutta venyttelin kaikessa rauhassa ja joka puolelta niin, että siihen meni noin 30 minuuttia. Nyt tuntuu hyvältä, eikä venyttelyssä ollut mitään epämiellyttävää tai ikävää. Kyllä nyt ollaan tosiaan menossa siinä venyttely elämäntavaksi osa 3 eli hetkessä, jolloin venyttely alkaa oikeasti tuntua hyvältä, luonnolliselta ja sitä on alkanut kaipaamaan.

Eihän mikään elämäntapamuutos tapahdu sormia napsauttamalla, mutta venyttelyn opettelu on minusta ollut hankalampaa kuin ajattelin. Ei se vielä ole ikuinen automaattitapa, mutta tähän mennessä on sentään jo alkanut huomata notkistumista ja ei tarvitse miettiä, että mitä minä muka seuraavaksi tekisin. Aika OK tilanne tähän vaiheeseen ja matka tietenkin jatkuu.

Mietin muuten sitä, että alan kirjoittamaan ehkä kerran kuukaudessa sellaisen postauksen, että miltä juuri nyt tuntuu. Tarkoitan, että mitä on tullut opittua, missäpäin kroppaa näkyy muutosta ja mihin se painokin on kehittynyt. Onpa harmi, etten alkanut tehdä sitä heti tämän blogin alussa! Minä kun en tule alusasuisia vartalokuvia näkyviin laittamaan ja se johtuu siitä, että kirjoitan blogia aika tavalla omissa nimissäni. Joskus kaipaisi kyllä anonyymiutta… En minä silti niin paljon sitä kaipaa, että muuttaisin blogin muualle ja anonyymiksi.

Ja nyt on musiikin aika. Adam Lambertia ihan vain siksi, että nyt on niin hyvä olotila ja Adamin ääni sopii niin loistavasti hyvänmielen hetkiin – minulla ainakin. Adam Lambert, Time for Miracles.

Tags: adam lambert, kuntosali, liikunta

Kuinka se voikaan olla, että kun yhtäkkiä joutuu olemaan kotona päivän, niin koko ajan tekisi mieli herkutella. Pienempi pojista on hieman kipeänä ja niinpä jäätiin aamulla kotiin. Jääkaappi ja ruokakaapit oli sopivan tyjillään, että monet järkevät syötävät puuttuivat. Jaahas. No, johan alkaa mielessä pyöriä poikien piilotetut jättikarkkisäkit ja keksit ja vaikka mitkä. Yllättävän hyvin itsehillintä loppujen lopuksi on pitänyt siitäkin huolimatta, että kävin ruokakaupassa vasta iltapäivällä samalla kertaa, kun käytiin terveysasemalla.

Tämä olisi voinut olla totaalinen katastrofi. Tällaisenaankin päivä on ollut suoranaista kidutusta, tuskaa, vaikka viisi keksiä meni pahimpina hetkinä. Ei kuitenkaan enempää! Ja taisi lipsahtaa yksi karkkikin, mutta vain se yksi.

Huominen ei tule olemaan ollenkaan näin vaikea, koska nyt on tankattu jääkaappiin ne vaivaiset kolme Ehrmannin rahkaa, jotka lähikaupasta sattuivat löytymään ja muuta järkevää, mutta kuitenkin hyvää syötävää. Niin ja jää noita lumitöitä varmaan vähän huomisellekin.

Illalla sitten huhkimaan kuntosalille. Päätin jo aikaisemmin, että teen tänään vielä yläkropan ja vasta viikonloppuna jalat. Tiedossa on siis todella suuri tarve venyttelylle tänä iltana. Eilen oli mukava venytellä oikein kaikessa rauhassa Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjan ajan. Sitä ei ollut aiemmin tullutkaan katsottua. Tänään tulisi suurin pudottaja juuri sopivaan aikaan, mutta en tiedä katsonko sitä, koska tämänkertainen sarja on ollut aikamoinen pettymys. Ehkäpä sieltä televisiosta löytyy jotain parempaa venyttelyn tausta-ajanvietettä…