Ja sitten tuli kiireinen työviikko

Yleensä elokuun on syömiset ja liikunnat olleet hienosti hanskassa, mutta tämä viikko on ollut poikkeus. Toisaalta tiesin sen jo etukäteen ja viime sunnuntaina illalla otin vielä ylimääräisen kehonpainotreenin, jonka olisin tavallisesti tehnyt maanantaina aamulla. Tiesin, että voi tulla monta päivää taukoa ja niin tulikin. Torstaina oli onneksi liftaritreenit ja tänään aamulla oli aivan mahtava lähteä lenkille, kun työviikko oli vihdoin takana. :)

Askelmittari on paljastavaa luettavaa. Jos edellisviikolla määrä hipoi ja ylitteli 10 000 askelta, niin tämä viikko on ollut yhtä notkahdusta. Tiistaina illalla, kun istuin pari tuntia veneessä hienoissa maisemissa, niin oli oikeasti sellainen tunne, että en voi pysyä paikallani. Tai no, siinä oli vain pakko olla ja koko viikolla ei ollut aikaa tai voimavaroja olla liikkeessä.

Mutta siis jestas miten ihana oli tänään aamulla juosta. Pururata tai mikä lie hiekkapohjainen lenkki on vain kilometrin pitkä, mutta sitä oli niin paljon mukavampi kiertää kuin asfalttilenkkiä mitä yleensä kuljen. Ehkä liikuntalepoviikosta oli myös etua, koska juoksin enemmän kuin tavallisesti tai siis että en kävellyt missään välissä. Selvästi kesän keuhkokuumeen jäljet alkaa olla takana ja treenailu on tuottanut jo tulosta ainakin jossain mielessä.

Liftaritreenit… Miten voisinkaan kertoa miten hyvältä tuntui tehdä treenin yhteydessä yksi viiden minuutin työntösetti 16 kg:lla. Vaikka aloitin kuulatreenailun rauhallisesti, niin aloin tuntea muutaman viikon jälkeen oikeassa olkapäässä tuntemuksia, joiden takia himmasin tahdin pariksi viikoksi kuulalla ihan minimiin. Se taisi olla oikea ratkaisu, koska en halunnut heti jotain olkapäävaivaa riesaksi ja nyt sitä tuntemusta ei enää ollutkaan.

JA liftaritreenin ihan paras juttu oli, että siitä syntyi sellainen erityinen fiilis. Fiilistä on vaikea kuvailla, mutta siis se vaan on. :) Etsin tällä hetkellä niille treeneille paikkaa ja aikaa, koska menetimme viime talven treenipaikan, kun Teeriniemen koulu suljettiin. Aikataulu tulee siis hieman muuttumaan ja todennäköisesti torstaiset treenit siirtyy sunnuntaihin, mutta saapa nähdä. Se missä jatketaan selviää ensi viikon aikana.

Edvininpolun nuorisoliikuntaihme

Kävelin kuuden kilometrin lenkin pojan kanssa, joka innoissaan kulki matkan ja itse asiassa kulki pidemmälle kuin minä ja juoksi välillä käymään mäen päällä. Raitis ilma ja mukava rupattelu teki taatusti meille kaikille hyvää eli pojalle, pikkusiskolleen, minulle ja hyvän lenkin saaneelle koiralle. Oli hauskaa!

Kyse oli siitä, että kävin näyttämässä pojalle miten Edvininpolulle löytää. Edvininpolku on 1,3 km pitkä kuntolenkki, jonka varrella on valtavasti hauskoja metallipatsaita ja jestas miten paljon siellä oli nuoria ulkoilemassa. Ällistyttävää!

Tai ei sittenkään niin kovin ällistyttävää, koska iso osa patsaista on pokestoppeja. :D

Pokestoppeja tai ei, niin se määrä liikuntaa, joka Edvininpolulta tarttuu nuorten matkaan on aivan mahtava. Eikä se ole vain liikuntaa vaan uskon, että nuoret myös näkevät nuo patsaat.

Harmillisesti läheskään koko lenkkiä ei päässyt kulkemaan, koska viime aikojen ennätyssateet oli nostaneet tulvan, joka leikkasi lenkistä pitkän pätkän. Ne sateet ehkä olikin yksi syy, miksi vilskettä oli niin paljon. Sadetauolla oli sopiva hetki haukata happea. :)

Olipa hauska pikkuisen tytön kanssa bongata kivoja patsaita samalla, kun isoveli juoksenteli ainakin kilometrin verran meitä enemmän edestakaisin reitillä. Nämä kurjet oli yksi ehdoton suosikki.

Kyllä, olen edelleenkin sitä mieltä, että Pokemon GO on mainio peli. :) Siis kunhan sen ottaa nimenomaan ilmaisena pelinä, jossa nimenomaan kuljetaan ja ansaitaan ne pokepallot itse, eikä käydä kenenkään kukkarolla.

Mutta jestas miten hauskoja Edvininpolun hahmot ovat!

Onko 10000 askelta päivässä vähän vai paljon?

Latasin puhelimeen askelmittarin jokunen aika sitten, koska olin kiinnostunut tietämään, että paljonko itse päivässä kävelen, varsinkin nyt, kun liikunta on vielä tasaisesti lisääntyvää eikä huipussaan. Täytyy sanoa, että totuus tavallisista työpäivistä toimistossa oli ikävä yllätys, koska jos päivään ei kuulu edes yhtään lenkkiä koiran kanssa, niin askelet jää varsin vähään. Tavallinen työpäivä antaa enintään 3000 askelta ja jos siihen päälle ei tule mitään ihmeellistä, niin voidaan hyvin jäädä 6000 askeleeseen ja sen allekin.

Aktiivinen viikonloppupäivä on melko tuskattomasti sen 10000 askelta, jos käy edes jonkinlaisella lenkillä. Pitkä yli 5 km lenkki tietenkin heittää askeleet heittämällä suurempiin lukemiin, mutta jo lyhyempi lenkki antaa mahdollisuuden saavuttaa päivätavoitteen.

Itselläni askelmittari on siis puhelimessa ja puhelin ei aina ole taskussa, joten jotain jää mittaamatta, mutta en takerru siihen. Erityisinä liikuntahetkinä puhelin myös helposti puuttuu, mutta en nyt ajatellutkaan sellaisia laskea, vaikka perus kävely ja juoksulenkit tuleekin laskettua.

Tässä on oma viikkoni, josta tosin puuttuu jotain, kun kokeilin Pokemon GOta muistaakseni erityisesti torstaina ja se jotenkin blokkasi askelmittarin pois käytöstä.

Kyllä askelmittarista se hyöty on, että jos lähtee tavoittelemaan hyvää askelmäärää, niin sen seuraaminenhan koukuttaa. No miksi ei koukuttaisi. Varmasti se antaa varsinkin liikkumista vasta aloittavalle hyvän mittaustavan siitä, että tuleeko vain istuttua sohvalla vai oikeasti tehtyä jotain.

Mielessä on väkisin ollut sekin, että uutisissa on joskus juttuja siitä miten vähän hyvinkin aktiivisilla liikunnan harrastajilla on arkiaktiivisuutta. Mietin siis, että mitä voisin omassa elämässä muuttaa.

Vaihdoin kesän alussa työpaikalla työpisteeni seisomatyöpisteeksi ja jos opettelen vielä vähän enemmän juuri sellaista arkiaktiivisuutta, niin en usko, että se tekee terveydelle hallaa. Yksi rikka rokassa… Ja voin muuten todella lämpimästi suositella seisomatyöpistettä. Enpä ole tainnut laskea pöytää istumakorkeudelle muutoksen jälkeen vielä kertaakaan, mutta joskus istahdan sivupöydän kohdalle hetkeksi (pari kertaa viikossa?).

Ja suosittelen kokeilua askelmittarilla!

Vaasan Marssi 12.-14.8.

Hei onko ketä lähdössä Vaasan Marssille erityisesti 14.8.? Voisin lähteä kävelemään 10 tai 20 km, mutta more the merrier eli höpistessä matka taittuisi hauskemmin. :)

En jotenkin ole missään vaiheessa tajunnut minkälaisesta tapahtumasta Vaasan Marssissa on kyse. Siinä voi kolmen päivän aikana valita kunakin päivänä tai yksittäisenä päivänä valita 10, 20, 30 tai 42 km kävelymatkan. Jos kävelee vähintään 20 km joka päivä, niin saa leiman IML passiin eli tämä tapahtuma on osa kansainvälisiä kävelytapahtumia. IML walking assosiation on minulle ainakin aivan uusi tuttavuus.

Minähän olen kävellyt ikimuistoisia patikoita Peurunka- ja Huimapatikan nimellä kulkeneessa patikassa ja tässä viime aikoina on tullut harrastettua pitkälti nimenomaan kävelemistä. Tekisipä mieleni oikeasti käydä kävelemässä ainakin sunnuntaina, kun lauantaina pelaan minigolfia Vaasan mestaruuksista.

Hei nappaanpa tähän vuoden vanhan kuvan, mutta täsmälleen samalta reitiltä, mistä tuli tänään aamusta käveltyä. :)

Vaasan Marssissa olisi sekin hyvä juttu, että tulisi kuljettua aivan uusia reittejä. 20 km matka olisi mahdollista kävellä myös saaristoretkenä, jossa ei kuljetakaan vain hyviä teitä pitkin. Jestas, se voisi olla hauskaa!

Neljäs kerta kahvakuulien kahvassa kiinni tällä treenikaudella

Siis kahvakuulatreeni pihassa tuntuu niin mahtavalta, että olen unohtanut kaivata treenimusiikkia. Vaan onhan tuota naapuruston ääniä jos jotakin taustalla kai musiikkia korvaamassa. Tai sitten keskityn vaan totaalisesti kuuntelemaan ajatuksiani…

Jestas miten tänään meinasin jäädä vaan ihailemaan mankattuja kahvoja, kun sain ne valmiiksi. :) Oli taas niin juhlallinen olo, mutta unohdin kyllä yhden mitä tällä kertaa tarvitsin, joten jouduin sen vielä mankkaamaan kesken treenin.

Hyvin ne nousi, vaikka treenit tietysti on vielä mitä on. Siis ne ovat täyttä treeniä, mutta kuulat kevyempiä kuin jokunen kuukausi sitten. Nyt on tarkoitus kehittää kämmenten kestävyyttä ja edetä askel kerrallaan. Pidän varsinaiset kahvakuulatreenit nyt kahdessa per viikko ja ohjelman tosiaan maltillisena, etten turhaan riko tai kipeytä itseäni. Hurjan hien siinä saa päälle, vaikka ei ylilyöntejä tekisikään!

Ehkä en kaikkea ole HeiaHeiaan merkannut, en ainakaan minigolfkertoja, mutta erityisesti nyt on tullut kerättyä askelia ja hyvin tähän tapaan taitaa elokuu vierähtää. Huomenna olisi selvästi kehonpainotreenin vuoro. Terassilla on TRX ja rappuset monella tapaa käytössä ja raitista ilmaa riittää. Kyllä tämä taas tästä. :)

Respect to Pokemon GO

Kyllä se pistää lapset tai nuoret liikkumaan ja juu, pistin minäkin puhelimeeni, että tiedän mistä on kyse. Itse tosin arvostan enemmän puhelimessa olevaa askelmittaria, joten siksikään en juuri pokemoneja kerää. Jostain syystä askeleet ei kerry, jos pokemon on päällä.

No itselläni ei niin väliä, mutta jestas miten paljon varsinkin nuorempi poika on liikkunut viime päivinä. Munat eivät kuoriudu ilman kävelemistä tai vastaavaa liikkumista ja parhaat munat vaatii 10 kilometriä kulkemista. Vaikka pitkän yli viiden kilometrin metsästysreissun jälkeen oli suuri väsymystila, niin kauaa ei poika malttanut olla paikallaan, että sai loputkin matkasta täyteen, että tosiaan sellainen 10 kilometrin muna kuoriutui. Ja ties kuinka paljon päivän mittaan on pokemoneja löytynyt kävellen tai potkulautaillen.

Paljon raitista ilmaa ja hyvää mieltä, sitä tästä pelistä on seurannut eli ihan loistava juttu.

Hei tulipa tutkittua samantien yksi ominaisuus puhelimestakin eli miten sain print screenit. ;) Eli tässä pari pokemonia, joita itse olen napannut. Jälkimmäistä heitin pokepallolla tänään tytön lippiksen päältä.

Pelin hienoudet saa minulta jäädä ymmärtämättä, mutta poikien jo kaukaisesta pokemon ajasta minäkin muistan jonkin verran pokemoneja nimeltä. Ensin pokemoneja kerätää, sitten kehitetään ja taistellaan. Taistelemista en ehkä koskaan itse kokeile, mutta selvästi se on myös sosiaalinen osa peliä sen lisäksi, että metsästysreissuja tehdään porukalla.

Se mikä toistaiseksi vaikuttaa hyvältä on, että kävelemällä saa paljon, eikä tarvitse rahalla ostaa. Toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena ja niin, että liikunta senkun lisääntyy. :) Mainio peli!

#PokemonGO

Aamutreenejä kehonpainolla, kesäkotisalia kahvakuulaa nostaen, minigolfia ja kävelyä vaunulenkeillä

Vielä tämä viikko lempeästi liikkuen, mutta jo tavoitteellisesti ja kahvakuulan osalta ohjelman mukaan. Ohjelma sen olla pitää, että tavoitteet ottaa huomioon heti ja pääsee etenemään ajatuksen kanssa. :) Siispä elokuun tekemisillä on jo selkeä runko.

Viime viikolle tuli toinenkin kuulatreeni sunnuntaina ja kyllä minä kuitenkin käytän sanaa treeni, vaikka käynnistelyä onkin. Juossut en kertaakaan vaan niiden sijaan kävelin pidempiä vaunulenkkejä ja pelailin minigolfia. Eilen tuli pelattua minigolfia divisioonakisan verran kolme tuntia (ensimmäisen kerran 1 divisioonassa) ja toissa ja tänä aamuna vartin aamuherätys kehonpainolla tuntuu mukavasti. Ja jospa tänään olisi jälleen kahvakuulien vuoro nousta. :)

Miten pieni liikunta voikin tuntua näin mansikoilta? Tavoitteiden kanssa ei saisi ahnehtia vaan nimenomaan nauttia askel kerrallaan. Juuri nyt jokainen askel tuntuu fantastiselta.

Toinen asia kesän jäljiltä on treeniruokavalioon totuttelu. No treeniruokavalio juu, mutta siis niin, että yritys on nopeuttaa palautumista ja tottua entistä tiheämpään ruokarytmiin. Aamusta iltapäivään toimii jo kolmantena päivänä aika kevyesti, mutta illassa on vielä paljon tekemistä. Voi huokaus sentään, miten osaisin lisätä ainakin yhden ruokailukerran iltaan ja syödä niin paljon kuin olisi aiheellista. No kyllä se siitä, kun tässäkin askel kerrallaan päivittäin rytmiä parantaa. :)

Aika tarttua kahvakuulan kahvaan

Mikä voisi olla parempaa kuin treeni kesäillassa omalla pihalla? Muistikuvat viime kesästäkin olivat mansikkaa, mutta pakko myöntää, että herkullisesta hetkestä huolimatta rauta painoi eilen illalla Paljon.

Käytännössä kolme kuukautta kahvakuulatonta elämää takana. Ensin toukokuu keskittyen enemmän liikkuvuuteen ja erilaisiin asioihin ja sen jälkeen kesäkuu keuhkokuumeen takia ja heinäkuu toipuessa. Eilen oli ehdottomasti aika kokeilla tuntemuksia.

Kahvakuula tuntui ensimmäisen minuutin ajan oudolta kädessä ja liikkeet oli vähintäänkin jäykkiä, mutta niin vaan oma rakas laji lähti sytyttämään ensin pienen liekin ja varsinkin treenin jälkeen suunnitelmaroihun. :)

Mielessäni käynnistin 24 projektin. Se on siis sitä, että ennen vuoden viimeistä päivää nostan jossain julkisesti jonkin kisatuloksen 24 kg:n kahvakuulalla. Minulla ei ole mitään syytä hylätä tuota ajatusta, koska ennenkin olen lähtenyt tauon jälkeen pohjalta liikkeelle. Pysähdys, on se sitten minkä pituinen vain ja mistä syystä vain, ei ole syy luopua ja lopettaa. Silloin täytyy vain miettiä uudella tavalla miten tästä lähdetään ja että onhan sitä lähdetty ennenkin.

Tottakai minua kirpaisee pahasti menetetty treenikesä ja olin välillä suorastaan masentunut, mutta ei se enää oikeastaan edes harmita, koska minulla on kuulat ja nyt voin tosiaan suunnitella treenit aivan uudelta pohjalta ja tavoitteet on selkeänä mielessä. Tietyt asiat treeniohjelmassakin on jo muodostumassa päässä ja viikonloppuna alan laittaa niitä “paperille”.

Kultainen elokuu, mikset sä jo tuu… :)

#kahvakuula

Vartin herätystreeni

Olisiko aamutreenissä taikaa? Ennen kesälomaa tein sellaisia vartin treenejä silloin tällöin ennen töihin lähtöä ja koitin ottaa siitä tavan, mutta ei se tarttunut vakituiseksi aamutoimeksi. Nyt tilanne voisi olla toinen, kun tyttö on oppinut nukkumaan paremmin ja aamusta olisi ehkä napattavissa itselle sen vartin verran enemmän aikaa.

Siispä tänään kokeilin tehdä liikkeitä vaihdellen vartin verran niin, että tein useita kertoja 20 kyykkyä kehonpainolla ja tajunnan virtana kyykkyjen välin aina jokin muu liike. Ei tuntunut pahalta. :)

Hyvä aamupala (yleensä munakasta tai kaurapuuroa raejuustolla) ja herätystreeni. Saapa nähdä saisiko jälkimmäisenkin tavaksi, kun ensimmäinen on ollut vakio jo pitkään.

Viikko on nyt töitä takana ja varhaista aamuaurinkoa on päässyt ihailemaan joka päivä. Kyllä herätyksissä on hyvätkin puolensa.

Keuhkokuumeen jälkeen liikkumaan

Valitettavasti tässä blogissa on lukenut ennenkin sana keuhkokuume. Se on tauti, jota en toivo kenellekään, mutta niin vain kävi, että kesäkuussa sairastin tietämättäni kuumeetonta keuhkokuumetta. Jossain vaiheessa se sitten nosti pienen kuumeen, mutta lääkäriin menin vasta, kun olo alkoi heiketä eli tauti oli jyllännyt jo muutaman viikon.

Siispä tämä kesä on sujunut kesäkuun toisen viikon salpausselän harjuilla juoksentelun jälkeen ihan paikallaan.

Viikonloppuna sitten otin ensimmäiset juoksuaskeleet lauantaina ja sunnuntaina. Tuntuipa hyvältä ja askel oli kevyt. :) Yhtään ei alkanut yskittämään ja vaikka kunto otti hyppäyksen alamäkeen kesän aikana, niin kyllä tästä taas liikkeelle pääsee, mutta hissukseen. Ehkäpä tänä iltana sään hieman jäähdyttyä olisi aika poimia käteen vaaleanpunainen kuula…

Keuhkokuume on kummallinen voimien viejä. Lääkekuurin aikana en pystynyt juuri edes minigolfia pelaamaan. Betoni SM kotikisat osui aivan pahimpaan hetkeen eli kävin väkisin pari kierrosta pelaamassa, mutta jätin kisan kesken. Muutaman viikon ajan sen jälkeenkin pienet asiat saivat aivan uuvuksiin. Esimerkiksi parin sadan metrin kävely tyttö sylissä oli maksimi suoritus, jonka jälkeen ei voinut tehdä juuri mitään.

Mutta yksi asia on selvä. Vaikka suorastaan masennuin hetkeksi, niin voimien palautuessa on pakko päästä liikeelle. Hitaasti hyvä tulee – kai. :)

Minigolf mietteitä

Minigolfkesä se on tänäkin vuonna. :) Määrällisesti pelaamista rajoittaa radikaalisti työ ja tyttö sekä kesää sekoittanut keuhkokuume, mutta laadullisesti täytyy olla tyytyväinen. Äärettömän vähäisestä kisaamisesta huolimatta Lahden huopa SMissä olin pohjanmaan pelaajista paras kaikki sarjat huomioiden ja lyöntitekniikka pysyi toipilaanakin melko hyvin kasassa. Treeneissä tekniikka löytyy ajoittain jopa loistavaan vireeseen. :)

Olen tällä hetkellä selvästi sivussa aktiivisesta kilpailuporukasta ja tietysti aina kokonaan sivussa liigapelaamisesta. Liiga on seurojen välinen joukkuekilpailu, jossa kisataan kolme kertaa kesässä, joista kerran huovalla, betonilla ja eterniitillä. Kisamuotona se on aivan loistava ja olisi pelaajalle varmaan kaikkein kehittävin, koska se on joukkuepelaamista.

Vaikka liiga on minulle henkilökohtaisesti ulottumattomissa, niin en voi olla toisinaan haikailematta sitä miten paljon siinä olisi voinut oppia. Pelaamista tulee aivan yhtä paljon tavallisessa kisassakin, mutta kisahermot on oma juttunsa, jossa pitää kehittyä.

Olen itse hirvittävän kova kisajännittäjä. Ensimmäinen kisakierros menee aina täristessä ihan fyysisesti ja noin kolmas rata on pahin. Muutenkin erilaiset tilanteet kisan aikana saavat aikaan jännityksen, joka todella näkyy. Kaikkein pahinta se oli viime kesänä, kun vauvamahan jälkeen yritin muka osata kuten ennen, mutta tekniikka hajosi pieneenkin jännitykseen aivan palasiksi. Osaaminen oli ja on olemassa, mutta pää ratkaisee pääseekö se oikeuksiinsa.

Onni on, että tänä kesänä en ole enää niin äärettömän herkkä häiriöille kuin viime kesänä. Hyvä pelaaminen vaatii mielenrauhaa ja itselläni se rauha on paras, kun päähän pulpahtaa kisabiisi soimaan. :) Siitä tietää, että peli kulkee! En voi vaikuttaa biisiin ja Lahdessa se oli ensimmäisenä päivänä Popedaa ja toisen päivän artistia en nyt muista.

Minigolf, siinä on laji, joka on minussa ja minä siinä. Täytyy myöntää, että eilenkin pääsin vain pieneksi hetkeksi lyömään, mutta kylläpä tuntui hyvältä. Vaskiluodon kehto on aina vakiotreenipaikka.

Ja siis vaikka olen täysin ulkona liigapelaamisesta, niin minullakin on siihen mielipiteitä. Miksi ei olisi? Se on pelimuoto, joka vaikuttaa kaikkiin Suomen kisapelaajiin huolimatta siitä onko jonkin joukkueen jäsen.

#minigolf #ratagolf

Liikkuvuutta ja kehonhuoltoa

Niin paljon on jäänyt kirjoittamatta! Elämä vaan on ollut viime ajat sellaista, että kun tulee mahdollisuus painaa pää tyynyyn, niin “valot” sammuu siihen, eikä esimerkiksi iltahetken kirjoitteluja tule tehtyä. Kaikella on aikansa ja nyt tämä on ollut tällaista hektistä työ- ja perhe-elämää.

Liikkuvuus, pitkin päivää kehon aktivointi ja yleensäkin kehonhuolto on kyllä olleet viimeisten kolmen viikon juttu. Laskin kuulat kädestäni, kun sain huhtikuun viimeisenä päivänä nostettua virtuaaliliigaan kahden kuulan työntö tuloksen 16 kg:n kuulilla ja se oli 41 toistoa. Enemmän olisin halunnut, mutta 40 oli alaraja, johon olin päättänyt olla kohtuullisen tyytyväinen. No, se ylittyi, mutta olisihan siitä voinut syntyä enemmän. Joka tapauksessa sen jälkeen on ollut kevyempi liikkumistahti päällä.

Työstressi, siinä on asia, joka on vaikuttanut elämään jonkin aikaa. Kun työt pysyy kunnon kuormitusvaihteella, niin sen muuten tuntee kropassa. Minulla haasteet liittyy silloin erityisesti selän puolelle ja onneksi saan viimein ensi viikolla sähkötyöpöydän eli seisomatyöpisteen (jee!) eli pääsen vähentämään päivässä istuttuja tunteja. Todella, todella hyvä juttu.

No jaa, ei se stressi tunnu pelkästään selässä, kun mahassa myös. :P Koitapa välttää epäterveelliset valinnat väsyneenä. Joo, ei aina onnistu. Onneksi nyt suunta on taas parempaan ja kunnon aamupaloista olen pitänyt kiinni kynsin hampain pahimmankin kiireajan. Siinä on ehdottomasti kevään positiivisin elämäntapajuttu.

Mutta mutta. Tahdon kirjoittaa Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostokurssista. Haluan kirjoittaa tuplakuulien nostamisesta ja vauhdikkaammista juoksukokeiluista ja kaikesta hauskasta. Kyllä. Kaivelen kuvat esille ja kerron, niin sillähän siitä pääsee. :)

Rintarangan avaamista putkirullan avulla ja muut viikon parhaat

Kolme juttua on yli muiden tässä noin viikon ajalta:

1. Rintarangan avaaminen putkirullan avulla

2. “Kyykkiminen” ja kyykkyasennon löytäminen

3. Jalkapohjien hieronta minigolfpallolla

Ja voisihan tuohon lisätä vielä roikkumisen ja muun leuanvedon työstämisen neljänneksi, mutta kolme on silti yli muiden. :)

Rintarangan avaaminen tuli harvinaisen oleelliseksi asiaksi, kun vyyhti lähti pääsiäisen aikana sattuneen asentohuimauksen jälkeen purkautumaan. Siinä maailman pyörähdellessä mentaalikarusellissa ei ollut vaikea käsittää, että jotain on vialla ja yksi asia oli ainakin hartioiden jumitukset. Se ei ehkä ollut asentohuimauksen koko syy, mutta ei ainakaan parantanut asiaa. Siispä olen jo parina viikkona vieraillut fysioterapeutin apua saamassa ja viime perjantaina sain opit putkirullan käyttöön rintarangan avaamisessa. Olotila onkin paljon avoimempi kuin aiemmin. ;) Kyllä, tämä on tehnyt todella hyvää.

Kyykkimisen aloitin kai pääsiäisenä. Siis aloin vaan viettää aikaani kyykyssä ja pyrin pitämään kantapäät maassa. Olen tiennyt jo pitkään, että nilkan liikkuvuus ei ole paras mahdollinen ja yksi syy lienee vuosikausien korkokenkäilyssä. Korkokengistä en täysin luovu, mutta iso juttu on, että päätin parantaa tilannetta. Siispä kyykyssä useimpina iltoina tai ainakin kun muistan ja helpompaahan se jo on kuin aloittaessa. Hyvä!

Viimeisin idea oli kokeilla jalkapohjien hierontaa minigolfpallolla. Kokeilin useampaakin eri kovuista palloa ja kyllä sieltä se sopiva hierontapallo löytyi. :D

Kovassa kuulatreenissä on jalkapohjat alkaneet toisinaan krampata eli siitä tämä idea lähti. Googlailin vähän ja golf- tai tennispalloahan siihen suositellaan. Minigolfpallo on siis lähes ammattimainen väline jalkapohjan kramppien poistamiseen. Niin ja tämän sanotaan vaikuttavan suoraan myös liikkuvuuteen. Sitäkin lisää kiitos!

Juu, koita siinä sitten joku kuva ottaa, niin aina on nopsat pikkujalat mukana. <3

Mikä fiilis, kun nostotreeni on ensimmäisen kerran pihalla?

No ihan lippiksessä ainakin ennen treeniä. :D Jälkeen piti vetää henkeä istuallaan.

Jestas miten mahtavasti happi riittää, mutta paljain käsin en nostanut, joten tästä lähti painonnostokausi liikkeelle.

Nyt vaatii pienen muistelun miten eilinen menikään. Liikepareina, molempia aina 10 toistoa ja pelkällä tangolla.

Rinnalleveto + valakyykky

Tempaus + sivukyykky (siis ilman painoa)

Työntö + takakyykky

Molempia liikkeitä siis kympit vuoronperään ja kahteen kertaan. Kun tuplakierrokset oli tehty, niin tankoon vitoset ja sama kierros kahdella toistolla ja sivukyykky 10 kg:n kiekko sylissä.

Outi WOD :)

No kun tosiasia oli, että en minä minnekään salille eilen olisi ehtinyt, mutta kotisali on aivan vieressä ja tekniikkamuistuttelu siinä onnistui hyvin. Näin pääsee ainakin askeleen eteenpäin.

edit: Unohdin ihan lapavedot! Tai mitä ikinä ne nyt onkaan. Leuanvetotangossa jälkiruuaksi 3*10 ei varsinaista leuanvetoa, mutta siis sellaista – no lapavetoa. Tai jotain.

Kevätmielellä; kahvakuulat kolisee, crossfitiä, painonnosto mielessä,…

Miten pitkästi joskus lipsahtaakaan mitään blogiin lisäämättä. Ei ole kyse siitä, etteikö olisi paljon mielessä, mutta elämä on monesti melkoista menoa ja toisaalta olen yrittänyt sitä myös rauhoittaa. No, ehkä tämä postaus ei rauhoittumiselta kuulosta. :)

Olin päivällä Vaasan CrossFit salilla avoimessa WODissa pitämässä hauskaa ja täytyy myöntää, että ajatukset on taas lentäneet sen jälkeen. Kun ohjelmaan kuului 50 deadlift, 50 pull-up, 100 wall ball, 50 handstand push-ups, 50 push-ups meininkiä, niin ennen aloittamista hengästytti pari hetkeä. Onneksi se jaettiin kahdella ja kun tänään paikalla oli myös työkaverini Merja, niin tämä tiimi hoiteli homman. :)

Se mikä laittoi ajattelemaan oli meidän tiimin selvä jakautuminen niin, että kun kyse oli “vetovoimasta”, niin se oli Merjan heiniä ja toisaalta työntövoima oli minun juttuni. Kuntoa voidaan mitata niin monella tavalla ja se mitä kukin harrastaa vaikuttaa suoraan siihen mitkä asiat sujuvat. Mikään treeni ei mene hukkaan. Juu, siinä on ajatus, jota täytyy suorastaan alleviivata. Mutta toisaalta tuollainen WOD myös paljastaa, että heikoimpia lenkkejä täytyy kehittää.

Jos mikään treeni ei mene hukkaan, niin koskaan ei myöskään ole myöhäistä aloittaa. Kävin perjantaina fysioterapeutin pakeilla “pään irroituksessa” maanantain asentohuimauksen jälkimainingeissa ja paitsi että sain erinomaista apua (ja hurjan päänsäryn illaksi), niin se kaikki keskustelu sai miettimään menneitä lähes seitsemää vuotta. Itse ei enää tule ajatelleeksi matkaa sohvaperunasta tähän päivään. Liikunta on jo niin osa sitä mitä olen, mutta tilannehan voisi olla aivan toinen.

Se oma vaihtoehtoinen nykytilanteeni olisi vakavasti ylipainoinen sydän- ja verisuonitautinen heikkokuntoinen nainen. Se vaihtoehto olisi varmasti ollut todennäköisempi kuin se, että nyt olen innoissani ilmottautumassa Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostopäivään. ;) Kuuluisi siihen vaihtoehtoiseen nykyisyyteen muutakin, mutta antaapa ne jäädä sanomatta ääneen.

En ole edelleenkään mitenkään täydellinen missään suhteessa, enkä tule olemaankaan, mutta olen silti tyytyväisempi kuin tyytymätön. Tällä hetkellä taas vaihteeksi teen töitä fiksumman syömisen ja jonkinlaisen sisäisen rauhallisuuden kanssa ja olen onnellinen siitä, että raudan ja kunnon parissa on koko ajan hinku askelittain parempaan. Ehkä kyse on keväästä tai jostain muusta, mutta hymy pyrkii pintaan ja hyräily myös. Hyräily on yksi minun hyvinvointini parhaista mittareista. :)

Vaikka talvi oli risainen parin pahan flunssan ansiosta ja kisat jäi väliin ja aina, kun olen saanut hyvän vauhdin päälle on tullut jotain pysäytystä, niin sittenkin on tullut saavutettua aika paljon. Olen oppinut paljon lisää kuulannostosta ja vaikka “jokunen” treeni on ollut yhtä tervanjuontia, niin silti päällimmäisenä on pysynyt nostamisen ilo. En vähättele ollenkaan siinä Vaasan liftaritreenejä ja sitä, ettei aina tarvitse nostaa yksin ja että kuulien kanssa saa pitää hauskaa.

Juu, hauskaa se on ja useampi uusi karkkikuula löysi taas tiensä luokseni. 24 kg:n kesytys on erityisesti syksyn asia, mutta sitä ennen voi tehdä vaikka mitä. Kaksi kuulaa on minulle uusi juttu ja painonnostotyyppistä treeniä tulee huhtikuussa tehtyä aivan taatusti.

Ja hei kesä lähestyy! Botniapyöräily on jo ihan varma juttu :) ja minigolfkausi tuli jo aloitettua ja saa nähdä mitä muuta kesätuulet tuo tullessaan. :)