Kysyin ääneen siitä, miten osallistujien käymistä seurataan ja kuulin siinä samassa asian, jonka ehkä saattoi arvata. Zumba on nyt Kyrönmaan opiston suosituin kurssi. Ainakin Merikaarron ryhmässä, jonka etukäteen ajattelin ehkä olevan pienin ryhmä, oli jo yli 30 ilmoittautunutta. Muiden ryhmien määrästä en sen kummemmin alkanut kyselemään. Että nyt sitten täytyisi vaan ohjaajan parantua, että päästää pistämään lantiot liikkeelle. Niin ja paras on minun sitten pistää parastani, koska ei mitenkään halua aiheuttaa pettymystä zumba halukkaille.

Zumba, zumba. Ihan pakko on ottaa zumba musiikit kuunteluun ja katsoa mistä alkaisi uutta ohjelmaa väsäämään. Pian ei valmiista kappaleista ole pienintäkään pulaa, cumbiastakaan, joka alunperin oli aika heikoilla.

ps: Huomenna saan todennäköisesti iltapäivän puolella käynnistettyä arvonnan täällä blogissa. Pitäkää peukkuja, että arvontatuotteet saapuu ajoissa.

On muuten kiva tunne, kun tiedän, että blogien pitäjissä on muitakin opistokurssien ohjaajia. Vaikka kaikki ohjataan eri “lajeja”, niin silti siinä on tietty yhteisen asian tunne. Lisäksi opistokurssien pitämisessä on sellainen erityisfiilis, että tekee jotain, mikä on mahdollisimman monien tavoitettavissa. Opistokurssit kun ei todellakaan ole kalliita. Olen todella tyytyväinen, jos zumbaamaan tulee ihmisiä, jotka eivät ilman opistoa lähtisi zumbaamaan.

Tänään on aika kaksijakoinen päivä. Mielessä on kovasti yt -suuntaiset ajatukset, koska varsinaisen työpaikkani tilanteet koskevat mitä todennäköisimmin minuakin aika radikaalisti, mutta samalla tunnen kuinka ilmassa on uusia ideoita ja ajatuksia. Voimatkin yrittää hiukan palata ja sekös on mukavaa, vaikka vielä ei oikein mitään pystykään tekemään.

Hei ulkona paistaa aurinko. Iloista ja aurinkoista päivää kaikille!

1. Oikeat varusteet! Vaikka Zumba-tunnille ei ole olemassa tiettyä asusääntöä, on hyvä valita ylleen hengittävät, kevyet ja joustavat vaatteet. Kenkiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä esimerkiksi lenkkikengät eivät zumbailuun kovin hyvin sovi, koska niiden pohja tarttuu helposti lattiapintaan, eivätkä pyörähdykset ja muut askeleet kulje sujuvasti. Ota myös pyyhe mukaan tai vähintään hikinauha ja –rannekkeet, jotta saat pyyhittyä hien pois.

2. Pyöritä lantiota! Aaah, miten keskivartalo saa kyytiä tässä lajissa. Keskity pitämään vatsa tiukkana koko ajan liikkuessasi. Huomaat kyllä vaikutuksen seuraavana päivänä!

3. Älä unohda vesipulloa! Koska Zumbassa saat hikoilla enemmän tai vähemmän , ota vesipullo mukaan treeneihin ja juo reilusti vettä jo ennen tuntia.

4. Muista ilo! Älä ota Zumbaa vakavasti, äläkä mieti, miltä näytä liikkuessasi, vaan kuuntele vartaloasi ja anna rytmin ja ilon liikuttaa sinua. Kunhan saat jalat ensin mukaan sambojen ja merengueiden perusaskeliin, niin ota kädet mukaan liikkeeseen. Näin tuplaat treenin tehon!

Ihan ok neuvot, vaikka onkin vähän väkisin väännettyjä. Kakkonen on todella hyvä, koska joskus sitä näkee zumbatunteja, joissa lantiota ei pyöritetä. Se on ihan omituista, koska zumbassa lantion pitää keinua ja pyöriä.

Käyn tosiaan Pudottajien sivuilla vielä aina toisinaan, koska siellä on eniten eläviä artikkeleja, jos eri keventelysivuja vertailee. Kiloklubissa jostain syystä kirjoitetaan todella vähän uusia ja Keventäjiin ei tietysti pääse sisään, jos ei maksa kuukausimaksuja.

Niin kauan tätä toipilaisuutta kestää, kun ei joudu tekemään jotain noin konkreettista. Onneksi päivä on aurinkoinen ja kai tuolla pihakeinussa jotain energiaa auringosta tarttuu. Pakko viedä nenää ulos raittiiseen ilmaan, niin vähän piristyy.

Näillä näkymin muuten pidän omaa zumba tuntia uudelleen vasta tasan kuukauden kuluttua eli 6.10.

Zumbakriisiä lievittämään laitan tähän hassun Nathan Blaken videon. Hassu se on siinä mielessä, että on otettu neljältä aamulla ennen suuren zumbatapahtuman alkua. Ja vaikka vähän aamuyönhiljaisesti kappaleen esittää, niin kyllä tuollaista koreografiaa olisi hauska zumbata. Ainut paha tässä videossa on, että tuli taas mieleen, että minulta kai menee hieno zumba master class ohi suun parin viikon kuluttua. Hitsin pahus vieköön.

Kivaan juttuun on paras lopettaa lyhyt viesti, koska tiedossa on tälle viikolle arvonta. Pidetään sitä vaikka hiukan myöhästyneenä blogin synttäriarvontana.

24 Mansikat ovat minun kirjoituspöydän laatikkoni, johon voin kirjoitella mitä mieleen milloinkin tulee. Yleensä ne jutut ovat pidempiä kuin kivat blogikirjoitukset, joten senkin takia saavat siirtyä toisaalle. Samalla blogi säilyy enemmän ihan omien asioiden pyörittelyyn.

Aivan ensimmäisen Mansikan, pienen pienen metsämansikan, laitan nyt kuitenkin tähän blogin puolellekin. Pakinan tapaista siis:

Anna A, Anna B ja Anna Puu
Anna A istuu sohvan reunalla ja huokailee sille, mitä ympärillä näkyy. Sohvalla lojuu pitkin poikin lasten riisumia vaatteita, pleikkarin ohjaimet johtoineen ovat sikin sokin lattialla ja villakoirat juoksentelevat sohvapöydän alla. Kuka ihme tämän kaiken saisi kuntoon ja ehtisi joka paikkaan? Kaupassa pitäisi käydä ja ja ja… Huokaisten Anna A nojaa taakseen sohvatyynyihin ja antoi katseensa lukkiutua kohti televisiossa viliseviä salattuja elämiä.

Samaan aikaan toisaalla.

Anna B istuu sohvan reunalla levottomana. Hitsiläinen mikä sotku! Lapset liukenivat taas paikalta ja jättivät kaikken niille sijoilleen. Saavat luvan kerätä pleikkarin ohjaimet itse tai takavarikoin ne kokonaan. Jos nyt heitän nuo vaatteet pesukoneeseen, niin se pyörii tunnin verran. Siinä ajassa ehdin hyvin tehdä lenkin koiran kanssa. Juu, niinpä teen eli juoksuvaatteet niskaan. Anna B napsauttaa television kiinni ja on jo ajatuksissaan kilometrin päässä.

Anna Puu laulaa keittiön radiossa. “Joo mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä.”

Anna A ja Anna B voisivat hyvin olla yksi ja sama henkilö (Outi P eri aikakausina?) tai he voivat olla eri henkilö. Toisen syyskuussa eletään pimenevää syksyä ja toisessa on meneillään elämän kevät syysauringon paisteessa.

On se vain uskomatonta, miten sama näky voi saada eri reaktiot aikaan. Anna A on aivan tavallinen nainen. Hän on ylityöllistetty ura- tai kotiäiti, ylipainoinen kenties, väsynyt kyllä ja sohvansa vanki. Anna B:llä ei ole käytössään yhtään sen enempää aikaa, eikä kotona todennäköisesti ole yhtään sen siistimpää, mutta silmät näkevät sen silti eri tavalla.

Mitähän muuta eroa Anna A:n ja Anna B:n elämässä löytyy? Onko se pöydältä käden ulottuvilta löytyvä tai puuttuva irtokarkkipussi? Ehkäpä. Ehkä se on myös toisesta jääkaapista äidin kiirevälipalaksi löytyvä kebabhampurilainen, kun toisessa taas odottaa valmis caesar salaatti. Kebabhampurilainen ja valmis caesar salaatti muuten maksavat saman verran ja ovat yhtä nopeita syödä.

Ja taas Anna Puu laulaa. “Joskus yksi riittää, joskus viisi ei.”

Juuri tänään minun piti juosta elämäni ensimmäistä kertaa juoksutapahtumassa eli Jalasjärven ympärijuoksussa 7 km. Sattuneesta syystä se jäi nyt toteutumatta, mutta minä olin jo hyvinkin 7 km:n juoksukunnossa. Samalla, kun juokseminen on alkanut maistua aina vaan paremmalta, niin mielessä on pyörinyt, että mitenkähän pitkälle sitä tällainen tavallinen tallustaja pystyisi juoksemaan. Maraton on jotain suurta ja uskomatonta ja vaikka todistettavasti eräät sen tänä kesänä toteuttivat (esim. Harriet ja Päivikki), niin minulle se on aivan liian kaukainen ajatus. Mutta entäs puolikas maratonista? Kun laitoin tänään personal trainerilleni Mikalle viestiä, että mitä sanot, jos yrittäisin ensi kesänä puolimaratonia, niin vastaukseksi tuli, että hyvä ajatus, “sehän on vain 21 km” ja kun olet jo vauhtiin päässyt, niin mikä vaan on mahdollista.

Vain. Okei. On se kyllä paljon. Olen minä monet kerrat polkupyöräillyt pidemmänkin matkan, mutta juosten se on aika paljon.

Maratonkoulu -sivuilla sanotaan puolimaratonista, että:

Puolimaraton on monelle sopiva urakka. Sen juokseminen vaatii säännöllistä harjoittelua ja hyvää valmistautumista, muttei ihan yhtä suurta omistautumista kuin maraton. Puolikas ei missään nimessä ole helppo suoritus, mutta siitä toipuu usein melko nopeasti – ainakin selvästi lyhyemmässä ajassa kuin kaksi kertaa pidemmästä isoveljestään.

Päätöksen kunniaksi kävin pienesti ihailemassa syksyistä pihaa. Hissun kissun vain ja juuri kameraa jaksoi heilutella, mutta voi että se teki hyvää.

Virtuaalizumbaus on muuten arvossaan silloin, kun ei ole itsellä lupa heilua. Onneksi kappaleita voi työstää ohjelman “alkioiksi” ihan istualtaan. On monta juttua odottamassa, että niitä pääsisi tekemäään kunnon ohjelmaksi.

Mikä ihme siinä sitten onkaan, mutta kaikki liikuntaan liittyvät positiiviset ajatukset vaan tiivistyy zumbaan – edelleen. Tiivistettyä liikkumisen riemua, aina takuu varma tapa innostua = Zumba.

Samaan aikaan, kun liikkumismäärä kasvoivat sinne 5-6 kertaan viikossa, niin minulle ilmestyi suorastaan akne. Otsaan alkoi tulla valkopäitä plussapallomainostyyliin plop, plop, plopplop,… Aika hurja juttu tämän ikäisellä naisella, kun en ole nuorenakaan kovin kauheasti iho-ongelmien kanssa paininut. Ajattelin heti, että kyse on vaan siitä, että hikoilee hirveästi jne. Ei kun ostamaan puhdistusaine toisensa jälkeen ja tilanne välillä ehkä pysähtyi, mutta ei parantunut ollenkaan. Sitten menin ostamaan vähän liian karhean kuorivan puhdistusaineen ja johan alkoi ohimon reunoilta punottaa niin, että värisokeakin sen näki. Tulehdushan siinä oli syntymässä.

Hätääntyneenä suunta siis apteekkiin. Pitkän keskustelun ja pohdinnan jälkeen mukaan lähti hellävarainen, herkälle ja ärtyneelle iholle tarkoitettu puhdistusaine.

Avène on nähtävästi vain apteekeissa myytävä sarja. Tämä puhdistusaine on sellainen geelimäinen, joka levitetään iholle ja sitten hellästi pyyhitään vanulapulla pois. Voin kertoa, että ihan ensimmäinen kerta, kun tätä käytin, oli todella ihanan helpottava. Iho viileni heti ja tuntui oikein siltä, että – pelastus tuli. Eihän se iho parilla ensimmäisellä puhdistuskerralla korjaantunut, mutta parissa päivässä tilanne oli totaalisesti parempi. Punotus/ärsytys lähti ehkä jo päivässä ja valkopäät alkoi vähentyä siinä parissa päivässä. Uskomatonta.

Sairaalassa minulla ei ollut tuota pulloa matkassa ja en edes tajunnut mistään ihon hoidosta, kun koitin vaan päästä tolpilleni. Kyllä kotona sitten huomasi, että tilanne oli pahin ikinä. Kovat antibiootit, kuumeilu ja kaikki pistivät varsinkin otsan ihan järkyttävään kuntoon. Olin jo ihan varma, että tästä ei selvitä ilman jotain lääkärissä käymistä. Ehkä se ihotautilääkärillä käyminen on vielä jossain vaiheessa tarpeellinen, mutta tällä erää Avène kyllä pelasti. Aivan rosoisen epätasainen otsa ja ohimot on jo rauhottuneet ja tasoittuneet tosi paljon.

Tässä on tullut parin kuukauden aikana mietittyä aika tavalla liikunnan, laihtumisen ja varmasti hormonienkin vaikutusta iholle. Joka paikassahan toitotetaan, että liikunta tekee hyvää iholle. Liikunnallahan voi saada vaikkapa appelsiini-ihoa paremmaksi. Laihtuminen toisaalta kuivattaa monella ihoa. Näin sanoo ainakin google. Minulla ei kuivumisesta ole ollut vielä tietoakaan, kun ongelma on heittänyt ihan toiseen laitaan. Kyllä jostain sivulauseista löytyy huomautus, että akne voi alkaa aikuisenakin, mutta eipä sitten muuta. Vaihdevuosien kohdalta löytyy mainintoja siitä, että hormonaaliset muutokset voi aiheuttaa aknea, mutta sekin mainitaan lähinnä kaulan ja leuan alueen ongelmaksi, enkä minä usko, että ihan vielä vaihdevuodet iskee.

Minulla ihon ongelmat johtuvat kotidiagnoosin mukaan ehkä kaiken mahdollisen sekoituksena liikunnasta, laihtumisesta ja hormoneista. Sitä en osaa sanoa miten, mutta kyllä tämä jotenkin on elämäntapamuutoksen sivutuotetta. Saa nähdä, että mihin tilanteet lopulta johtaa, mutta ainakin kaikki ihonhoitotuotteet menee vaiheittain uusiksi. Enää en hoida kuivaa sekaihoa vaan jotain aivan muuta.

Onko teille tullut iho-ongelmia liikunnan lisäämisestä tai laihtumisesta? Miten te olette niistä selviytyneet?

Oma juttunsa on sekin, että laihtumisesta seuraa aina välttämättä löysää ihoa. Sen asian suhteen en itse ole epätoivoinen kuin kausittain. Yllättävän hyvin iho palautuu, kun vaan on kärsivällinen.

Aivan, siinähän on puolapuut. Kun aikanaan tähän taloon muutettiin, niin ne melkein purettiin. Olisi jäänyt vaan liian suuret jäljet, joten niiden annettiin piiloutua ja unohtua nurkkaan.

Kun aloitin vuosi sitten kuntoilemaan, niin puolapuut oli hetken ihan aktiivisesti joka toinen päivä käytössä. Minulla oli tuossa puolessa välissä hihna, jonka avulla kai jotenkin punnersin vinoasennossa. Siis jalat lähellä puolapuita ja siitä kallistuin sellälleni päin ja vedin sitten käsivoimilla itseäni ylös ja vastaavasti selkä puolapuita kohti punnersin itseni vinosta ylös. Silloin en oikein keksinyt mitä olisin puolapuilla tehnyt ja unohtuivat sitten kokonaan. Mutta hei, näistähän voisi oikeasti olla jotain hyötyä.

Puolapuut oli se koululiikunnan vihoviimeinen kidutuskeino. Onko teillä samansuuntaisia muistoja? Minä muistan miten kamalaa se oli aina mennä roikkumaan ja yrittää nostaa jalkoja koukussa tai suorana eteen. Puolapuut painoivat ja pelkäsin aina, että tipahdan. Se oli äärimmäisen kamalaa. Olisikohan tulevana talvena aika päästä irti siitä kamalasta muistosta?

Toinen asia mitä mietin nyt, kun olen näin jumissa, niin minähän voisin kokeilla roikkua. Siis ihan vaan olla siinä sen aikaa kuin hyvältä tuntuu. Ehkä vielä ei käsivoimat riitä, mutta pian. Ja yhteen tankoon kun on tuollainen pehmuste, niin sen voi asetella sopivasti niin, että ei tuntuisi pahalta.

Tutkimusmatka kodin mahdollisuuksiin on alkanut. Nythän minulla on aikaa miettiä, etsiä ja ihmetellä. Lähtökohta tähän ihmettelyyn on ehdottomasti tuo hämmästyttävän upea video, jonka jo aiemmin laitoin näkyviin. Ja siitä tuli vielä mieleeni, että päätin, että kun tästä pääsen treenaamaan, niin MINÄ TAHDON KUNTOSALIN RASKASPUOLELLE. Kyllä siihen varmasti apuja ja opastusta löytyy… Hulluksi olen tullut, myönnän sen.