Kumpaako kunnioitat enemmän: hoikka vartalo vai totaalisella tsempillä tehdyt treenit ja tulokset

Tässä on asiaa, joka on ollut minulle(kin) arka paikka, vaikka en vertaa omia tuloksiani videon uskomattomaan suoritukseen. Linkitän nyt Väinö Lestelän Verhontakaa -blogiin ja juttuun uskomattomasta typeryydestä.

Jaoin Facebook-sivullani Catalyst Athleticsin videon, jossa salin nostaja Tamara tekee etukyykyn 160kg:lla.

Katsoessani myöhemmin uudestaan Facebook-sivuani, en voinut uskoa silmiäni, minkälaisen kommentin linkki oli saanut osakseen. Puhumattakaan, että kommentoija oli ‘liikunta-alan ammattilainen’.

Kommentti koski ainoastaan kyseisen nostajan ulkonäköä ja viittasi hänen painoonsa.

Tiedoksi: 160kg etukyykky on erittäin vaikuttava tulos miehelle, naisesta puhumattakaan. Underground Garagella ei ole vielä yhtäkään miestä, joka olisi kyseiseen suoritukseen pystynyt.

Aivan huikea suoritus!!! Kuinka uskomattoman paljon treenaamista on tarvittu, että tuo rauta nousee. Sitä voi vaan miettiä suurella kunnioituksella.

Erilaisen liikunnan parissa sitä huomaa monesti olevansa suurimmasta päästä. Varsinkin se tilanne tulee eteen mitä enemmän liikkuu ja mitä vaativampiin liikuntamuotoihin uskaltautuu mukaan. Sopivassa zumba ryhmässä on ihan ok olla kokoa ja näköa, mutta jossain toisaalla sitä tökkää varmasti monenkin silmään ja sen muuten toisinaan kokee nahoissaan hyvinkin konkreettisesti. Mitä leveämpi vyötärö, sitä vaikeampi on olla oma itsensä ja välittämättä asiasta.

Tiedättekö (varmasti tiedätte!), ei siellä salilla varsinkaan mieti yhtään miltä näyttää silloin, kun haluaa vetää täysillä menemään. Silloin vedetään! Silloin puuskutetaan! Silloin tehdään töitä tavoitteen eteen! Ja jos jonkun mielestä se tekijä, vaikkapa minä, näyttää kamalalta katsottavalta, niin kyllä sen asian voi kohteliaisuussyistä -jos ei mistään muusta- nielaista. Ja sitä paitsi, totaalinen treenaaja on todennäköisesti matkalla myös kohti parempaa vartaloa.

Minä tietysti valikoin kuvani tänne blogiin oman sensuurini läpi, mutta salilla ja videoilla sitä on aina mitä on.

Minun kunnioitukseni jakautuu kyllä molemmille eli hoikalle hyväkuntoiselle vartalolle sekä täysillä treenejä paahtavalle aivan minkä tahansa kokoiselle ihmiselle. No jaa, kyllä se sittenkin kallistuu sinne treenin puolelle. ;) Ihan siitä syystä siis, että meillä jokaisella on omat lähtökohdat ja elämä takana. Se mitä on edessä on omista valinnoista, iästä, geeneistä ja monimutkaisista elämän yhtälöistä kiinni. Tärkeintä on, että menee ja tekee, pitää kunnostaan huolta.

Hyvä kunto on kultaakin kallisarvoisempi asia, eikä se ole pelkästään vyötärönmitasta kiinni.

Hieman asian sivusta tai ehkä ei niinkään sivusta: Oli tässä eräänä pimeänä ja lumisateisena iltana koiran kanssa kulkiessa mielettömän kunnioitusta herättävää nähdä, kun huomattavasti minua painavempi naishenkilö oli lenkillä ja juoksi askel askeleelta aika vaikean näköisesti eteenpäin. Pimeä juoksulenkki on joskus ratkaisu, ainakin kunnes saa jonkin verran itseään pienemmäksi ja uskaltautuu päivänvaloon… Oman valinnan julkisesti näyttäminen vaatii rohkeutta.

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Kumpaako kunnioitat enemmän: hoikka vartalo vai totaalisella tsempillä tehdyt treenit ja tulokset”

  1. Soile says:

    Enpä muuten ollut koskaan edes ajatellut vertailla itseäni niihin todella-todella hoikkiin parikymppisiin tyttöihin kahvakuulatunneilla! Onneksi. Olen vaan monesti katsonut, että hauskaa että heillä kuula nousee, vaikka saattaisivat ensi silmäyksellä vaikuttaa hentoisilta. :) Mutta kahvakuulatunneilla on toisaalta ollut aina vetäjät, joilla vyötärö ei myöskään ole ohuimmasta päästä.

    On tosi sääli, että ulkonäköasioihin takerrutaan niin paljon, että ei uskalla vaikka lähteä salille tai päivänvalossa lenkkeilemään. Jospa tulevaisuudessa tuokin Tamaran huippusuoritus noteraataan ainoastaan vaikuttavana huippusuorituksena!

  2. Terhi says:

    Jep…Itse arvostan totaalisella tsempillä tehtyjä tuloksia. Itseltäni on monta kertaa kysytty koska on laskettu aika jne…itsetuntoni kestää sen, koska treenaan oman hyvinvointini eteen ja ei ole tullut eteen treenejä, joista olisi pitänyt kieltäytyä painoni vuoksi. Jotkut treenit tietenkin saattaisivat mennä paremmin kevyempänä mutta jokaisesta treenistä saan sen irti minkä olen halunnutkin. Nykyään ei ihmiset enää kysele vaan ovat taitaneet tottua ulkomuotooni ;)

  3. Sanna says:

    Tämä on sellainen asia mikä on minuakin lähellä. Olen ollut muutama vuosi sitten paljon tuhdimmassa kunnossa kuin nyt olen ihan pelkästään sairauden vuoksi. No nyt kun olen laihtunut hieman, enkä edelleenkään ole laiheliini enkä sellaiseksi ikinä tule, edelleen sairauksien ja mm. kortisonilääkityksen vuoksi, mietin aina(!!) kun tapaan ylipainoisen ihmisen, että ei suinkaan kaikki välttämättä johdu huonoista elämäntavoista vaan takana saattaa olla paljon muutakin. Ja joka kerran kun näen ylipainoisen ihmisen tekemässä jotain kuntonsa eteen, tiedän että se se vasta rohkeaa onkin. Sillä kynnys mennä liikkumaan ihmisten ilmoille, kuten kirjoititkin, voi olla paljon suurempi kuin se nostettu kilo tai jumpattu vartti. Ja se yksin on jo hatun noston arvoinen saavutus!

  4. Outi says:

    Soile, minä myönnän, että vaikka yleensä menen omalla hurjalla tsempilläni ja pidän hauskaa, niin on sellaisia paikkoja, joissa se hoikkuus ja jopa vaatetus korostuu. Onneksi on toisenlaisiakin paikkoja, joihin voi suorastaan kotiutua. :)
    Terhi, voi tuo kysymys… Kuinkahan usein naiset sen kuulevatkaan suotta?! Minä uskon, että niitä tilanteita on paljon.
    Sanna, minä tosiaan uskon, että ihmiset on valmiimpia liikkumaan kuin näyttäytymään liikkuen. On se kamala tilanne, jos se pelko pitää sohvalla ja estää astumasta vaikka ovesta pihalle! Mutta me ihmiset ollaan sellaisia, että tulee usein ajateltua asioita pahimman kautta ja vielä niin, että “mitä ne muut ajattelee”.
    Kyllä vaan minäkin tuohon ajatukseen lankean tämän tästä ja tuosta – ihan erilaisissa tilanteissa…

Leave a Reply

See also: