Häviäminen on taitolaji + fiilisbiisin ainekset

Kun on hännänhuippu, tuloksiltaan heikko tapaus ja tahtoisi olla muuta, niin on vaikea tyytyä siihen, olla iloinen, ottaa asiat kevyesti, nauttia siitä kaikesta.

Minähän valitsin sen 3. vaihtoehdon, kun mietin minigolfin jatkamista tänä talvena.

1. Lopettaa minigolf ainakin sinne kevääseen asti, jolloin treenaamisten painopiste siirtyy väkisinkin pyöräilyn, lenkkeilyn ja kesäliikkumisen suuntaan, voimatreenien vähentyessä ja kuulatreenien tietysti jatkuessa.

2. Käydä pelaamassa minigolfia vain lauantaisin, kun ei ole kisoja ja saan vain pelata ja treenata.

3. Käydä pelaamassa minigolfia lauantaisin ja viikkokisoissa sunnuntaisin, mutta niin, että hyväksyn pelaavani sunnuntaisin surkeaa peliä. -> Ajatuksena todella vaikea vaihtoehto, lähes mahdoton.

Toden totta tuo 3. vaihtoehto on ollut vaikea ja todellinen oppimisen paikka. Jostain syystä kahvakuulakisoissa ei ole ollut ollenkaan vaikea ajatella olevansa vaikka hännänhuippu, koska siellä taistelee aina itseään vastaan ja on joka kerran voittaja. Minigolfissa ei ole ollenkaan niin. Siellä jos pallo ei mene sinne minne sen haluaa menevän – siis voi että se osaa ottaa päähän.

Viime viikon sunnuntaina viikkokisassa tavoitteena oli vain nauttia pelaamisesta iloisella mielellä. Tänään oli ihan sama, mutta toisaalta oli myös jo tunne, että hei, olen päässyt uuteen alkuun ja tämähän voisi alkaa toimia.

Jos lopputulosta katsoo, niin räpiköin ihan yhtä syvällä, mutta minigolfissa on aivan toinenkin näkökulma. Tällä kertaa joka kierroksella epäonnistuin totaalisesti 1-2 radalla. Sen lisäksi pelasin koko muun kierroksen melkein loistavasti. ;)

Hei minä en olekaan epätoivoinen surkeasta päivän tuloksesta! :D

Olin juu, ihan hännänhuippukastia, mutta nautin jo tosi paljon monen radan lyömisestä ja nyt tiedän tarkasti mitä haluan treenata. Olen päässyt takaisin kiinni minigolfin parhauteen. :)

Voiko häviämisestä siis nauttia? Voiko hännänhuippuna pitää hauskaa? Ja siis tuo vielä silloin kun on kyse tekemisestä tai lajista, jossa haluaisi olla hyvä. Minä alan kallistua sille kannalle…

Hitsi minä rakastan tätä Erinin tulkintaa Cheekin Mitä tänne jää biisiin. Vaihtoehtoiset sanat – fiilisbiisi Outi version – videon alla! ;)

Kertsi:
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen,
Se päivä ei oo vielä tänään,
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Kun mä kuolen,
Se päivä ei oo vielä tänään

Mä oon tässä, kautta kiven ja kannon,
Oman nimeni, nimeni, nimeni vannon
Et mä vien tän pelin just sinne minne tahdon
Mä raotan mun maailmaa, sä taidatkin jo tietää mut,
Mut jos tiedät enemmän kuin nimen, ainaki oot lukenut
Kun oon vetäny muutaman kisan livenä
pikkuhiljaa tajuu miten mailaa/kuulaa pidellä
Mulla on ote, en anna sen livetä
Elämä opettaa, tieto lisää tuskaa
Mä vedän kovempaa

Kertsi:
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen,
Se päivä ei oo vielä tänään,
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Kun mä kuolen,
Se päivä ei oo vielä tänään

Mä oon tässä, kautta kiven ja kannon,
Oman nimeni, nimeni, nimeni vannon
Et mä vien tän pelin just sinne minne tahdon
Mä raotan mun maailmaa, sä taidatkin jo tietää mut,
Mut jos tiedät enemmän kuin nimen, ainaki oot lukenu

Kertsi:
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen,
Se päivä ei oo vielä tänään,
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Kun mä kuolen,
Se päivä ei oo vielä tänään

Voi jestas, kun joskus eläessään pääsisi jotenkin “äänittämään” oman tunnuskappaleen tai jotain. Se voisi olla tässä. :D

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: