Mitä hyötyä voimasta on minigolfissa?

Eilisen ahaa elämys: Korvaan pituuden puutetta voimalla. Mitä erityisesti ulottuvuudessa häviän, niin otan sitä jalkojen voimasta niin, että saan tukevan ja pysyvän asennon eterniittiradan vierellä.

Otan hyvin harvoin sellaisen asennon, jossa toinen jalka on radan pitkällä sivulla ja toinen siellä radan päässä silloin, kun olen lyömässä suoraa lyöntiä. Mielummin seison molemmat jalat tukevasti siellä pitkän sivun vieressä. Silloin minun ei tarvitse miettiä sitä mihin yläkroppa vääntyy ja miten saan hartialinjan oikeaksi, että se lyönti tosiaan lähtee suoraan. Yleensäkin olen tarkka asennosta lyönnin suuntaan nähden.

Käytän joissakin radoissa (esim. raput) aika tavalla pohkeita siinä, että pääsen reilusti pallon päälle, saan sen mailan lavan suoraksi radan pintaan ja että pysyn vielä pystyssä. Ei minua haittaa pätkääkään se, että rauhoitan asentoni siihen. Pieni lihasjännitys on tuttu ja miellyttävä olotila, eikä se häiritse keskittymistä, enkä minä siinä väsy.

Toinen asia on, että minua ei jännitä pätkän vertaa se, että lyönkö riittävän kovaa tai sanotaan, että kovempi lyönti on ajatuksena luonnollinen juttu. Ehkä jonkun mielestä lyön Raholan labyrintin liian kovaa, mutta se rauhallisena alkavan lyönnin loppuvaiheen napakka osuma palloon tulee ihan itsestään, kun annan sen vaan tulla. Voimaa on ja kysymys on sen hillitsemisestä, mikä on taas oma juttunsa.

Mutta siis kun voimaa riittää, niin ei ainakaan sen tuottamiseksi tarvitse tehdä kropalla mitään ylimääräistä. Ja eikö kaiken ylimääräisen karsiminen ole asennossa ja liikkeessä se oleellisin asia?

En tiedä olenko täysin oikeilla jäljillä, mutta näin tuumailin eilen ja edelleen tänään olen mielessäni samaa mieltä. En nyt tähän pohdi niitä omia heikkouksiani, joita tosiaan on vaan vaan tuota voimaa ja mikä ettei kuntoakin. Viikonloppu toki väsähdytti sitten kun pysähtyi, mutta ne päivät jaksoi mahtavasti painaa menemään. :)

Tässä on Raholan labyrinttiradan lyöntipaikka. Voisin minigolfia harrastamattomalle vähän kertoa mitä siitä näkee.

Labyrintin lyöntipaikka

Eterniittiradan alussa on alue, jolta pallo lyödään. Siellä on useita rinkuloita, joita on laitettu sen takia, että pallo pysyy hyvin siinä aloituskohdassa. Rata voidaan siis lyödä monesta kohdasta, mutta joku tietty niistä on yleensä osoittautunut parhaaksi tai jopa ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Musta vana rinkulan jälkeen paljastaa eniten käytetyt lyöntikohdat ja mihin suuntaan se pallo lähtee.

Minä lyön radan oikealta puolelta “vasenkätisesti” ja seison kuvan ylälaidassa rataa kohti. Lyön keltaisemman aluen reunassa olevasta rinkulasta, josta lähtee tumma vana vinosti kuvan ylälaitaan, että pallo saadaan osumaan radan sivureunaan. Rinkula on siis aika kaukana minusta, eikä radalle saa astua.

Seison toinen jalka radan pitkällä sivulla ja toinen tuolla radan päässä ja olen juuri tuon mustan vanan suuntaisesti, jos verrataan hartialinjaa vanaan. (Hitsi, siitähän pitäisi olla kuva.) Kun seison valmiiksi vinosti, niin saan lyödä palloa suoraan. Tässä radassa vino asento ei onneksi tarkoita mahdotonta jalkojen venyttämistä vaan asento on aika ok automaattisesti.

Tuonne sen pallon pitäisi sitten mennä. :)

Labyrintti

Aukko ei ole kovin suuri ja vallin kautta lyönti on todettu turvallisimmaksi versioksi.

Vasemmalta ja toisaalta oikealta puolelta lyöjät, rightit ja leftit, on joskus aika eriarvoisessa asemassa, jos molemmat joka tapauksessa lyö samasta rinkulasta ja pyrkii samanlaiseen lyöntiin. Toisaalta ratojen määrä tasoittaa edut ja haitat varmaan aika hyvin.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: