“Enemmän kukkia ja mehiläisiä ja vähän vähemmän keppiä ja ruoskaa”

Nyt kannattaa lukea Jonin blogia ja siis sieltä “avoin kirje internetin terveyspoliiseille“. Siinä ja jutun linkitysten takana on todella ajattelemisen arvoista asiaa.

Jokaisella valinnalla on plussansa ja miinuksensa. Pyri huomiomaan nämä kaikki ja katsomaan kokonaiskuvan kannalta itsellesi toimivin ratkaisu.

Mitenkähän sanoisin sen mitä kielen päällä pyörii. Edelleenkin olen itse esimerkki henkilöstä, joka on muuttanut elämänsä, joka syö varsin terveellisesti, harrastaa liikuntaa, kunto on aika kohdallaan ja silti olen edelleen lievän ylipainon puolella aivan selvästi. Minulla ei ole enää “kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saralla hommia tehtävänä lumikola-tolkulla”, mutta hienosäätö ei ole kohdallaan.

Toisaalta, minä en ole epätoivoisesti sitä viimeistä hienosäätöä hakenutkaan, vaikka olen toki tehnyt hienosäätökokeiluja suuntaan jos toiseen. Näin ollenkin pidän tilannetta hyvänä ja vaikka takana on tähän suuntaan kulkenutta elämää vasta alle neljä vuotta, niin pidän itseäni onnistujana.

Moniko elää perusterveellisesti esim. 5-10 vuoden kuluttua ns. uuden elämän aloittamisesta, niin onnistumisprosentti on varsin alhainen.

Jos olisin pyrkinyt hyvin tiukkaan muottiin syömisten suhteen ym. niin olisinko nyt tässä? Minä en pysty elämään kepillä ja ruoskalla vaan tarvitsen sitä aivan toista laitaa – olkoon nyt sitten “kukkia ja mehiläisiä”. :) No ei mennä tässäkään liiallisuuksiin, koska kepille ja ruoskallekin on hetkensä…

(lisään tähän jossain vaiheessa ihanan kukkakuvan viikonlopulta)

Vai onko hienosäätö sittenkin omalla tavallaan jo kohdallaan? Jos nautin siitä mitä kehossani tunnen, miten liikun ja syön, niin eikö silloin asiat ole jo aika hyvin kohdallaan? Minun lihasvoimani eivät vähene 40 vuotiaalle naiselle tyypilliseen tahtiin, minä en liho, luuntiheyteni ei laske (tutkitusti),… Väitänpä, että keskittymiskykynikin on parantunut ja no elämänlaatu yleensäkin.

Ihan viime viikkojen aikana olen tajunnut, että olen viimeinkin oppinut paljon siitä, miten saan stressin ja kiireen irrottamaan otteensa minusta vaikkapa viikonlopun ajaksi tai töiden loppuessa. Hei minähän en edes sairastunut kiireputken päätteeksi!

Armollisuus itseä kohtaan on yksi näkökulma. Kokonaisuus on tärkeintä ja kuten moni on täältä blogistakin lukenut, niin ihmisen elämään kuuluu joskus liika kiire, stressi ja poikkeukselliset olosuhteet.

Esimerkiksi edellisviikon auditointirumbassa minulla ei olisi ollut pienimpiäkään mahdollisuuksia toteuttaa 100% tietynlaista ruokailua. Hitsi, hyvä kun vessaan välillä ehdin! Onneksi palaveripullien sijaan löytyi käden ulottuvilta hedelmiä ja aamut ehdin aloittaa munakkaalla, mutta kyllä terveyspoliisi olisi räjähtänyt viimeistään silloin, kun päivä vaan venyi ja mutustelin niitä Fazerin sinisiä jaksaakseni vielä vähän aikaa. No ja saati sitten illan suklaakakku, sillekin oli tilausta. ;)

Mutta minä en ole epätoivoinen “repsahduksesta”. Miksi olisin?

Koska elämä on mitä on, niin minä en pystyisi elämään sitä niin, että kaikki ruokani olisivat listattu ja suunniteltu etukäteen. Rakastan kalkkunaa, kananmunia, salaatteja ja pähkinöitä, mutta en ole turhan tarkka, vaikka tarkka olenkin. Vältän vehnää, mutta eilen päivällä söin jauhelihaburriton, joka maistui hyvältä. Kävin kyllä sitten salillakin ja rauta nousi.

Viimeisiä sanoja tähän bloggaukseen? Hmmm…

Kukaan yksittäinen henkilö ei voi sanella (auttaa voi!) miten elämäntapamuutos tapahtuu ja missä vaiheessa olet onnistunut. Tie ja tasapaino on löydettävä itse, eikä sen tien tarvitse koskaan päättyä. Onneksi aina ei tiedäkään mitä mutkan takana odottaa.

Tämä oli nyt taas tällaista höpinää armollisissa merkeissä. :)

edit: Hitsi vieköön, mutta tuo kevätaurinko keventää mitä tahansa tunnelmaa. Ihastelin auringonnousua jo koiran kanssa aamulla metsässä ja toivoin, että olisi tullut kamera mukaan. Hyvältä tuo kirkkaus tuntuu edelleen.

Aurinkoista ja hyväntuulista kevättalven päivää blogiini eksyneille!

Did you like this? Share it:

2 Responses to ““Enemmän kukkia ja mehiläisiä ja vähän vähemmän keppiä ja ruoskaa””

  1. Viisaita sanoja ja paljon ajattelemisen aihetta sekä sinulla että Jonilla. Kokonaisvaltaiseen hyvään oloon liittyy niin paljon kaikkea ja kunkin ihmisen pitää itse ne asiat löytää. Nykyisin minua mietityttää, miksi hirveän moni valitsee mieluummin sen kokonaisvaltaisen huonon olon! 8kk elämänmuutosta ja itsetutkiskelua takana – yhtään en ole viisaampi, mutta oppineempi kyllä ja olokin on huikean paljon parempi kuin silloin :)

  2. Outi says:

    Hyvää oloa ainakin, jos nyt en omasta viisaudestani tiedä, kun en ole mitään “täydellisyyttä” saavuttanut. :)
    Tuo kokonaisvaltainen huono olo on jännä asia. Monen on hirveän vaikea päästää siitä irti. Hmm. Päästä irti, päästää irti. Kumpi mahtaa olla oikeampi sanavalinta? Ehkä se on molempia?

Leave a Reply

See also: