Tämän kesän annoin minigolfille

Kyllä se nyt on aika tunnustaa ääneenkin. Tämän kesän minä annoin minigolfille ja kaikki muu liikunta on kärsinyt siitä, vaikka ei olekaan kokonaan pois jäänyt. En vielä tiedä miten järkevä päätös tämä oli, mutta näillä mennään. Takana on kevättalven eterniitti SM Raholassa, kesän päätavoite huopa SM Vaasassa ja edessä on ensi viikolla betoni SM Tampereella.

Taskussa on nyt kaksi joukkuekultaa ja oma henkilökohtainen pronssi. Eikö se kuulostakin siltä, että kolmas SM-kisa on vähän niinkuin pakollinen kuvio? :)

Pakollinen on aika pahalta kuulostava sana. Ei, kyllä kyse on ihan muusta kuin pakosta. Se vaan on niin koukuttavan huikeaa.

Pitkään olen sanonut, että minähän olen pelannut vasta hetken. Hei kuun vaihteessa tulee vuosi täyteen! Elokuun alussa viime vuonna aloitin ja hapuiluahan se oli, mutta Hauskaa hapuilua. Nyt alkaa tuntua siltä, että tiedänkin jo ripauksen ja pallo toisinaan tottelee minua.

Ihan parasta tässä on kuitenkin se, että on oppinut tuntemaan ihmisiä, jotka nauttii samasta lajista. Joka kerta, kun radoille saapuu vaikka Vaskiluodossa tai Vöyrillä tai muualla Suomessa, niin vastassa on hymyileviä ihmisiä ja kättä saa heilauttaa. Jutut tietysti usein pyörii minigolfissa, mutta ei se pelkästään niin ole.

Minigolf on oma maailmansa. Sama tietenkin pätee muihinkin lajeihin, mutta tämä varsinkin tuntuu olevan täynnä Persoonallisuuksia. Sinne on helppo hypätä sekaan. :)

ps: Silmälasit pystyn vaihtamaan vasta talvella, kun rusketusrajat alkaa häipyä. Olen pesukarhu, kun otan nämä silmälasit päästä. :D

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: