Hopeaa betonilla! Minigolf on vaan parasta :)

Huikea Tampereen betoni SM-kisa eli minigolfin eli ratagolfin kisaviikonloppu on onnellisesti takana. Lähdin tähän kisaan paljon pienemmin tavoittein kuin Vaasassa järjestettyyn huoparatojen kisaan, vaan kuinkas sitten kävikään. :)

Löysin viisasten kiven tai ainakin mukavan ajatuksen siihen, miten saan kisajännityksen helpottamaan. Kyllä minä ensimmäisellä kierroksella taas melkein menin kankeaksi kauhusta ja selvisin siitä kaatumalla neljännelle radalle astuessa polveni puhki. HUH. Se oli varsinaisen kisan ensimmäinen katastrofi vaan ei viimeinen. Rata oli märkä, siinä oli roskia päällä ja kun astuin, niin viuuuh vaan, meni jalat alta.

Polvi meni puhki, mutta kun siitä tokenin pystyyn, niin löin saunan ykkösellä. :D

Tuossa alla se sauna muuten näkyy oikealla varjossa. Vasemmalla taitaa Pyry olla lyömässä simpukkaa. Toivottavasti tuli piikki…

ratagolf betoni sauna

Mutta hei nyt vähän muistikuvia alusta lähtien.

Saavuin Tampereen ratagolf alueelle torstaina joskus viiden maissa muistaakseni. Radoilla oli paljon vielä yleisöpelaajia ja näkyi siellä viikonlopun kisaajiakin jo monelta paikkakunnalta, botnialtakin muutama autolastillinen. Sekaan sopi jotenkin ja lähdettiin hiljalleen käymään ratoja ja niihin sopivia palloja läpi. Pallolaukusta löytyi tulostetut nuotit, joilla pääsi vähän jyvälle siitä mitä milläkin radalla piti tehdä.

Se ensimmäisen illan kolmisen tuntia teki harvinaisen selväksi, että omilla palloilla ei pärjää. Radat vaati juuri sopivia palloja, koska esimerkiksi puolikulma, järkäleet, kaksoisvelodromi, sauna ja useampi muu tuotti suunnatonta tuskaa. Onneksi löytyi jo jokunen lainapallo ja tiedossa oli, että oman seuran palloja oli tulossa paikalle perjantaina. Tämä ON välineurheilua parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Betoni SM 2013

Perjantaina tie vei treenaamaan heti, kun löytyi kyyti pelipaikalle. Lyönnit alkoi siellä täällä radoilla löytyä kohdalleen ja aurinko paistoi armottomasti. Perjantaina onneksi radat oli suljettu yleisöpelaajilta eli ruuhkaa tekivät vaan kisapelaajat. Hyvin siinä sai treenattua, kun vähän pomppi sinne radalle missä milloinkin oli tilaa.

Iltapäivällä saapui taas oman seuran edustajia niiden pallojen ja moukarihäkissä tarvittavan mailan kanssa. Se Mansen maila oli muuten aiheuttanut super järkytyksen torstaina! Maila oli niin pitkä, etten pystynyt mitenkään lyömään sillä ja se lyöntialustana toiminut tiiliskivi ja kumitutti ei minulle toiminut ollenkaan. Maila niistä tosin oli se elintärkeämpi parannus torstaille ja aivan erityinen toivonkipinä alkoi heräämään.

Hei torstain pitkä treenaaminen antoi tosiaan olotilan, että tässähän voisi olla valmis kisaamaan! Tai ainakin yrittämään. :) Torstain jälkeen oli joka radalle tiedossa, että mitä palloa käytetään ja epäselvyyttä jäi vain siitä, että miten lainailurumba kisan aikana järjestyisi.

Sitten tuli se kisa-aamu…

Seuran kisapallot olikin hotellilla niin, että aamutreeniin en päässyt kokeilemaan lainkaan edellispäivänä löytyneitä palloja. Se olisi ollut todella tärkeää, koska uudet pallot toi aivan uudet vauhdit jne. Paniikki meinasi iskeä, mutta palasin kolmoiskukkulassa samaan palloon mistä oli lähdetty ja tulihan ne muut pallot paikalle ennen kuin oli oma aika startata. Annoin kyllä kisassa muutaman lyönnin tasoitusta, kun ne tärkeät radat jäi aamutreenissä muistuttelematta, mutta hengissä niistäkin selvisi.

Betoni SM 2013

9.20 oli startti Astan kanssa. Ensimmäinen rata 2, toinen rata 1, kolmas rata 2,… Tasapaksusti lähti liikkeelle ja saunan lähestyessä neljäntenä ratana alkoi jännittää. Nytko se kisakauhu iski?!

Astuin lyöntipaikalle ja viuuuuh… jalat alta. Jestas. Polvi meni puhki, mutta kisajännitys hävisi sen sileän tien ja neloseen tuli piikki. :) Polven puhkeamisen arvoinen suoritus. :D Ja täytyy sanoa, että saunaa en sen jälkeen pelännyt millään kierroksella, joskin tarkistin aika hyvin, ettei lyöntialusta ollut aivan roskainen ja märkä, kuten ensimmäisellä kerralla.

Siitä tuli vaisuhko kierros kahdella kolmosella ja yhdellä nelosella eli 37. Ei kun eteenpäin. Toinen kierros oli jo todella kuuma, siitä piti aurinko huolen – 36. Päivän kolmas kierros oli jo aika kivaa menoa – 32. Koko ajan oppi lisää.

betoni SM 2013

Toiseen päivään lähdin liikkeelle kolmannelta sijalta eli olin loistavasti kärkiryhmän ensimmäisenä lyöjänä. Jes! Tuntui hyvältä, että tiesin heti, että käännetty järjestys antoi minulle “lempilyöntipaikan” kahdeksi kierrokseksi. Enkä toisaalta ollut kuin yhden pisteen toisesta sijasta ja kaksi pistettä ensimmäisestä jäljessä.

Huippu fiilis antoi mahtavan alun sunnuntaille: 1, 1, 1, 2, 1, 2, 1. Jopa moukarihäkissä tuli piikki ja sitten alkoi sade. Huokaus. Tulivuoressa se varsinaisesti alkoi ja sade jotenkin sekoitti ajatukseni ja puttasin ohi – 3. Sitä seuraavassa kulmassa lyön vallin kautta ja sade sotki pallon toiminnan. Se kopsahti oikealle, mitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen. Toisella sain sentään niukin naukin läpi ja Pitkän putin jälkeen se oli 3. Kolmoiskukkulaan 2 ja silloin peli keskeytettiin.

Onneksi se keskeytettiin, koska muuten olisi voinut käydä hullusti. Tuli toivottomuus noista kolmosista, mutta eipä hätää. Tauon jälkeen lyönti taas irtosi joten kuten: 1, 2, 2, 2, 2, 1, 1, 1. Okei paremmin kuin joten kuten. :D

29 oli käsittämätön kierrostulos. Wau. Olen häkeltynyt. Ja jestas kuinka kova paikka oli lyödä se viimeinen rata. Jouduin astumaan pois lyöntipaikalta välillä, että sain itseni kasaan ja lyötyä sen piikillä. En katsonut etukäteen mitä oli tulossa tulokseksi, mutta tiesinhän minä, että peli vaan rullasi eteenpäin ja kaikki onnistui silloin kun piti.

Seuraava kierros oli vaikean tasapaksu 34. Olisi voinut tulla paljon pahempikin, mutta sain sittenkin pidettyä sen kasassa terassin vitosta lukuunottamatta.

Viimeinen kierros olikin sitten jännä. ;)

Mirva neljä pistettä minua edellä ja Greta neljä pistettä takana. Siitä lähdettiin ja löin jännittäen, mutta samalla nauttien 1, 2, 1, 1, 1. Mutta ennen hyppyriä mailan kumi irtosi. KÄÄK!

Painoin kumin kiinni, mutta pää ei kestänyt tietoa siitä, että se oli irrallaan. Siispä löin hyppyriin 5. Mirva sai takuulla huokaista helpotuksesta ja minä mietin, että tähänkö se tyssäsi.

Help! Apuva! Ja onneksi Kjelliltä löytyi pikaliimaa. :) Juu, lupaan, että tästä eteenpäin oma liima on aina mukana. Siis Kjell vannotti lupaamaan kisan jälkeen ja uhkasi liimata minulta sormet kiinni toisiinsa, jos en hommaa sitä liimaa jo tiistaiksi. :D

Moukarihäkissä vielä jalat tutisi, mutta löin 2 ja siinä samalla maila ehti kuivua ja PELI voi jatkua.

2, 2, 2, 1, 1, 2, 2, 2, 2. Hei eihän minun tarvinnut kuin pelata rauhallista peliä ja lopussa pitää kädet korvilla, etten kuullut tilannetiedotusta yleisön puolelta. Toiseksi viimeisessä radassa en edes yrittänyt ykköstä vaan löin varmasti läpi – 2. Hymyilytti aina välillä pahuksen paljon. ;)

Viimeisessä radassa jalat tutisi ja piti vetää henkeä kerran jos toisenkin, mutta piikki. :) Eihän se ollut ollenkaan niin rankka tilanne kuin silloin ennätyskierroksella.

Hei minullahan on kisahermoja. Nyt se on todistettu ja minäpä tiedän millä se kisajännitys pidetään aisoissa.

Aina ei tarvitse kaatua ja puhkaista polvea (onneksi ei pelihousut sentään revenneet). Riittää, että tietää mitä tekee. Kun osaa ja tietää, niin ei ole olemassa syytä jännitykseen. Ainakaan se jännitys ei silloin voi vetää kokovartalokipsiin.

Eiköhän minun kesäkauteni ala olla tässä ja siirryn virallisesti fyysisemmän liikunnan pariin. :) Vöyrillä vielä pelaan, mutta voi olla, että paikallisia kisoja lukuunottamatta jatkan sitten Raholassa talvikautta eterniitillä. Mutta jäipä hyvä maku ja hinku lyödä ensi vuonna paremmin.

Tältä siis näyttää kesäloman saldo ja olen kyllä tyytyväinen. Siinä missä huopa SM-kisassa pää ei kestänyt, niin nyt ei oikeastaan ollut sitä ongelmaa ollenkaan. :)

Minigolf mitalit

Niin siis tuossa vasemmalta lähtien huopakisojen joukkuekulta ja henkilökohtainen pronssi. Seuraavana betonin joukkuekulta ja henkilökohtainen hopea. Tämä hopea ei ole häpeä vaan huikea saavutus! :D

Kiitokset Harrille aivan mahtavasta coachauksesta, koska yksin kukaan ei olisi tähän pystynyt. Vasta vuosi on kulunut siitä, kun otin ensimmäisen kerran minigolfmailan käteeni. Ilman palloja, neuvoja ja huopapelaamiseen keskittymistä noita mitaleja ei olisi, vaikkahan sitten lähtötilanne olikin se, että osasin luonnostani lyödä suoraan. Aika kun on äärimmäisen rajallinen luonnonvara, niin se on käytettävä hyvin.

Did you like this? Share it:

7 Responses to “Hopeaa betonilla! Minigolf on vaan parasta :)”

  1. Zi says:

    Onnittelut – mahtava suoritus :)

  2. Soile says:

    Onnittelut! Tosi hienoa! Vaikken juuri mitään noista luvuista ja selostuksesta ymmärräkään :D

  3. Outi says:

    Hih, ei niistä tietysti ymmärrä, mutta omassa päässä ne kierrokset ja yksittäiset jutut muistaa yllättävän hyvin. :) Ja varsinkin nyt, kun on mrs.fi tulossivustolta tutkinut, niin tajusin miten harva tuollaisen alle 30 lyönnin kierroksen teki. Moni tietysti oli tasaisemmin 30 paikkeilla, mutta silti. Olen tooooodella tyytyväinen. :)

  4. Eija says:

    Hienoa. Onnea vielä rautaisesta (ts. hopeaisesta) suorituksesta!

  5. Outi says:

    Kiitos Eija. :)

  6. [...] Suomeenkin. Kävin kisaamassa Turussa, Pietarsaaressa ja sitten tietenkin Vaasan huopa SM-kisat ja Tampereen betoni SM-kisat. Mitalien määrää en voi oikein [...]

  7. [...] hyvin samalla tavalla kuin viime vuonna voittaessani E3 luokan Raholan eterniitillä ja varmaan hopea SM betonikisassa kuuluu samaan kategoriaan. Tänään nimittäin voitin Lotlaxissa naisten sarjan, mutta en ihan [...]

Leave a Reply

See also: