Vuosi ratagolfia

Olen jo hieman myöhässä, koska yksivuotissyntymäpäivä minun ratagolf eli minigolf uralleni tapahtui jo Tampereen betoni SM-kisoissa. Vuosi tuli täyteen siitä, kun olen aivan ensimmäisen kerran ottanut mailan käteeni.

Mitä tämä vuosi toi tullessaan? Mitä tuli opittua?

No hurjasti!

Viime syksynä se alkoi kokeiluista. Seisoin tönkkönä radan vieressä ja heilautin mailaa (ja itseäni) miten sattui. :D Mutta täytyy sanoa, että silti jo silloin aivan alussa löin yllättävän suoraan. Siis jos edessä oli suora rata, niin silloin ei tarvinnut kuin lyödä suoraan ja sinne se pallo menikin. Helppoa?

Ratagolf alkumetrejä

Jos heti alusta lähtien suora lyönti ei olisi ollut niin “helppoa”, niin minusta ei olisi tullut minigolfaria. (Pidänkö itseäni jo minigolfarina?)

Askel kerrallaan opin, että jaloilla piti jousta, asennon piti olla tukeva, jalassa ei saanut olla mitkä sattuu korolliset läpökkäät, katse pallossa,… Voi kun tietäisinkin missä järjestyksessä asiat kantapään kautta tuli tutuksi. Onneksi hyvin nopeasti aloitin minigolf sivuston ja sinne on jäänyt monta asiaa talteen, koska samoista asioista kaikkien aloittelijoiden on lähdettävä liikkeelle.

Alkuviikot pelasin huovalla ja heti alussa menin katsomaan Vöyrin kisoja ja mietin mailan ja pallojen ostamista. Hei se on se samainen kisa, joka on tulevana sunnuntaina! Ja siellä vuosi sitten kisaa katsoessani totesin, että hitsi vieköön, kyllä minäkin tuonne sekaan sopisin, eikä se muillekaan niin helppoa ole. :)

Yllytyshulluna huovan viikkokisojen lisäksi uskaltauduin Vaasan mestaruuskisoihin betonille jo elokuussa. Jestas, meinasin karata paikalta siinä kisaa odotellessani, mutta neljäs kertani betonilla toi aloittelijoiden sarjan Vaasan mestaruuden. :D

Se oli lyhyt betoniura sinä syksynä se. :) Jälkeenpäin ajatellen alun tulokset ei ollut hullumpia. Ei ne ollut hullumpia huovallakaan, kun Kalliojärvellä löin alle 40 jo syyskuun puolessa välissä.

Syksy oli äkkiä pitkällä ja eterniittikokeilujen jälkeen ulkokausi oli auttamatta ohi.

Syysaurinkoinen eterniitti

Vaan ei se siihen loppunut, koska onhan täällä Lotlax! Olipa uskomatonta tajuta, että sisähuoparadat oli vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä. :)

Lokakuussa tilasin ihka ensimmäiset palloni siis aloitussetin lisäksi ja panikoin julkisesta itseni nolaamisesta eli lähtemisestä Raholan eterniiteille kisaamaan aivan aloittelijana. Olipa onni, että uskalsin lähteä! Mutta voin kyllä kertoa, että kynnys oli Erittäin Korkea yli astuttavaksi. Vaan oli se huikea elämys lähteä mukaan ja aloittaa sieltä viimeiseltä sijalta, kuten aloittelijan kuuluukin.

Niin ja siinä vaiheessa siis olin liittynyt vähän väkipakolla Botnia Minigolfklubb seuraan. ;) Ei taida kukaan olla enää pahoillaan, että halusin välttämättä seuraan…

Talvi kulki eteenpäin ja hiljalleen tulokset parani. 3. Raholan kisaan oli jo suorastaan tyytyväinen, mutta kirjoitin minä näinkin joskus sen jälkeen:

Jokohan pian joku sanoo, että “unohda koko juttu, pysy kotonas, ei sun kannata enää tulla pelaamaan“.

Siinä vaiheessa mietin koko minigolfin lopettamista. Joskus asiat etenee, joskus ei ollenkaan, joskus aimo harppauksin. Aika pian noiden ajatusten jälkeen löin Lotlaxissa  kevätkaudella hurjan kierrosennätyksen 12 ja naistenleirin jälkeinen kisa Raholassa räjäytti potin. ;)

Eterniitin SM-kisoissa minulla ei vielä ollut jakoja, kun kisahermojen kanssa oli ja on vielä tekemistä, mutta botnian naiset oli ainona naisjoukkueena paikalla ja siitä alkoi joukkuekultamitalien kolmikko tälle vuodelle.

Huhtikuun upea elämys oli päästä työreissun yhteydessä Neutraublingiin pelaamaan. Kiersin kierroksen betonilla, vaikka se alustana olikin minulle vierain.

Neutraubling

Sitten tuli kesä Suomeenkin. Kävin kisaamassa Turussa, Pietarsaaressa ja sitten tietenkin Vaasan huopa SM-kisat ja Tampereen betoni SM-kisat. Mitalien määrää en voi oikein käsittää…

Tulipa kiertoajelu kesään, mutta mitäs minä sitten olen oppinut.

Loppukautta kohti tähtäyspiste on siirtynyt kauemmas. Siinä missä aluksi osasin lyödä vain suoraan ja hiljalleen opettelin lyömään “vinoon” ja tarvitsin tähtäyspisteen lähelle omaan näkökenttääni, niin nyt voin ottaa tähtäyspisteitä kauempaa. Onnistumisprosentti on kasvanut huimasti ja tämä on suuri askel.

Kierrelyöntien idea on jo selkärangassa, vaikka varmuutta tarvitaan ja varmasti Raholan uusi kausi on se hetki, kun slaissi ja hookki tulee vakiokäyttöön niissä radoissa missä niitä tarvitaan.

Vauhtien hallinta on kehittynyt huimasti, vaikka niissä tietenkin on yhä eniten opittavaa. Ero viime syksyn ja tämän syksyn välillä on silti valtava.

Oma asento on muuttunut parempaan paljon. Minähän lyhennytin mailaa kaksi kertaa kauden aikana ja se oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

Kisahermot on kantapään kautta vihdoin löytymässä. Resepti on yksinkertainen. Lisää kisoja ja mitä enemmän on osaamista, sitä varmempana on jokaisen radan lyöntipaikalla, eikä tarvitse epäröidä.

Mitähän muuta? No tuossa ainakin niitä, mitä on eniten mielessä. :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, nyt kun sain huopaluokituksenkin. Olen 3 luokassa kaikilla alustoilla (edit: ei kun betoniluokitus puuttuu vielä). Mikähän luokitustilanne on vuoden kuluttua?

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: