Lenkillä kevyemmin jaloin

Tänään ajattelin vain kevyttä venyttely-verryttely-pururatalenkkiä, mutta mitäs kun se meni niin kevyesti, että tekikin mieli enemmän. No ei muuta kuin koiran kanssa uudestaan liikkeelle. :)

Tuttu maisema

Tuttu reitti antoi aivan parastaan ja jotenkin herätti näkemään epätavallisen tavallista kauneutta. Tuollaisessa maisemassa jos missä silmä lepää. Joskus tällaiset asiat vain näkee selkeämmin kuin taas toisella kertaa.

Mutta takaisin siihen ensimmäiseen pururatakierrokseen. Ajattelin toistaa viime tiistain kokemuksen eli salipäivän jälkeisen päivän verryttelylenkin työpäivän päätteeksi. Hölkkäsin ylämäet, kävelin alamäet ja käytin kaikki telinepaikat hyväksi. Viime viikolla olin aika tavalla jumissa ja se venyttely ei ensin oikein sujunut, mutta helpottui joka pysähdyksellä. Tänään ei ollut ollenkaan niin tuskallista ja hankalaa nostaa jalkaa puolapuulle tai vaikkapa venyttää etureittä.

Kyllä, tämä on aivan loistava tapa. Enemmän tai vähemmän jumissa, niin siinä lenkin varrella venyttely toimii kyllä. Roikkuminenkin sopii aivan loistavasti penkkipäivän jälkeiseen olotilaan. :)

“Hei miksi sinä pysähdyit. Eikö mennä jo?”

Doris patistaa

Doris koiruus oli ehdottomasti ansainnut jälkimmäisen 7 km lenkin, jolla hölkkäsin vain sen verran pätkiä alkukilometreillä, että lämpenin.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: