Pettymys kesään, tyytyväisyys syksyyn

Kyllä, minä ole pettynyt omaan liikuntakesääni eli kesä-heinäkuuhun. En tehnyt asioita, joista olen nauttinut suunnattomasti edellisinä kesinä ja vaikka nautin valtavasti minigolfista, niin sitä en laske treeniksi tietenkään. Taustalla painoi syyt, jotka muuttivat kesän toisenlaiseksi, mutta mikä on valtavan onnellista, niin liikkuva elämä ei voi enää koskaan loppua.

Huomenna tulee 6 viikkoa täyteen normaalimpaa “outiaktiivisuutta”. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni erityisesti sulkapallon ja kahvakuulan voimalla ja kaksi viimeisintä on painottunut salille ja lenkille. Jatkossa toivottavasti vaihtelee kaikki nuo neljä ja väliin lipsahtaa takuulla muutakin. :)

HeiaHeia

Mennyttä ei takaisin saa ja koska kesässä on minigolfin kautta niin valtavasti onnistumista, niin en jaksa pahoitella sitä enää. Enemmän olen super onnellinen siitä, että en osaa enää olla liikkumatta ja vaikka joskus joku kausiliikuntamuoto jäisi heikolle, niin seuraavana vuonna sen saa oikein luvan kanssa löytää uudelleen. Ja enhän minä nyt täysin liikkumaton kesälläkään ollut. Onneksi tuli botniapyöräilykin polkaistua, koska jos se olisi jäänyt väliin, niin olisin varmasti sairastunut pettymyksestä.

Ja hei, minusta tuntuu, että näen itse blogin riveissä iloisemman liikkujan. Jokainen päivä on uusi ja ties mitä se tuo tullessaan.

Kuva kallellaan

Mahtava juttu on se, että vaikka monessa asiassa piti aloittaa taas aika pohjalta, niin ei se sittenkään ole niin. Tehty työ on selkäytimessä ja voimaa tai jotain soluissa, jotka on olleet valmiita heräämään actioniin.

Tänään olen ajatellut pitää lepopäivän ehkä ripauksella minigolfia. No, saa nähdä, olen kyllä luvannut, että jos juoksututtaa, niin sitten juostaan tai jotain ihan muuta.

Huomenna sään salliessa on Vaasan mestaruuskisat Vaskiluodossa eli minigolfiapa hyvinkin. Sen jälkeen illalla ehtii vielä hyvin vetää kuulatreenin. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: