Kyykyn syvin viehätys

Lihastohtori on tänään blogannut Jalkakyykky – Osa II bloggauksen ja koska tein itse kyykkytreenin tänään ja tykkäsin tavallisen paljon, niin luin tuon huolella ja sen Jalkakyykky – Osa I bloggauksen myös. Tekniikka on tekniikkaa ja sitä kyykyssä riittää, mutta ajattelin yrittää kertoa mikä on aivan erityisesti koukuttanut minut kyykkyhulluksi. :)

Kun aloitin kokeilemaan kyykkyjä, siis takakyykkyä, niin luulin, että se liikkeenä on vaaraksi polville ja että varmaan hajotan itseni. Laskeuduin omasta mielestäni hurjan alas ja pelkäsin, etten ikinä pääse sieltä ylös. Kyykky sattui niskaan ja tuntui, että lennän nenälleni. Mitähän muuta siinä olikaan?

No varovaisesti kyselin, että miten se kyykky pitääkään tehdä. Kuulin, että tanko pitääkin laskea paljon alemmas, kauemmas niskasta. Oho. Siis oikeasti? Mutta entä jos tiputan tangon selän taakse? :)

Vähän kerrassaan asento tukevoitui ja kun aloin ohjelmalla treenaamaan, niin tarkistin tekniikkaa edelleen. Katsoin, kun joku tankkimainen mies vieressä teki kyykkyjä ja kysyinkin taas jotain. Opin askel askeleelta ja kyykky alkoi sujumaan.

Rakastuin siihen miten alhaalle tosiaan uskaltaa mennä ja erityisesti siihen miltä lihaksissa tuntuu, kun lähtee kohoamaan ylöspäin. Siinä tuntee reisien ja pakaroiden tekevän työtä. Siis oikeasti minä tunnen ja nautin siitä miltä se tuntuu! On kuin alakroppa olisi viritetty koneisto, jossa liike tuntuu mahtavasti ja muuttuu matkan varrella ja kohottaa sellaisenkin painon ylös, joka sai jo tangon harteilleen ottaessa kropan melkein tärisemään.

Toinen aivan uskomaton asia tulee esiin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä viimeistään. Kyykyn jälkeen minulle tuleee sellainen “vanne” reiden ympärille. Siis se tuntuu koko reiden ympärillä. En jaksa lopettaa ällistelyä siitä tunteesta. :) Ja rappusten alastulo on toisinaan ihan äärimmäistä tuskaa. :D

Itse asiassa kyykkäämisen aloittamisen jälkeen olen huomannut, että siinä vasta opin nostamaan painavia tavaroita. Kun ostan vaikkapa kissanhiekkasäkin tai mitä nyt eteen tuleekaan, niin nautin siitä, että voin nostaa sen niillä samoilla kyykkylihaksilla ja tukevasti tasapainossa pysyen. Siinä saa omana kivana mahtavan fiiliksen, kun voi tuntea samoin kuin kyykkypaikalla.

Itse asiassa olen miettinyt, että kyykyt pitäisi olla sellainen kansalaisille automaattisesti opetettava asia, koska takuulla moni selkä säästyisi ja säilyisi terveenä, jos ihmiset osaisivat nostaa. Eiköhän se säästäisi polviakin. Kyllä minä ainakin huikean ahaa -elämyksen kyykkyjen kautta olen saanut ja uskon, että jo pelkkä nostamisen oppiminen antaa paljon lopun elämän ajan.

Jokohan tästä kävi ilmi, että rrrakastan kyykkyjä, kyykkäämistä, miten sen nyt virallisesti pitäisikään sanoa. :)

Tänään badgymhairday (näköjään sellainenkin voi olla) keskittyi aika paljon kyykkypaikalle. Tein pitkiä sarjoja, enkä lisännyt painoja yli 60 kg:n. Kolmas viikko aktivoitunutta salitreeniä alussa ja selvästi tekniikka rauhoittuu tai tukevoituu koko ajan. Asento on löytynyt ja nautinto on taattu. Enkä siis missään nimessä pidä itseäni osaajana, en todellakaan! Tahtoisin jonnekin kurssille oppimaan lisää…

Kyykkypaikka on salien sydän ja keskus

ps: Olipa suloista miten touhukkaasti vieressä nostava nuori mieshenkilö tuli auttamaan, kun aloin purkamaan tangosta jonkun siihen jättämiä painoja. Isot kiekot oli kyllä aika hyvin jumissa, joten apu oli tervetullutta, mutta nautin itsekseni hykerrellen siitä, kun aloitin pitkät sarjat pelkällä tangolla ja viimeistään tuossa keltaisten kiekkojen kohdassa se naapurin ilme jotenkin muuttui. ;) Vaikka enhän minä sen isompia painoja edes nostanut.

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Kyykyn syvin viehätys”

  1. Pumpumkatti says:

    Mä luin ton saman ja pakko myöntää, etten ole aiemmin juurikaan asiasta mitään teoriaa lukenut. Sen verran “tiesin”, että huonot polvet voi mennä entistä huonommaksi, jos polvet menee kyykyssä eteenpäin, mutta sekään ei näköjään ole ihan niin yksioikoista. Ehkä mä uskallankin päästää polvia edemmäs, jolloin pääsen ehkä syvempään kyykkyyn…
    Sitä en ollut tiennyt, että nilkan huono liikkuvuus on syynä siihen, etten pääse kovin syvään, en edes saa polvia 90 asteen kulmaan. Yksi syy, miksi en ole paljon kyykännyt on se, etten ole kehdannut tehdä vajaalla liikeradalla – tuossakin jutussa vähän parjattiin puolikkaita ;)
    Kovasti lohduttaa tietää, että se on yleinen ongelma ja korokkeen käyttö kantapään alla ei ole turhaa tai noloa tai vaarallista. En ole sitä koskaan uskaltanut koittaa, mutta nyt ehkä uskallan.

  2. Outi says:

    Minä käytin lautaa kantapään alla ensimmäisellä kerralla nyt tätä uutta salikautta. Olin epähuomiossa ottanut sisäpelikengät painonnostokenkien sijaan mukaan… Voihan nolotus, kun sen tajusin. Painonnostokengissähän on kanta vähän korkeammalla ja ne on aivan uskomattoman ihanat kyykyissä ja kuulan nostossa.
    Minulle tuli mieleeni, että taidan ottaa videokameran joku kerta mukaan ja kuvata sivusta, että näen oikeasti miltä oma kyykky näyttää. Uskon jo edestä peilistä nähden, että käyn riittävän alhaalla, mutta miltä se vaikuttaa sivusta. Varsinkin tuon jutun kuvien jälkeen kiinnostaa tietää!

  3. Pumpumkatti says:

    Hahaa! Löytyihän se vanha kyykkyvideo! Toissajouluna kuvattu: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=BOLa6VojmQ8

    Kannattaa kuvata omia suorituksia. Joskus touhu näyttää ihan erilaiselta ulkopuolisin silmin.

  4. Outi says:

    Hei minähän olen nähnyt tuon joskus! :) Ja kyllä, videointi on toimiva apu, kun haluaa itse nähdä. Kuulannostossahan minä olen sitä käyttänyt, mutta en pitkään aikaan ja sekin seikka pitää korjata.

Leave a Reply

See also: