Kuinka monen liikuntakipinä sammuukaan tekniikan puutteeseen?

Taisin edellisessä bloggauksessa jo jossain kohti tunnustaa, että askelkyykky on yksi niistä inhottavuuksista, jotka olen mielellään unohtanut kokonaan. Tiedän nyt, että olen tehnyt sen aina ennen väärin. Tänään ei polviin sattunut, eikä mikään estänyt kunnon liikettä, joka todellakin tuntui lihaksissa. Hissillä on siis turha mennä alas, kun liukuportaat on terveempi vaihtoehto. ;)

Mutta tästä päästään kysymykseen:

Kuinka usein väärä tekniikka saa inhoamaan liikettä tai koko liikuntaa?

On aivan varmaa, että 4 kg:n kahvakuulalla tai niillä karmeilla lättänäversioilla saa itsensä rikki, jos oikein yrittää. Kyykyn eri versiot on helppo tehdä väärin. Maastavedossa on taatusti helppo rikkoa itsensä. Erilaisissa kuntosalilaitteissa väärät säädöt tai kuten minulla tilanne on, oman mitan riittämättömyys tekee sen, että en pysty tekemään liikkeitä oikein ja turvallisesti. Käsipainoillakin pitää tietää mitä tekee, koska esimerkiksi olkapäät saa kipeytymään yllättävän helposti.

Jos noista tai vastaavasta tulee kokemusta jo koululiikunnassa ja nuorena, niin siitä tulee melkoinen este. Myöhemmällä iällä liikunnan aloittavan on entistä helpompi kipeyttää tai jopa rikkoa itsensä ja kuinkas siitä sitten jatketaan. Hanskat tiskiin?

Huokaus. Siis oikeasti ikäväksi koettu liike voi olla oikein tehtynä upea kokemus! Tämän illan treenin jälkeen haluan ehdottomasti jatkaa askelkyykkylinjalla. Hitsi sen jälkeen tehdyt takakyykkysarjat meni helposti entistä alemmas.

Minä muuten luulin ihan viime aikoihin saakka, että jalkaprässi on sellainen helvetinkone (anteeksi kielenkäyttö), jossa polvet rusahtaa kerta heitolla. Ei rusahda ja vapailla painoilla jo löytyneet oman kropan hallinta, liikeradat ja voimat teki viimeisen sarjan 8 toistoa mahdolliseksi tuollaisella latauksella:

Onhan siinä rautaa jalkaprässissä

Enpä olisi uskonut ja että vielä 8 toistoa.

Juu, ei ole kummallinen paino jollekin, mutta en minä ole moista ennen ajatellut kokeilla. :)

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Kuinka monen liikuntakipinä sammuukaan tekniikan puutteeseen?”

  1. Soile says:

    Meinasinkin kommentoida johonkin noihin aiempiin kyykkypostauksiisi, että inhoan kyykkyä ja askelkyykkyä aivan erityisesti — koska ne tuntuu hankalilta asennoilta. Tai ehkä tavallinen kyykky (jota oon tehnyt siis siten, että joustan polvia kahvakuula sylissä, en tiedä saako sitä kyykyksi varsinaisesti sanoakaan) on enemmän vaan tympeä kun se on raskas liike. Sen sijaan askelkyykky tuntuu polviin kipeältä. Ja eipä sitä sitten tee mieli tehdä…

    Voi kun koulussakin opetettaisiin oikeaa tekniikkaa ja saataisiin koululaiset tykkäämään liikunnasta! Vai oliskohan se mahdotonta? Itselle liikuntatunnit oli melkein kauhu, ja nyt sitten nautin vaikka kuinka monesta liikuntalajista. Olis ollut mahtavaa nauttia niistä jo silloin. Mutta onneksi edes nyt :)

  2. Outi says:

    Polviin ne askelkyykyt ennen minullakin otti ja pahasti, mutta ei enää. Tottakai takakyykyn kautta on oppinut valtavasti ja sitä suorastaan vaatii liikkeeltä, että se tuntuu hyvältä, mutta parin päivän video-opiskelu ratkaisi lopullisesti askelkyykkyongelman.
    Samaa mieltä Soile, että onneksi edes nyt. :)

Leave a Reply

See also: