Maailma on erilainen minigolfin pelaajan silmin

Minigolfaajan näkökulma

Minigolf on mysteeri. Mikä siinä saa yrittämään yhä uudestaan ja uudestaan vaikkapa yläkuvan hyppyriä, joka pitää saada lyötyä aukon vasemmalta puoliskolta, mutta ei liikaa, että pallo kulkee juuri kupin vasemmalta puolelta ohi ja kimpoaa takaseinästä kuppiin. Automaattisesti se ei onnistu keneltäkään, mutta sopivalla ja sopivan lämpimällä pallolla se ei ole mahdoton. Ei todellakaan mahdoton. :)

Suvuttu minigolf ennätys

Hitsi, pakko oli ottaa kuva tuosta tämän päivän kisan alkupuoliskon tuloksesta. Sivusin sillä parin viikon takaista ennätystäni!

Hämmästyttävästi käsittämättömän huonon alkutreenailun jälkeen itse kisakierros lähti tasapaksusti liikkeelle, mutta tuntuma palloon löytyi ja piikkejä alkoi kopsahdella. Kolmosiakaan ei tullut yhtään.

Mutta siitä maailman erilaisuudesta minigolfaajan silmin, ehkä se on erilaisuutta kaikilla aisteilla. Keskittyminen ja kaikkien aistien käyttäminen ehkä makuaistia lukuunottamatta vie pelaaman minigolfin maailmaan, jossa keskittymisen ytimessä on aina pallo lyöntialustalla, mielessä vedot ja väännöt ja pallojen lämmöt sun muut. Ehkä kuitenkin se katseen pysyminen pallossa on taikasana.

Hitsi, jos joutuisin hypnotisoitavaksi, jossa pitää keskittyä johonkin pieneen esineeseen ja se esine olisi minigolfpallo, niin hypnotisoija taitaisi päästä liian helpolla. :D

Höpinät sikseen, olipa hauskaa pelata – ainakin ne kaksi ensimmäistä 9 radan kierrosta. Sitten alkoi keskittyminen hajota, kun kotona oli katastrofi pienoismallin pienen osan katoamisen muodossa, mutta alusta jäi vallan mainio olotila. Hei se oli tosiaan jo toinen kerta 27 lyönnillä Lotlaxissa! :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: