Päivän oma hetki salilla

Elämä on omalla tavallaan aika hektistä varsinkin illasta, joten voi kuinka noita salitreenihetkiä sinne väliin kaipaakaan. Mikä olisi voinut maistua makeammalta? No ei yhtään mikään.

Siispä maastavetoa korokkeelta leveällä otteella eli tempausotteella sai lämmittelyn jälkeen olla ensimmäisenä ja sen jälkeen vuorotellen hip thrust ja vaakasoutu eli lähes sama mitä ring rowna teen kotona. Yllättävän hyvin nousi ja siis molemmat. :)

Pienemmät painot

Noiden jälkeinen kolmen liikkeen vuorottelu osoittautui tällä kertaa mahdottomaksi, koska en päässyt taljaan “yläkertaan”. Siispä jouduin tekemään vinopenkin käsipainoilla ja erityisesti kiertäjäkalvosimelle kohdistetun liikkeen vuorotellen ja niiden jälkeen siirryin alatasanteelle taljaan tekemään vatsoja varsin kierolla tavalla.

Vatsarutistus alataljassa vyön avulla ei sanonut minulle alunperin mitään! Vaan niinpä tein sitäkin nyt ensimmäistä kertaa edellisviikon kokeilun jäljiltä.

Sitä tuossa tuumin, että liikkeestä riippuen vähän on joskus paljon. Ulkokiertäjät istuen oli mahdoton tehdä kuudella kilolla, joten kiltisti vaihdoin viitoseen. Onhan noita, pienempiäkin painoja iso telineellinen mistä valita. :)

Mutta, treenaamisen ilon jälkeen pääsi mieleeni hieman tummempia ajatuksia…

Muistelen työkaveria, joka teki elämässään todellisen täyskäännöksen ja elämänmuutoksen. Reilut puolitoista vuotta istuttiin viereisillä paikoilla vain kaapit työpisteiden välissä. Aina välillä sieltä toiselta puolelta alkoi kuulua rummutus tai laulu. No, joskus vähän tehokkaampaa tekstiä myös.

Jokin aika sitten hän lähti työpaikasta, päätti, että se oravanpyörä sai riittää. Tuli tosiaan elämänmuutos ja opiskelut entisen tilalle. Mutta tänään häntä ei enää ole. Takana on viimeinen ajomatka…

En mahda mitään, mutta joka välissä jään miettimään niitä viimeisiä hetkiä ja hurjaa ilmalentoa. Mitä siinä hetkessä tapahtuu. Ei sitä uskalla ajatella, mutta kun se tulee sittenkin ajatuksiin. Mieltä vetää väkisin vakavaksi.

Kukaan meistä ei tiedä mitä huominen tuo, mitä se vie.

Toivon teille kaikille turvallista iltaa ja turvallista huomista. Rutistan omia poikiani, juu sitä murkkuikäistäkin, ja toivon täydestä sydämestä turvallista elämää, vaikka vaarojahan tähän maailmaan mahtuu.

Toivon, että siellä jossain on rummut, joita rummuttaa…

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Päivän oma hetki salilla”

  1. M says:

    Jokainen päivä täytyy elää täysillä. Huomenna tämä päivä on muisto vain.

  2. Outi says:

    Kyllä. Jokainen päivä on lahja.

Leave a Reply

See also: