Tapaninpäivä

Aamuhetki kullan kallis. Olen niin oppinut arvostamaan aamun hiljaisia aikoja, kun voi olla ihan kahdestaan omien ajatusten kanssa puuhaillen tai kuten tänään, aivan vain hiljaa.

Punaista kynttilöiden valoa

Eilinen oli aidosti ensimmäinen lepopäivä, ei liikuntamielessä vaan kaikesta muusta mahdollisesta ja sen kyllä huomaa. Kuinka pitkään sitä onkaan touhunnut päivät melkein aamun ensihetkistä siihen asti, että vetää peiton päänsä päälle. Pari kuukautta…

Sellaisen jälkeen menee pitkään, että edes osaa pysähtyä. En olisi uskonut, että en esimerkiksi ole pystynyt lukemaan kirjoja, jotka hommasin omaksi joululahjakseni joululomaa varten. En ole lukenut edes täyttä sivua vielä, vaikka olen jo moneen kertaan ottanut kirjan käteeni ja vieläpä vuoron perään eri kirjan. Siis minä, joka ahmaisen kirjan yhdellä haukkauksella ja pelkäsin, etteivät nuo riitä mihinkään.

kirjat

Elämä on. Tällä hetkellä se on yhtä ja toisena toista. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia, joten jospa nyt onnistuisi lukeminen ja koska Tennis Center on illalla jo auki, niin ehkäpä poikien sulkapallomailat saisivat ensi pelinsä ja jospa voisin salillekin päästä. Ne on tekemisiä jotka eivät stressaa pätkääkään, eivätkä häiritse hiljaiseloa. ;)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: