Sulishauskaa ja salitungoksen avustamana oma kuulatreeni kotona

Olipä jännä päästä sulkapalloilemaan siihen saliin, mikä yleensä on salibandyharrastajien valtaamana. :)

Riittävästi tilaa sulkapalloilulle

Muutaman minuutin kuluttua tuo sali oli täynnä, mutta ehdin ensin nappaamaan kuvan.

Käytiin eilen pojan kanssa kokeilemassa, että onko se uusi maila hyvä ja jestas miten hienosti pojalta sulkapallon peluu onnistuikin. Edelliskertaan ero oli jo valtava ja oma maila antoi takuulla lisäintoa riehua koko tunti kerralla. Oli muuten todella hyvä idea mennä pelaamaan, koska nämä pimeät ja märät joulukelit on keränneet aivan liikaa purkautumatonta liikuntaenergiaa. :)

Äidin ja pojan maila

Ihan pikku vikoja oli se, että pojalla meinasi lyönnit lipsua vasemalle päin. Onneksi oltiin päätykentällä, niin voitiin pelata niin, että ne lipsahtaneet lyönnit meni aina sivupressuun eikä viereisen parin kentälle.

Vaan entäs kun meinasin kevyen sulislämmittelyn jälkeen käydä tekemässä kyykkytreenin yläkerrassa. Juu, ei vaan sopinut sekaan. Olisipa voinut ottaa kuvan kinkunsulattelijoiden paljoudesta! Se oli todella ällistyttävä näky.

Onneksi kotona odotti kuulat valmiina ja tämä olikin ensimmäinen kunnon kuulatreeni vasemman käden kipeytymisen jälkeen. Jotenkin olin hidas lämpiämään, mutta loppua kohti kuula nousi todella mallikkaasti. Ei muuten ole tullut työntöjä tehtyä pitkään aikaan ja sen huomasi. Tekniikka hoi, älä jätä – oli hetken tunne, mutta johan alkoi kengät hetken päästä kopista. :)

Tiedättekö sen tunteen, kun viimeisten heilautussarjojen jälkeen, kun saa kuulan laskettua maahan, niin siihen jää kuulaan nojaamaan ja puuskuttamaan. Jestas mikä tunne! Eilen siis heilahti 20 ja 24 kilon kuulat.

Johan heilahti!

Mielessä alkoi hahmottumaan kuulatreeniohjelma alkuvuodelle. Lopun heilautussarjat on siinä edelleen vahvasti mukana.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: