20 päivää karkkilakkoa takana ja 23 jäljellä

Hassua olla karkkilakossa. Olenhan minä muutenkin ollut pitkiä aikoja syömättä, mutta lakossa on oma erilainen vireensä ja olen yleensä totaalilakkoja vastaan. ;)

No, 20 päivää takana ja 23 edessä. Vain pari pahempaa houkutusta on eteen sattunut, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Hommahan hoituu sillä, että töissä on mandariineja, pähkinöitä tai muuta mukana ja tietenkin välipalaa.

Alkuvuosi on ollut selvästi salaattiviikkoja. :)

Salaattia ja savulohta

Jemmaan itselleni hyvin usein aamupalan edellispäivän salaatista ja lihasta tai kalasta.

Salaattia ja naudan jauhelihaa

Miksi olen totaalilakkoja vastaan?

Ajattelepa tilanne, että alkaa tehdä mieli hirvittävästi makeaa. En nyt keksi hyvää esimerkkitilannetta, mutta joku vaikkapa syö jotain käsittämättömän ihanaa, suurta ja tuoksuvaa herkkua. Se jättää kaihertavan kauhistuttavan herkkuhimon päälle. Itsekuri on tottakai kova sana, mutta entä jos sen hetken kieltäytymisestä jää pidempi suuri houkutus päälle ja jos olet pitkään kieltäytynyt kaikesta vastaavasta, niin saatat romahtaa aivan täysin.

Eikö paljon parempi ole olla olemassa tietty luvallinen herkku tarvittaessa, vaikkapa 20 g painoinen lakritsipatukka tai 40 g salmiakkirasia? Sellainen on “lupa” ostaa ja syödä silloin, kun tilanne on päällä ja jatkaa matkaa tyytyväisenä. Varmaan se itselle “luvallinen” herkku täytyy olla jotain, mistä itse pitää todella paljon.

Ehkä ei sovi kaikille, mutta oikeasti, moniko totaalilakko kestää? Siis varsinkin silloin, kun lakko on tiukka ja pitkä.

Olen pienen herkuttelun kannalla, koska elämä totaalikieltäytyjänä ei sopisi minulle. Varmasti puhun tällä itseni pussiin monen mielestä ja olen edelleen itse aika pahassa jamassa ulkoisesti, mutta hissukseen parempaan päin. Liikunta maistuu mansikoilta ja aika hyvä tasapaino kera verenpainelääkityksen löytynyt.

Yksi totaalilakko on kyllä poikkeus: Karkkipisteen kierrän töissä kaukana ja siihen on nollatoleranssi.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: