42. karkkilakkopäivä ja minne katosi makeannälkä?

FB karkkilakkoani oli siis tykkäysten mukaan 43 päivää ja hei, nyt on jo 42. päivä! Yhtä päivää vajaa ja en minä tähän lopeta, koska ei ole mitään syytä lopettaa.

Rehellisesti voin sanoa, että viime perjantai oli koko tähänastisen karkkilakon pahin koetinkivi tai ainakin olisi voinut. Vein pojat herkkuostoksille ja kärryyn tuli niin rähmäpullat kuin karkkia ja taisi olla joku keksipakettikin. Kyse oli ihan spesiaalijutusta, mutta se vähän kirpaisi. :)

No, minä nappasin kärryyn ruokia, hedelmiä, värikkäitä vihanneksia ja loppujen lopuksi cachew pähkinäpussin. Sitä pussia on muuten tarkemmin ajatellen vieläkin jäljellä, koska syön niitä enintään ehkä 10 kpl päivässä.

Viimeksi tänä aamuna tyytyväisenä totesin, että sokerinkaipuu on kadonnut. Hedelmät on tietenkin makeita ja tärkeä osa syömisiä, mutta esimerkiksi rahkan seassa tähän asti syömäni ananas  on jo aivan liian makeaa. Itse asiassa makeannälkä on kadonnut ehkä eniten mitä tähän asti kausittain (pitkäänkin) olen jo kokenut.

Enpä olisi uskonut, kun joulukuussa tuskailin kropan ikävää reagointia verenpainelääkitykseen, että nyt olen hitaasti, mutta erittäin vakaasti menossa kohti parempaa. En edes noudata mitään erityistä “dieettiä”, mutta tasapaino on palaamassa.

Kiloklubiin merkkailu on ollut siinä mielessä hyvä, että on tullut tarkistettua syömisten määrää, joka välillä on – yllätys yllätys – meinannut jäädä aivan liian vähiin. Olisi toiseenkin suuntaan ollut heilautuksia ilman merkkaamisia. Jatkan sitä toistaiseksi hyvällä mielellä.

Lisää mandariineja ja makeaa rautaa kiitos!

Mandariinimakeaa

Treenailujen suhteen olen erityisen päätöksen melkein tehnyt. Maistelen sitä hetken ja kerron sitten. Kuulien nouseminen on tottakai se tärkein juttu, jonka ehdoilla mennään.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: