Kuulatreeniä parhaimmillaan – Kiitos Kirsi ja Sari

Kämmeniä kihelmöi ja treenitsemppi on huikea. :) Se johtuu parin päivän “kuulaleirityksestä” Pohjanmaalla eli nostamisesta Kirsin opastuksella. Eilen oli vuorossa OAJ Sarin luona ja tänään temmattiin Tennis Centerillä.

Pitää muuten sanoa, että edellisestä kerrasta, kun Kirsin kanssa kävin treenaamassa oli jäänyt aika tavalla asiaa päähän eli erityisesti työntötekniikassa räkki ja yleensäkin kropan käyttö tai ainakin asento oli parantanut huimasti. Onnion, sillä työnnön kanssa pääsee nyt ikäänkuin helpolla eteenpäin ja treeniä vaan, niin hyvä tulee.

Aloitettiin soutuspinning tilassa

Tänään vallattiin aluksi tilaa soutuspinning tilasta, mutta kuinka ollakaan siellä oli alkamassa tunti, joten siirryttiin nostonurkkaukseen.

Aivan alkuun tuli uusi oivallus heilautukseen. Olen tähän asti aina vienyt kuulan taakse ja tuonut eteenpäin täsmälleen samalla tasolla. Nyt vauhtia haetaan ylös lähdettäessä paljon alempaa. Jalat käyttöön!

Tämä nostopaikka sai uutta merkitystä

Lähdin todella nöyrällä mielellä tähän päivään, koska tajusin kauhistua iltapäivällä, että aion temmata ihan julkisesti. :D Se ei ole ollut helppoa ja varsinkaan flunssan jälkeen en ole saanut kulkemaan ollenkaan.

Mutta niin vaan se kuula alkoi nousta. Muutamat muutokset tekniikassa, hurjasti lisää happea ja se ei tunnu ollenkaan mahdottomalta tehtävältä nostaa pidempään. Mikään ei tietenkään tule ilmaiseksi eli nostaminen kehittyy vain nostamalla. No, sitähän minä haluan.

Sarin nostamista on ollut ilo katsella näinä kahtena päivänä. Siinä on ytyä! Takana on lukemattomia nostokertoja ja tahto on kohdallaan. Tuskin maltan odottaa, että näkee mitä Laukaassa kilahtaa tulostaululle ja sitä ennen nostetaan aina välillä yhdessä, eikös.

Hyvä Sari!

Ja Kirsi. Sinä olet inspiraatio, kuten aiemminkin. :) Se mikä tuota nostamista katsellessa on aina hämmentävää on sen pehmeys ja liikkeen sulavuus. Siitä voi ja täytyy ottaa oppia ja ymmärtää luottaa siihen, että voimat ei enää lopu, kuula ei siitä mihinkään karkaa.

Kirsi ja kuula

Minulla tempauksen vaikeus on ollut ja on edelleen pitkästi korvien välissä. Nyt on vaan sellainen juttu, että minä alan uskoa ja ymmärtää, että kyllä se kuula nousee, eikä ole mitään syytä pelätä, että se lipsahtaisi käsistä.

Silloin joskus, kun jumitin tempaukseni kanssa 12 kg:n kuulaan, en ollut vielä koskaan käynyt salilla. Kropassa ei ollut sellaista potkua, mikä siitä tällä hetkellä löytyy. Näpeissä ei ollut niin paljon voimaa, että olisin uskaltanut luottaa otteeseen, mutta nyt ote kyllä kestää.

Itse asiassa mitä pelättävää minulla olisi? No ei niin yhtään mitään! Siispä nouskoon vaikka 20 kg eli tässä elämäni toinen kerta tempausta niillä kiloilla. Oikea käsi oli jo vähän ottanut damagea, joten meni tosi varovasti, mutta vasemmalla alkoi jo tuntua hyvältä.

Onpa hyvä mieli ja ihanan hellät kämmenet. Vaikka töissä sanoin, että tulen huomenna töihin ilman kämmennahkoja, niin kyllä ne melkein pysyivät paikallaan ja mitäpä pienistä kirvelyistä, kunhan saa nostaa.

Kiitos Kirsi ja Sari mainioista treeneistä!

Hobitti kuittaa ja kilautti treenisempin huippulukemiin!

Did you like this? Share it:

3 Responses to “Kuulatreeniä parhaimmillaan – Kiitos Kirsi ja Sari”

  1. Mari says:

    Näyttipä nuo 20 kg:n tempaukset kevyeltä :) .

  2. Outi says:

    Siis yllättävän sujuvilta omastakin mielestä. :)
    No vaikka ei tietysti täysin tukevaa menoa ole ja jatkossa pitää pitää katse tulevaisuuteen eli eteenpäin. Ajattelin liikaa. :D

  3. [...] Melkoinen väite, mutta minulla on jokainen viime alkuvuoden treeni kirjattuna 20.2. lähtien ja 18.2. Kirsin ja Sarin kanssa pidetty treeni blogissakin hyvässä muistissa. Jokainen muistiinpano ja treenivideo on kultaakin arvokkaampi [...]

Leave a Reply

See also: