Ystävältä tsemppiä ja ystävälle tsemppiä

Jos zumba on tarttunut minuun kuin toinen iho ja ohjaa nykyään automaattisesti liikkumaan, niin siinä yksi suuri ja loistava syy on ystävässä ja ystävissä, joiden kanssa yhdessä zumba on entistäkin hauskempaa. Samalla tavalla kuntosalilla käyminen on aivan todella hauskaa ystävän kanssa. Yksin se on puurtamista, vaikka ihan kiva viime sunnuntaina oli yksinkin käydä, mutta yhdessä se on rupattelua, extra tsemppausta, hieman apua ja ohjeita ja yksinkertaisesti hauskaa.

Minä en muistanutkaan miten hauskaa kuntosalilla on ystävän kanssa. Ihan turhaa pelkäsin, että kuntosalilla käyminen on kidutusta! Mikä voi olla sen hauskempaa kuin juttelu aina väleissä ja vähän voivottelukin, kun kädet ei enää nouse ollenkaan tai muu ihmettely ja tuumailu – ääneen. Siinähän voi välissä vetää pienet sambatkin keskellä kuntosalia ja ystävä tietää mistä on kyse. ;) Ei kuntosali ole niin vakava paikka, etteikö siellä voisi välillä nauraakin. Rajansa tietysti kaikella, mutta kuitenkin. Ja takuulla tulee tehtyä liikkeet tehokkaammin ja puhtaammin, kun ystävä on paikalla!

Ja olisipa eilinen kuntosalikäyminen jäänyt kokonaan välistä, jos ei olisi siitä sovittu etukäteen. Helppo olisi ollut jäädä puolitajuttomana sängylle röhnöttämään.

On suuri harmi, jos aikuisena ihmisenä ei enää löydä ystäviä. Muutot paikkakunnalta toiselle ja työpaikan vaihdokset sun muut vie elämässä eteenpäin ja mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi on saada ystäviä. Niin minä ainakin luulin. Harrastukset on varmaan kaikkein paras vastalääke sille, että olisi liikaa yksikseen tai vain perheen parissa.

Te blogissa kävijät olette varmasti hyvin eri ikäisiä, mutta enpä malta olla kysymättä:

Onko sinulla ystävä, jonkan kanssa harrastat liikuntaa? Saatko helposti ystäviä?

Did you like this? Share it:

18 Responses to “Ystävältä tsemppiä ja ystävälle tsemppiä”

  1. Teea says:

    On ystäviä joiden kanssa harrastan liikuntaa ;-) Ja mielestäni saan helpolla ystäviä, tai no sanotaan, että ystäviä harvemmin, mutta kavereita saa helpolla :-)

    Ja voih mikä ilma pihalla, mä kun ajattelin mennä lasten kanssa ulkoilemaan, mutta siellähän jäätyy pystyyn tuossa tuulessa :-(

  2. Outi says:

    Minulta melkein tipahti pää pois aamulenkillä Doriksen kanssa! Jotenkin se tuuli tuli suoraan pipon läpi, eikä vain naama jäätynyt vaan kaikki kohdat, mistä tuuli pääsi viilentämään. Eikä pakkasta kuitenkaan niin mahdottomasti ollut.

    Tosiaan se kaverin ja ystävän saaminen on vähän eri juttu. Minä en koe, että saisin ystäviä ihan mahdottoman helposti. Tai ehkä en osannut etsiä oikeista paikoista. :)

  3. Tiia says:

    Mulla käy melkein kohta puolet kavereista samalla salilla kuin minä, joten melkein aina joku tarttuu samalle tunnille mukaan! :D On se kyllä kivaa, ettei tarvitse tunnin alkua yksin odotella tai pukkarissa istuskella. Salilla tykkään kyllä käydä enemmän yksin, ja oikeastaan yksikään mun kaveri ei käy itse salipuolella… Joskus on kuitenkin kiva mennä yksinkin treenailemaan tunnille, mutta kaverin ollessa läsnä saa puristettua vieläkin enemmän itsestään irti, se on se näyttämisen halu. :D D

  4. Kirsu says:

    Kaverit on yksi syy miksi liikun. Tai salilla tykkään käydä yksin, keskityn niin täysin. Tosin välillä, kuten tänään, kun tarkoitus olis vetää pohjia niin kaveri tulee sparraamaan.
    Mutta ryhmäliikuntaan tarvitsen kaverin, se ei ole mulle se “luonnollisin” tapa liikkua, mutta kun tiedän että kaveri lähtee mukaan on vaikeampi jäädä sinne sohvan pohjalle :)

  5. Outi says:

    Kyllä teillä on niin samat tuntemukset kuin minullakin, tyyliin “kaverit on yksi syy miksi liikun”. :) Yhdessä on hauskaa! Ja kun ystävät on mukana samoissa menoissa, niin toisinaan sitten yksinkin on hyvä mennä.

  6. Pomppula says:

    Heippa,

    Olen tässä päivänä muutamana selaillut mielenkiintoisia laihdutus/kuntoilublogeja ja eksyin tännekin. Mä oon innostunut kovasti erilaisista ryhmäliikunnoista (Les Mills) ja spinningistä. Nyt ohjelmaan kuuluu myös vuoden alusta kuntosali ja ruokavaliokin on ammattilaisen laatima. Tavoitteena on pudottaa vielä ainakin 20 kiloa, noin 10 on pudotettu. Zumba alkaa myös meidän salilla helmikuussa ja kiinnostaa kovasti, mutta tällä massalla ei vielä polvet kyseistä lajia tule kestämään. Ehkä 10 kilon päästä sitten :) Mä aloitin mun kuntoilun noin vuosi sitten, yksin. Mä tykkäsin siitä, ettei mun lähtemiset olleet kenestäkään kiinni ja aina kun lähdet kaverin kanssa, siitä tulee helposti riippuvaiseksi siitä toisen seurasta, ja sitten jos ei aikataulut sovi yhteen tai kaverilta loppuu motivaatio niin siinä sitten ei välttämättä jaksa enää lähteä itsekään.

    Nyt oon saanut paljon kavereita mun salilta, muista erittäin aktiivisista asiakkaista sekä jumppaohjaajista, ja heidän tuestaan on tullut tosi arvokasta. Ihanaa kun kaverit kyselevät facebookissa että tuutko tänään tunneille ja vetäjät tsemppaa tunneilla nimellä. Ois jäänyt kyllä varmaan innostus puolitiehen jossain kohti, jos tuolla meidän pikkusalilla ei ois noin mieletön henki.

  7. Outi says:

    Yhteishenki on aivan mahtava juttu! Ja tosiaan sieltä salilta ja harrastuksista löytyy kavereita. Joidenkin samalle tunnille tulijoiden kanssa on yksinkertaisesti vaan helppo alkaa juttelemaan.

    Ihan pakko on kertoa, että meidän zumbassa käy todella kaiken kokoisia ihmisiä. Minusta on ihana nähdä, että oikein todella paljon ylipainoinenkin henkilö tulee mukaan uudestaan ja uudestaan ja lähtee zumbasta hymyillen ja nauraen. Ehkä heti ei kaikki jutut onnistu, mutta liikuttua tulee jokaisen omalla tavallaan koko tunnin ajan. :)

  8. Teea says:

    Pomppula: uskon, että polvesi kestävät zumbaa, muistat vaan katsoa, että polvet ja varpaat osoittavat samaan suuntaan liikkeissä, ettei tule vääränlaisia kiertoja niihin. Itse hieman aluksi pelkäsin polvieni suhteen, miten ne kestää, mut on ne kestänyt tosi hyvin, vaikka painoa on vaikka kuinka paljon muille jakaa ja toinen polvi on leikattu useampaan kertaan.
    Ja komppaan Outia tuosta todella ylipainoisesta henkilöstä, se on mun mielestä niin ihailtavaa katsottavaa kun hän kerta kerran jälkeen tulee yhtä innolla kuin mekin menemme tunneille ja yhtä iloisena lähtee pois.

  9. Pomppula says:

    Tuolla meidän salilla käy kanssa kaikenlaista jengiä. Yhteisenä asiana taitaa kaikilla olla joko laihdutus/kunnon kohotus tai sitten se liikkumisen ilo. Selaiset ns. tekstiili-urheiljat jotka tulee meikit naamassa kattomaan salille salkkareita, puuttuvat tyystin. Ihan punttiksen puolella käy aika paljon myös mimmejä, mutta ne on kyllä ihan tosissaan rautaa vääntämässä siellä. Jumpissa oon ollut aika usein siellä isommasta päästä, mut onneks meidän ohjaajat on ottaneet asiakseen näyttää aina vaihtoehtoiset (kevyemmät) liikkeet jos tulee rajat vastaan. Ja sit kun pikkuhiljaa pystyy enemmän ja enemmän niin sit lisätään vaativuutta. Jos mulle ois joku vuosi sitten sanonut kun ekan kerran istuin kuolemaa tehden hikoillen ja puuskuttaen oksennuksenmaku suussa 25 minuutin spinningtunnilla, että vuotta myöhemmin vedän 3 tunnin spinningmaratonin, en ois ikänä uskonut :)

  10. Pomppula says:

    Teea,

    Ainakaan Les Mills:n BodyJamissa en voi käydä. Mulla on yliliikkuvat nivelet, ja koska painoa on tosi paljon, kaikenlainen kiertoliike polville aiheuttaa sen, että lumpiot lähtevät vääntymään pois paikoiltaan. Eli esim. mitään sambaliikkeitä en pysty tekemään. Mulla on ollut tää ongelma polvien kanssa jo yli 10v, olen myös harrastanut aikoinaan aktiivisesti tanssia ja tanssitunneillakin on lumpiot lähteneet sijoiltaan :/ mutta kun saan vielä toisen 10 kg pois, niin ongelma poistuu.

    Hei, mä oon muuten kanssa Outi :)

  11. Outi says:

    Se on mahtava tunne, kun kunto nousee ja jossain ihan tavallisissakin tilanteissa tajuaa, että ennen olisi ollut ihan hengästynyt ja nyt ei tunnu missään. No, ei paljon missään. :)

    Eilen vaikutti, että paikalla oli aika hoikan puoleista väkeä kuntosalilla. Nykyisessä mielentilassa se ei kuitenkaan haitannut pätkääkään. Vain kerran mietin, että pahus, kun kaikki näkee miten minimipainoilla olin ihan henkihieverissa. :D Olkapäät/käsivarret ei ole ihan kunnossa…

    Outi: enpä ole kaimaan pitkään aikaan törmännytkään. :)

  12. Pomppula says:

    Joo noi olkapäät/käsivarret taitaa olla monilla naisilla hankalat… vuoden verran kävin tosi intensiivisesti BodyPumpissa ja se alkaa pikkahiljaa tehdä tehtävänsä, yläkroppa alkaa pikkuhiljaa vahvistumaan :)

  13. Keiju says:

    Ei ole kaveria pudotukseen tai liikkumaan ei. Mutta ensi vkl:na se korjaantuu – koska hyvä ystävä muuttaa tänne! Jee.

  14. Outi says:

    Keiju: Voi kuinka hieno juttu!

    Pomppula: Siis paljon ja pitkällistä työtä edessä. Niinpä niin. :)

  15. Teea says:

    Pomppula: mulla on tuota oikeaa polvea leikattu lumpion sijoiltaanmenon vuoksi usemman kerran, tosin mulla se tuli trauman seurauksena, mutta kuitenkin…ei kiva vaiva =/ Mut toivotaan, että pystyt jossain vaiheessa kokeilemaan ja nauttimaan zumbasta!

  16. lasienkuli says:

    tulee käytyä oman siskon kanssa. siinä vasta on hyvä tsemppari ja välillä on vähän kilpailuhenkeäkin. pumpissa välillä katsellaan toisten painoja ja kokeillaan, jos vähän sais lisättyä. :D kilpailuhenki on meillä ihan tervettä, ei mene missään kohtaa yli.
    kavereita saan aika hyvin, mutta ystäviä tulee vain joistakin.

  17. Sotanorsu says:

    Hyvä kysymys, Outi! Piti oikein alkaa miettimään.

    Jumppatunneille olen raahannut kaveria ja toistakin. Ja minua on sinne myös raahattu, onneksi :) Olen käynyt paljon myös yksikseni, ja juokseminen on kyllä melkoinen erakkolaji. Haluaisin kyllä liikkua ystävien kanssa, mutta maantieteelliset syyt ne tuntuu tulevan aina tielle. Kuntosalilla käynti kyllä onnistuisi kaverin kanssa taatusti 100% paremmin.

    Että melko yksinäistä touhua mulla. Enkä tunnu ystävystyvän, tai saavan kavereita kovin helposti. En omasta mielestäni ole mikään kovin vaikea ihminen. En vain osaa. Jotenkin sitä ei enää muista, miten niitä kavereita saatiin. Mun kaverustumiset ja ystävystymiset on tapahtunu silleen, että ollaan “ajauduttu” kavereiksi ja ystäviksi. Yrittämällä en ole kyllä koskaan onnistunut. Olen ehkä vähän arka, sellainen tarjoutuminen, että haluaisin sut ystäväksi, niin siinä kohdassa alkaa pelottaa se torjunta.

    Mutta aina sitä pystyy kehittymään, toivonkin, että joku päivä vaikka liikuntaharrastuksen parista joku kaveri löytyisikin! Olisi noiden röhnötyspäivienkin varalle joku joka potkii liikkeelle :)

  18. Outi says:

    Lasienkuli, onpa hienoa, että voi käydä liikkumassa siskonsa kanssa. Minulla ei ole siskoa, joten voin vaan kuvitella, minkälaista olisi, jos olisi oma sisko ja vielä samanhenkinen.

    Sotanorsu, tuo “minua on sinne myös raahattu” on just sitä, mitä myös kaipaan ystäviltä. Kun on sovittu, niin pakkokin on melkein lähteä ja sittenhän mennään ja tulee se hyvä olo väsyneemmänkin päivän päätteeksi. :)

    Ystävien löytäminen ei ole helppoa, eikä varsinkaan kaikille. Minulla oli monta vuotta välillä sellaista aikaa, että melkein kaikki vanhat ystävät olivat jääneet jonnekin matkan varrelle ja perhe sekä työ veivät ihan liiaksi kaiken ajan. Muutettiin parin vuoden välein ja jotenkin olin ihan sivussa “ystävämarkkinoilta”. Onneksi työn paristakin löytyy aina joitakin ihmisiä, joiden kanssa voi ainakin olla kaveri ja jostain niitä ystäviäkin alkaa löytymään. Ehkä syynsä nyt parantuneeseen tilanteeseen on siinäkin, että nyt ollaan jääty asumaan samaan paikkaan jo vuosikasiksi. Ystävystyminenkin vaatii aikaa.

    Jää aamufilosofoimaan mielessään… :)

Leave a Reply

See also: