Missä vika, kun mihinkään ei satu ja kroppa palautuu paremmin kuin koskaan ennen?

Kirjoitin eilen blogin fb sivulle:

On ihan hassua miten paljon paremmin kroppa tuntuu jaksavan tiuhempaa kuulatreenitahtia kuin koskaan ennen. Selkään ei satu, mihinkään ei satu, lihakset tuntuu palautuvan nopeasti. Missä “vika”?

Siinä on asia, jota sopii pohtia. Vuonna 2011, kun treenasin 16 kg:n kuulalla Liedon LC SM-kisoihin ja muutenkin niihin aikoihin kroppani vaati kovien treenien väliin aidosti kaksi välipäivää. No, siis vaati kaksi välipäivää, jos halusin pystyä ja kyetä tekemään ohjelman mukaisen treenin hyvin.

Nyt tuntuisi aivan omituiselta ajatukselta pitää jokaisen kahvakuulatreenin välissä kaksi lepopäivää. Ehkä tämä hetkellinen 2 treenipäivää + 1 lepopäivä systeemi on liian tiukka ja pidän jatkossa joka treenin välissä lepopäivän, mutta mielenkiintoisinta on se, mitä kroppa kertoo. Se nimittäin kertoo hyvää.

Lihastohtorilta löytyy mielenkiintoinen kirjoitus palautumisen arvioinnista ja treenin muokkaamisesta sen mukaan. Erityisesti “harjoitusta edeltävä väsymystila” – “Ennustettu suorituskyky harjoituksessa” taulukko kertoo aika tavalla siitä mitä olen mietiskellyt. Tällä hetkellä kroppa ei väsy niin pitkiksi ajoiksi kuin ennen, joten palautuminen on nopeampaa ja olen valmiimpi tekemään seuraavan treenin.

Mikä palautumiseen sitten vaikuttaa? Nyt tulee ihan maalaisjärkipohdintaa omalta kantilta, eikä niinkään suoran Lihastohtorilta tai muualta lainattua. Parantunut peruskunto, harkitty syöminen treeniin valmistautuessa, hiilihydraattienkin saanti, stressitaso, uni, oman lajin tutut liikkeet (joilla ei kipeydy),… Minä en treenaa, jos tunnen lihakset kipeiksi, mutta toisaalta, en kipeydy kuulaa nostamalla juurikaan, ellen tee jotain eri tavalla kuin ennen.

Itselleni on tällä hetkellä hyvin tärkeää treenitilanteen rauhoittaminen ulkopuoliselta häiriöltä ja stressiltä. No, se ei liity niinkään palautumiseen kuin hyvin toteutuvaan treeniin eli olen joutunut siirtämään treenit toistaiseksi pois olohuoneesta.

Parempaan palautumiseen vaikuttaa varmasti hyvin moni asia, mitä on tapahtunut sitten vuoden 2011. Kunpa tietäisinkin mikä kaikki, mutta se, että oma treenaamiseni on muuttunut kausittain hieman erilaiseksi on tuonut oppia eri kanteilta. Viime vuoden alun tiivis voimatreeni opetti miten syödään treeniä varten ja tsempataan huikeisiin tuloksiin, ennen flunssaa toteutunut salitreeni vahvisti erityisesti kehon keskiosaa, jokainen kuulatreeni on pitänyt yllä kuulan nostamisen liikkeiden tuttuutta ja viime syyskuusta lähtien nostotekniikkaan on löytynyt paljon uutta. Syömisessä en ennen ja jälkeen treenin karta liikaa hyviä hiilihydraatteja, olen itselleni armollisempi ja koitan hallita stressiä paremmin sekä pidän kiinni unesta.

Jos jotain kadun tai harmittelen, niin se on se, että lenkit on jääneet heppoiselle viime aikoina ja koko viime kesän. Lisäksi erityiset stressitekijät on katkaisseet treenaamista välillä pahasti. Tilanne voisi olla paljon parempi, mutta toisaalta kausittaisuus on myös hyvästä. Jopa se pahuksen flunssa varmisti, että pääsin kuulan kahvaan kiinni levänneenä, vaikka menetetyt viikot harmittaakin vietävästi.

Eli ei kun eteenpäin kroppaa kuunnellen, tavoitteellisesti ja ohjelmoidusti, mutta valmiina myös reagoimaan, jos siihen on tarvetta. :)

Kuva kesältä 2011, päällä keväällä ansaittu ensimmäinen Peurunkapatikan paita – joka päällä muuten nostinkin Liedossa.

Sinä kesänä

Toinen asia mitä fb:n puolelle kirjoitin:

Yksi pieni toivomus vain. Nyt kuukausi terveenä ja mahdollisuus toteuttaa jokainen suunniteltu kuulatreeni!

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Missä vika, kun mihinkään ei satu ja kroppa palautuu paremmin kuin koskaan ennen?”

  1. Teea says:

    Johtuisiko siitä, että ilmeisesti nyt treenaat vain kuulaa. Eli lihakset saa vain samantyyppistä ärsykettä jatkuvasti ja ne on tottuneet siihen samaan ärsykkeeseen, samoihin painoihin. Jos nyt kävisit tekemässä salilla esim.käsitreenin, olisi lihakset kipeät, koska lihakset saa erilaisen ärsykkeet mihin nyt tottuneet. Itselle ainakin lihaksissa treenien jälkeen ja pari päivää sen jälkeen tuntuva “treenikipu/-jumi” antaa merkkiä siitä, et treeni mennyt perille. Toki niin ei joka kerta treenien jälkeen ole, mutta kyllä kropassa täytyy jotain tuntua, et on treenannut.
    Ja ennen kuin kukaan alkaa huutelemaan, et treenatessa tulee lihasvaurioita jos lihakset kipeät treenien jälkeen, niin jokainen voimaharjoittelu tekee lihasvaurioita solutasolla.

  2. Outi says:

    Vertaan nyt siis kahta hyvin samanlaista “kautta”, jolloin vain kuulaa. Ehkä se ei tullut tuosta riittävästi esille.
    Kisojen alla keskitytään aikasarjoilla nimenomaan nostamiseen.
    Kun on kyse kovahkoista kuulatreeneistä, niin palautuminen ei ole niinkään palautumista lihaskivuista, jotka tulee eri tyyppisistä harjoituksista vaan koko kropan jaksamisesta. Siitä, että voi taas tehdä tosissaan töitä ja paremmin kuin edellisellä kerralla. Lihasten jumitiloja voi tietysti tulla ja siihen tarvitaan huoltoa.

Leave a Reply

See also: