Tempauksen mielialalähtökohdat

Tein kauniin tempausennätyksen. :) Se tuli helposti, joskaan ei turhan kevyesti, se tuli suunnitellusti ja tarkennetun aikataulun mukaisesti.

En siis edelleenkään ole tempaaja, en läheskään, mutta edistyn omalla tasollani. :)

Jäin kotiin ajellessani miettimään sitä, miten erilaiset lähtökohdat tempaukseen (ja mihin tahansa suoritukseen) on riippuen päivästä ja mielialasta. Takana voi olla iloinen, surullinen, kiukustunut ja vaikka minkälainen olo. Jokainen niistä antaa aivan erilaisen pohjan.

Itselleni kaikkein parasta on tahtotila, jossa koko päivän hinkuu nostamaan ja hinkuu tekemään juuri sen jonkin tietyn suorituksen. Jestas se on mahtava tilanne! Silloin voi oikeasti olla varma, että suoritus tulee tehtyä tismalleen.

Toinen erikoinen, mutta joskus toimiva juttu on pieni kiukku. :D Siitä saa potkua, jos ymmärtää kohdistaa puhinansa kauniiseen kuulaan, joka nousee aivan huomaamatta ja siis hyvällä tekniikalla. Adrenaliini veressä sopivasti annosteltuna on voimavara.

Hyvin iloinen päivä, siis tarkoitan poikkeuksellisen iloinen, ei välttämättä olekaan se paras nostamiseen. On tai ei, mutta suoritukseen on pystyttävä keskittymään ja joskus liika hilpeys syö voimia. Onkohan kukaan muu huomannut?

Täydellinen keskittymisen puute ja hajamielisyys, ehkäpä työasioiden päässä pyöriminen ei myöskään ole paras lähtökohta. Silloin jää päänsisäinen ennakkotyö tekemättä, eikä ole varmaa, että miten paljon sitä nostamista tahtoo, kun nostokengät on jalassa ja kuula siinä edessä.

En tiedä voiko surun ja masennuksen eri asteina niputtaa samaan, mutta minä teen niin. Niistä ei hyvä seuraa, ellei nostamista todella rakasta. Rakkaudesta nostamiseen voi nostaa myös mielialan ja saa oman pään ajatukset suuntautumaan positiivisille urille. Liian usein kuitenkin suru tai masennus – aiheuttaa treenin väliinjäämisen. Kyllä, niin voi käydä.

Mitä lie tajunnanvirtaa, mutta tuollaisia pään sisäisiä tuli ajateltua. Ihan toinen asia on sitten fyysinen olotila väsymyksestä virkeyteen. Niillä todellakin on merkitystä ja juuri tänään taas huomasi, että kun kroppa sai levätä kaksi päivää, niin valmius nostaa rautaa oli uudella tasolla. Lepo kannattaa! Tosin ihan lähipäivinä en aio sitä harrastaa. :)

Omaa päivän päänsisäistä lähtökohtaa on vaikea kuvailla. Sanotaan, että oli niin varma tieto siitä, että pystyn tekemään mitä olen kirjoittanut, ettei mielialalla olisi ollut vaikutusta. Paitsi että jouduin kyllä kokoamaan itseni ja rakentamaan fiiliskuplan ympärilleni ennen kuin aloin nostamaan.

Erinomaista treeniviikkoa kaikille! Hyviä fiiliksiä ennen ja jälkeen!

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: