Life is a battle

Etsin pitkään tätä fb:ssä jaettua ajatusta joka jäi mieleen, mutta en mitenkään meinannut muistaa, että kuka sen oli jakanut. Niinalle lopulta suuret kiitokset jakamisesta, koska tämä pysähdytti.

Life is a battle

Hiljainen ajatushetki…

En pysty kertomaan miten paljon olen viime aikoina tullut miettineeksi sitä, että jokaisella meillä on omat taistelumme. Kenenkään elämä ei ole sataprosenttisen mutkatonta ja suoraviivaista.

Jokainen meistä on erilainen ja erilaiset asiat saa meissä tahdon päälle ja pistää toimimaan. Joissakin asioissa sitä luovuttaa, toisissa ei ja mistä ikinä tietää, että mitkä voimat ketäkin vetää eri suuntiin.

Minäkin kerron blogissani vain osan niistäkin asioista joita haluan. Silti on se yksi asia, jota haluan omalla tavallani tuoda toistuvasti esille, joskus useammin ja joskus jää harvempaan. Arvostan hirvittävän paljon sitä, miten erilaiset ihmiset, erilaisilla kuntotasoilla tekevät parhaansa oman hyvinvoinnin eteen.

Toisesta ihmisestä ei ulkomuodon perusteella näe mitään. Ulkomuoto – hoikkuus tai pyöreys – antaa toki vihjeitä, kuten moni muukin asia, mutta se ei esimerkiksi kerro henkilön kunnosta juuri mitään tai kerro sitä mitä henkilö syö ja miten elää.

Ja niitä taisteluja on monia muitakin. Mikään ei ole itsestään selvää. Kukaan meistä ei tiedä mitä taistelua toinen käy.

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Life is a battle”

  1. Sanna says:

    Vitsit, kun tulee hyvä mieli lukea sun positiivisia kirjoituksia! Mä kamppailen myös ton tempauksen kanssa, eikä puhettakaan, että olisin voinut tehdä 8 minuuttisia missään vaiheessa. Mietin kisoihin ilmoittautuessa, että on hullun hommaa lähteä mestaruussarjaan tällä tempauskunnolla mutta sitten muistin, etten mä mene siitä mistä aita on matalin ja menen lavalle tekemään parhaani ja olen siitä ylpeä :) Katos, meille jotka joudumme tosissamme kamppailemaan, jokainen puhdas toisto on voitto. Eiks vaan? :)

  2. Outi says:

    Sanna täsmälleen. Me mennään tekemään omat kisaennätykset ja se jo on voitto!
    Itse asiassa suurin voitto on treenaus, jokainen askel. Minä olen aina tykännyt siitä ajatuksesta, että ei se päämäärä vaan se matka. Matkallahan tässä ollaan ja varmasti pitkään. Joka askeleesta on lupa nauttia. :)
    No vaikka joillakin askelilla kämmeniä kirveltää ja kiukuttaakin. ;)

Leave a Reply

See also: