Minigolfari kesäisin, kahvakuulaurheilija talvisin

Järkyttymyt ex-minigolfari?!?” kirjoitin fb:n puolelle. No ei sentään. Nöyryytystähän tämä viikonloppu oli eterniitin SM-kisoissa, mutta mitä muuta voi kuvitella, kun vamistautuu treenaamalla vain kahvakuulan nostamista ja pitämällä ihan tarkoituksella minigolftaukoa.

Kuvittelin silti, että olisin voinut pelata jonkinlaisella tasolla. :D

En kuvittele enää…

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Minulle kirkastui harvinaisen selväksi se miten tärkeä asia kahvakuulan nostaminen minulle on. Vaikka nöyryytys eterniitillä epäonnistumisen kautta oli hurja, niin silti en missään nimessä olisi luopunut siitä, että sain kaksi viikkoa aiemmin nousta reilun kahden vuoden tauon jälkeen kisalavalle nostamaan. No jaa, en silti olisi osannut pysyä poissa eterniittikisoistakaan.

Totuus on, että jatkossa jako on selvä. Talvella kahvakuulan nostamisella on ykkössija ja kesällä sen sijan ottaa minigolf. Jako ei ole mustavalkoinen siinä mielessä, että talvella myös pelaan minigolfia ja kesällä nostan kuulaa. Määrät ja tavoitteet vaan vaihtuu.

Ensi vuoden eterniitti SM-kisat on muuten oltava kesällä ja siis ulkoeterniitillä. Ehdottomasti niin! Ei pelkällä Raholan pelaamisella eterniittifilosofiaa opi.

No, kamerakaan ei käteen eksynyt elämäni huonoimman pelin jälkeen, mutta pari kuvaa sentään. Minigolf on puhelinlaji. ;) 2-3 pelaajan ryhmällä on mukanaan puhelin, johon kirjataan montako lyöntiä milloinkin meni ja sen ansiosta pelejä voi seurata mrs.fi sivustoilta.

Ja tulihan tuota pelattua, mutta (onneksi) Raholan pelit on nyt tälle kaudelle pelattu ja hiljalleen radat tyhjeni kahden päivän vilskeen jälkeen. Nyt on aika pysyä ihan pihalla.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: