Tempauksen opiskelua

Vaikka painopiste vaihtui tällä viikolla minigolfiin, niin kahvakuula ja erityisesti tempaus ei poistu mihinkään! Päinvastoin, koska tempauksen tekniikassa on paljon opittavaa. Siispä just nyt oli oikea aika kaivaa 7 minuuttia 34 sekuntia tempausta esille. ;)

Itse asiassa kehitettävät asiat on nyt hyvin pieniä. Perusta on luotu ja paikallaan. Tekniikka on suhteellisen sujuvan näköistä ja asiat, joita luulin, että minun pitää muuttaa – ei tarvitsekaan muutosta. Ja muutamaa asiaa, joita taas aivan alusta lähtien olen oppinut – voisikin muuttaa. Kuula saakin tulla alas suuremmassa kaaressa, kun alunperin opin pitämään sen lähempänä kroppaa. Myös alas lähtö saisikin tapahtua eri tavalla eli kuula saisikin pyörähtää suorempaa käden yli.

Kahvakuulan nostamisen tekniikka on siitä mahtavaa, että koskaan se ei ole valmista vaan Aina voi oppia lisää ja uutta. :)

Vieläkö pitää selittää, että mikä kahvakuulan nostamisessa ja minigolfissa on yhteistä tai yhtä koukuttavaa?

Hyvin muuten Laukaan tempauksessa jalat pysyi tukevasti maassa. Ei noussut varpaat, eikä myöskään kantapäät. Jalat teki töitä koko sarjan ajan. Kämmenet ei kärsineet yhtään sarjan aikana ja missään nimessä ei sattunut vasempaan ranteeseen, joka oli aiemmin liian aran ja voimattoman tempaustekniikan seurausta. Koko kroppa teki töitä.

Vapaan käden liikettä on parannettava ja pitkillä sarjoilla haettava sujuvuutta ja kehitystä. No muutamaa muutakin pikkujuttua. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: