Learning from the best

Järkyttävän tai järkyttävän opettaivaisen minigolfviikonlopun jäljiltä on kauhea hinku pelaamaan ja – ulkona sataa vettä, tuulee ja on kylmä. On siinä melkoinen ero 30 astetta hipovaan pilvettömään ja melko varjottomaan minigolfpelaamiseen varsinkin lauantain. Jep, oli Jussin kisojen aika eli minigolfia Turussa koko viikonloppu.

Mutta vuoristorataa oli siis minigolfviikonloppu. Lauantaina pelasin varmaan surkeinta peliä ikinä tai ainakin sitten eterniitti SM-kisojen. Lyönti takkusi oikein olan takaa, rentous pysyi kaukana ja olo oli kerta kaikkiaan voimaton. Ihmettelin jo aamun ensimmäisiä lyöntejä, koska yleensä treenikierros ennen kisaa sujuu hyvin, mutta ei vaan tällä kertaa. Eikä se sitten irronnut koko päivänä, kun paukuttelin “ennätys” lukemia paljon surkeampaan malliin kuin vuosi sitten, jolloin olin aivan aloittelija.

Kyllä siihen selitystä jos toistakin löytyy ja suurimpana se, että ei ole tullut pelattua vaikeilla huoparadoilla oikein koko keväänä ja pelaamisen määrä ennen Jussin kisoja oli minimaalista. Siinä tuli kuitenkin taukoa muiden kiireiden takia ja oma tekniikka ei sitä kestä, lyönti ei pysy kasassa kuin pelaamalla.

Mutta täysin surkea lauantai antoi sitä kauan kaivattua pelaamista pitkän päivän ja lukemattomien lyöntien muodossa. :)

Siitähän seurasi melkein fiilis sunnuntaiksi! Aamun virkeys ja selkeästi palannut tuntuma palloon oli kiva alku sunnuntaille.

Teamgolf on fantastinen pelimuoto minigolfiin. Siinä kaksi pelaaja molemmat aloittavat yhden kierroksen aikana 9 rataa 18:toista ja riippuen pelaajien tasosta parilla on käytettävissään x määrä parannusyrityksiä kisan aikana.

Pärjäämisessä on tottakai kyse hyvästä pelaamisesta ja siitä, että parhaimmillaan pelaajat täydentävät toisiaan, mutta siinä on myös reipas annos taktiikkaa. Kun parannusyrityksiä ei ole rajattomasti, niin missä ja milloin ne käytetään? Koska saavutetaan suurin hyöty? Montako käytetään tällä kierroksella? Ja varsinkin, että mitä säästetään loppuun.

Oma tiimini sai pelikaveriksi huikean kaksikon: Oskari Vihervaaja ja Aki Sillman. Oskari pelaa Tantogårdens BGK:ssa ja Akin edustama joukkue on Kungälvs BGK eli molemmat ruotsalaisia seuroja. Muutamat suomalaiset ovat siirtyneet Ruotsin elitserieniin ja se jo kertoo jotain näiden pelaajien tasosta.

Kyllä, tutisin hetken alussa ja jähmetyin tehokkaasti ekassa radassa :D mutta toisaalta sen jälkeen tilanteesta pääsi ottamaan irti kaiken sen inspiraation mitä mahdollista. Oli mahtava seurata läheltä sitä keskittymistä, mitä hyvä lyönti vaatii. Se muistutti itseäkin siitä mihin koko huomio pitää kohdistaa. Jos edellispäivänä keskittymisestä ei ollut tietoakaan, niin sunnuntaina sitä oli.

En voinut olla sanomatta Oskarille jossain välissä, että olin samana viikonloppuna miettinyt ääneen sitä, että olisipa mahtava, jos Oskari voisi pitää jonkin leirin tai treenikerran tsemppaamaan pelaajia, jotka ei ole Mansesta ja jo tunne häntä. Niissä kahdessa kierroksessa jo oli sitä inspiraatiota kerrassaan. :) Mutta toivoisin kyllä edelleen sellaista mahdollisuutta!

Kahden loistavan pelaajan inspiroimina pelattiin parasta teamgolfia mihin tällä hetkellä rahkeet riitti. Kierrokset 33 ja 30 oli erittäin hyväksyttäviä. :)

Tänä vuonna parannettiin viime vuotista 13. sija 16 parista sijoitusta 7. sijaan 19 parista. Kun vielä siinä edellä olevat tiimit oli varsin lähellä muutaman pisteen päässä, niin suoritus oli roima parannus.

Mutta pari sanaa siitä, mitä Oskarin ja Akin kanssa pelaamisesta jäi mieleen…

Kaikissa lajeissa on etua siitä, jos pääsee ottamaan oppia parhailta. Kahvakuulan nostamisessa se tapahtuu valmennuksen tai esimerkiksi leirien kautta, joilla oppia ammennetaan esimerkiksi venäläisiltä huipuilta. Minigolfissa se voisi hyvinkin paljon tulla niin, että aloittelevatkin pelaajat pääsisivät toisinaan pelaamaan kokeneimpien pelaajien parina tai ryhmässä. Se ei yleensä toteudu, koska kisoissa käytetään usein luokkajakoja. Jos pelaajat on jaettu 1, 2, ja 3 luokkaan, niin aloittelijat pelaa aina keskenään jne. Samalla tavalla jaot esimerkiksi miesten ja naisten luokkiin jakaa pelaajia tuttuihin ryhmiin.

Tiukassa kisassa ne aivan parhaat pelaajat kärsisivät varmasti toisinaan, jos joutuisivat pelaamaan kokemattomampien pelaajien kanssa. Se nyt on tosiasia, jota ei voi kieltää, mutta kokemattomammille pelaajille taas tilanne antaisi valtavasti, koska paremman pelaajan vanavedessä oppii väkisin, inspiroituu ja tsemppaa enemmän.

En ole varma miten samaa mieltä muut pelaajat tästä ovat, mutta itse olen vakuuttunut ja tiedän, että saan valtavasti lisäpotkua siitä, kun pääsen oppimaan itseäni selvästi paremmilta pelaajilta.

Pelkkä hyvien pelaajien kanssa kisassa pelaaminen ei tietenkään riitä, mutta kyllä siitä hyötyä olisi.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: