Paljonko tavoitteellinen elämäntapamuutos oikeasti muuttaa ihmistä?

Tällä viikolla sain kuulla:

Olen miettinyt mitä pillereitä olet nappaillut, kun olet muuttunut niin paljon.

Suuni loksahti kirjaimellisesti auki, ällistys vaihtui täydelliseen kauhistukseen ja taisipa hengityskin salpautua joksikin aikaa. Loppujen lopuksi kuljin epäuskoon, jonka jälkimainingit ei ole laantuneet. Kyllä, minä tiedän muuttuneeni ja minä tiedän, että olen itse tavoitellut sitä muutosta. Ja alusta lähtien olen kulkenut sitä tietä yksin.

Tämä blogi alkoi syyskuussa 2009, mutta elämäntapamuutos alkoi kevätkesän hetkellä omassa puutarhassa, jossa istuin rakentamani kivimuurin viimeisimmällä kivellä. Muistan jopa minkälaiset työhanskat minulla oli kädessä. Siitä on viisi vuotta aikaa. Sillä lähtöhetkellä tunnustin rehellisesti itselleni, että olen kypsä muutokseen ja sain myös päähäni hyvin kirkkaan mielikuvan siitä, mikä tilanne olisi vuoden kuluttua.

Kuka minä olin viisi vuotta sitten? Olin ihminen, jonka siihenastista elämää häpeän välillä syvästi tietyillä elämänalueilla. Ei niitä häpeän hetkiä enää niin paljon tule, mutta voimallisia välähdyksittäin yhä, koska olen niin pahoillani joistakin tekemättömistä asioista.

Onhan tämä ollut mahtava pitkä matka oivaltaa, että minustakin on liikkujaksi ja jopa urheilijaksi. Juuri nyt on takana muutama hiljaisempi kuukausi, mutta minun ei tarvitse pelätä, että yksittäinen kiirekausi veisi minua sohvaperunaksi, joka joskus olin. Ei, ei todellakaan tarvitse! Voin olla levollisesti oma itseni.

Minä en ole hoikka ja kaunis, en täydellinen, mutta pystyn ja kykenen paljon sellaisiin asioihin, joita silloin joskus en voinut kuvitellakaan. Tarkoitan tällä, että pystyn esimerkiksi harrastamaan lasteni kanssa (silloin joskus ei tullut kuuloonkaan). Pystyn myös nostamaan mitä tahansa terveellä tavalla ja nautin siitä, miten vaikkapa pyykkipinoa kantaessa laskeudun hallitusti selkä suorana nappaamaan tipahtaneen sukan takaisin mukaan. Noinkin pienessä asiassa tuntee tuttujen kyykkylihasten toimivan juuri oikein. Kuulostaa hassulta, mutta ehkä joku tämän lukeva tunnistaa saman pienen asian.

Lihakset ovat oppineet ja muuttuneet matkan varrella, mutta suuremmat muutokset ovat pään sisällä.

Ykköstavoitteenani tottakai aluksi oli korjata rikkoontumaisillaan olevaa kehoa ennen kuin se oli myöhäistä. Toisaalta tiesin kyllä, että esimerkiksi verenpaineen kohoamista vastaan taisteleminen tarkoittaisi myös rennompaa elämänasennetta ja irrottautumista työajatuksista tai paineista.

Askel askeleelta aloin ottamaan itseni huomioon.

Löysin matkan varrella upeita ihmisiä, nautin kaikesta siitä sosiaalisuudesta, jota liikkuva elämä tarjosi. Zumba jos mikä oli nimenomaan mahtavaa juuri siinä suhteessa. :) Hiljalleen omat varsinaiset lajit löytyivät enemmän yksilölajeista ja erityisesti läheinen yhteistyö rautaisen kuulan kanssa on oma juttuni. Mutta minkä zumbassa jätin taakseni, niin osittain otin minigolfissa takaisin.

Olen oppinut nauttimaan tavoitteista, joissa ei ehkä jonkun mielestä ole mitään järkeä, mutta minulle ne ovat tärkeitä. Niitä liikkuvan elämän tavoitteita kohti kulkiessa löytyy rentous, hauskuus ja kaikki tunteet epäonnistumisesta täydelliseen onnistumiseen.

Oma liikkuminen toi paremman kunnon ja jaksamista paljon muuhunkin ja esimerkiksi lapsilleni minulla on käsittämättömän paljon enemmän annettavaa nyt kuin viisi vuotta sitten. Siinä ollaan asian ytimessä oman muuttumiseni suhteen. Välitän aivan eri tavalla asioista kuin ennen ja teen paljon enemmän.

Siinä missä tunnen itseni monella tapaa ehjemmäksi kuin ennen, on tapahtunut myös aivan päinvastaista. Joskus, en tiedä kuinka usein, mutta varmasti joidenkin muidenkin kohdalla muutos eheyttää, mutta myös rikkoo.

Näin eilen illalla tutun lenkin varrella kiven, joka on ollut siinä tietysti kaikki nämä vuodet, mutta vasta nyt se käski pysähtymään. Oletan, että kivessä on ollut rako, joka on täyttynyt syksyllä vedellä ja pakkasten tullen jäätynyt. Koska vesi laajenee jäätyessään, niin vuosi vuodelta se on suurentanut rakoa ja lopulta jonkin pakkasen tullen kivi on haljennut.

Mistä minä tiedän miten tuo kivi oikeasti halkesi, mutta mielikuva muutoksesta oli vain niin selkeä.

Ajan halkaisema kivi

Niin mitä pillereitä minä olen nappaillut? Hmm. Huikeiden treenien jälkeisiä luontaisia endorfiineja, onnistumisen iloa, epäonnistumisen aiheuttamaa sisuuntumista ja paljon muuta. Purkista nappaan D-vitamiinia, hieman vaihtelevasti monivitamiinia ja magnesiumia sekä omega 3 rasvahappoja. Olen kaikenlaisten pillerien nielemisen vastustaja ja siksi hyvätkin vitamiinit meinaa helposti jäädä syömättä.

En minä tiedä miten paljon olen muuttunut elämäntapamuutoksen johdosta, koska mikä olisi se oikea mittari kertomaan totuuden, mutta paljon joka tapauksessa. Itse olen nauttinut siitä muutoksesta ja kokenut sen terveeksi muutokseksi.

Juhannusruusut kukkii.

Koska en todellakaan tiedä kirjoitanko blogiin ennen juhannusta tai kesäkuun aikana, niin toivotan kaikille jo oikein kaunista ja upeaa juhannusviikkoa. Tämä blogi ei ole päätöksessään, ei todellakaan, koska suunnitelmia, ideoita, muutosta ja tavoitteita sekä paljon enemmän odottaa nurkan takana, mutta joskus on vaan aika olla hiljempaa.

Juhannusruusu

Hyvää juhannusta!

Did you like this? Share it:

3 Responses to “Paljonko tavoitteellinen elämäntapamuutos oikeasti muuttaa ihmistä?”

  1. Sanna says:

    En ole sinua tuntenut “ennen”-tilassa, mutta pidän hyvin paljon tästä nykyisestä Sinusta! Olet mulle ainakin toiminut esimerkkinä hyvien elämäntapojen hallinnassa. Olet ihana!

  2. Zi says:

    Heippa pitkästä aikaa!

    En muista kuinka monta vuotta siitä on, kun aloin lukea blogiasi. Se oli alkuvuodesta sinä keväänä, kun olit menossa Beton vetämään zumbaan.

    Juttujasi on aina ollut kiva lukea, koska niitä on leimannut mielestäni positiivinen rehellisyys ennen kaikkea itsellesi ja tavoitteillesi. Siitä syystä olen niitä käynyt lukemassa silloinkin, kun itsellä on ollut liikuntataukoa, haasteellinen elämäntilanne tai kun laji, josta kirjoitat ei ole ollut itselle omin. Kirjoituksesi ovat luonnollisesti myös muuttuneet, mutta edelleen käyn välillä kurkkimassa täällä :) On ollut hieno lukea elämänmuutoksestasi. Tsemppiä ja aurinkoa kesääsi Outi!

  3. Outi says:

    Sanna ja Zi, olette ihania. :)

Leave a Reply

See also: