Tuntumaa ja tunnetta minigolfiin

Olen tämän viikon seurannut etänä minigolfin seniorien  EM-kisoja Saksan Murnaussa ja juniorien MM-kisoja Lahdessa. Polte pelaamaan on ollut kova, vaikka itse olen nyt enemmän tauolla. Ehkä kuitenkin  lähden vielä yhteen kisaan Vöyrille. Kukapa tietää, koska tauon tapaisesta huolimatta kipinä on olemassa. :)

Joko voi sanoa “mennyt kesä”? No sanotaan, että tämä kesä toi valtavasti minigolf oppia niin teknisesti kuin erityisesti pelihermollisesti. Päätavoite oli SM betonikisassa Vaskiluodossa ja vaikka se ei pelillisesti ollut vielä aivan parasta, niin sillä kerralla nimenomaan pelihermot tuli testattua, että kehitystä tosiaan on tullut. Ja teknisesti nyt on paljon valmiimpi vaihtamaan palloja ja hakemaan erilaisia lyöntejä, vaikka vauhdeissa onkin vielä hirvittävän paljon opittavaa.

Mutta ne pelihermot ja pallotuntuma on niin mielessä, että pakko kirjoittaa ylös pari sanaa.

Pelihermot ja keskittyminen

Vielä viime vuonna minulla ei ollut pelihermoja tai siis hermot oli hetkessä riekaleina. Jokaista lyöntiä oli varmasti ajateltava liikaa. Miten tämä pallo lähtee mailasta, mitä tämä rata tarkoittikaan, kuinka lujaa tai hiljaa lyön, miten maila heilahtaa jne. Yhteen lyöntiin liittyy niin hyvin paljon asiaa.

Tänä vuonna parhaimmillaan pelaaminen on ollut sitä, että lyöntiin hakeekin vain rentoutta ja luottaa siihen, että tuntee pallonsa ja tietää miten juuri tämä rata lyödään.

Siinä on huikea ero, miten jälkimmäisessä luottavaisemmassa ja rauhallisessa fiiliksessä tiukassakin paikassa voi keskittyä siihen edessä olevaan palloon ja ulkopuoliset asiat ei häiritse.

Luin äsken uudestaan kissanpaivia/minigolf sivuille kirjoittamani jutun sekä linkittämäni jutun keskittymisestä. Tässä pätkä jälkimmäisestä:

Keskittymisellä tarkoitetaan ajatusten ja huomion suuntaamista johonkin tiettyyn kohteeseen tai asiaan. Ilman tietoista ajattelun kontrollia ihmisen ajatus vaeltaa sinne tänne ja keskittyminen vaihtelee sisäisestä ulkoisten asioiden huomioimiseen.

Toisessa keskittymisen ääripäässä eli huippu keskittymisessä (flow-ilmiö) on kyse äärimmäisestä huomion keskittämisestä suoritukseen. Hän kokee, että kuhunkin suoritukseen käytetty aika pitenee, esineet pallot, keilat5 kiekot jne. suurenevat ja hidastuvat1 niin että niihin on helppo osua. Jälkikäteen on vaikea analysoida tällaista unenomaista suoritusta.

Riittävän hyvän kilpailuvireen voi saavuttaa huolellisella valmistautumisella ja keskittymisellä.

Pelihermot ja keskittyminen kulkee käsi kädessä. Hyvä vire, keskittyminen antaa mahdollisuuden hyvään lyöntiin ihan missä tahansa tilanteessa. Silloin voi sulkea pois kaiken muun ja antaa hyvän suorituksen tulla.

Betonikisan viimeinen lyönti, sudden death ensimmäisellä radalla, jonka olin siihen asti olin lyönyt umpi surkeasti oli kovin koetus tähän asti tai ehkä sittenkin se oli jo viimeisen kierroksen kolmanneksi viimeisen radan vesilammikkoon epäonnistuneen lyönnin jälkeinen itsensä kasaaminen. Viime vuonna olisin kuollut siihen vesilammikkoon. Nyt poistin mielestä kaiken muun ja hoidin ne kaksi viimeistä rataa piikillä.

Sudden death vaati armottoman itsensä ja ensimmäisen radan  lyönnin kasaamisen. Vartin siihen sai aikaa ja olen sitä mieltä, että tarvitsin sillä kertaa jokaisen minuutin. Keskittyminen aivan epätoivoisesta tilanteesta lähtien on mahdollista.

Kyllä, pelihermot kehittyy pelaamalla ja erityisesti oikeissa kisoissa. Viikkokisat nyt on vaan jotain pallottelua ja rutiinin keräämistä. Niistä puuttuu väkisinkin “sähkö”.

Pallotuntuma

Viime vuosi lähti itselläni täysin siitä, että “tässä on oikea pallo tähän rataan, lyö tällä ja näin”. Oli pomppuja ja kovuuksia, painoa ja vauhtiominaisuuksia, mutta tosiasassa se oli vain tietyn rata – palloyhdistelmän opettelua.

Tämä kausi on ollut hieman enemmän oman lyönnin ja pallotuntuman löytämistä. Palloa voi vaihtaa sujuvammin, pallon vaihto ei sekoita ajatuksia ja siten lyöntiä. Siihen on päästäväkin, että pystyy tekemään sen saman suorituksen eri vauhdilla ja pallolla.

En väitä ollenkaan, että oma pallotuntumani olisi loistava, mutta se on huikeasti parempi kuin ennen. Vielä ei automaattisesti osaa sanoa, että tässä pallossa kierre puree paremmin tai että tämä pallo nousee laidasta juuri sopivasti, mutta se tietoisuus tekee tuloaan.

Ihan loistavaa on ollut lähteä pelaamaan Vaskiluodon uusia ja aluksi tuntemattomia ratoja sekä leikkiä erilaisilla palloilla.

Kuvassa on Vaskiluodon uuden saksalaisen koron kuppi täynnä palloja, joissa koko ja painoero on melkoinen, mutta jokainen on lyöty sinne pelliltä lähtien. Ehkä siellä olisi yksi vielä pysynyt? :)

saksalainen korko, minigolf

Se mikä ero on aikuisena ja nuorena tai jopa lapsena pelaamisen aloittamisessa on varmasti leikkiminen tai leikkimielinen kokeilu. Tai onko niin, että pojat kokeilee ja pelleilee aikuisenakin? Sillä tavallahan ne uusien ratojen ratkaisut löytyy, että kokeillaan kaikenlaista.

Olen kuullut sanottavan (ja muistin juuri kenen suusta), että miehet etsii ja löytää ne oikeat tavat lyödä radat ja naiset yleensä opettelee sen perusteella. Myönnän, niin se on hyvin paljon ollut omalla kohdalla. Silti koko ajan huomaa, että joissakin radoissa alkaa löytää niitä omia variaatioita, jotka todella toimii. Sitä tietää, että joku toinen pallo voisi sopia itselle paremmin

Myös kierteiden oppiminen antaa lisää vapauksia. Periaatteet alkaa jo olla päässä, vaikka vielä pitääkin miettiä, että jos lyön tästä, niin mitäs kierrettä tähän tarvitaankaan. Ensi vuonna en enää arastele slaissiakaan.

Jaa’a. Karkaa ajatus pallotuntumasta jo vaikka minne. Mutta sitä tuntumaa on jo enemmän kuin vuosi sitten ja jos ajatellaan tästä vuosi eteenpäin, niin taas ollaan reilusti pidemmällä.

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: