Kehoni on linnani

Voisi sanoa, että tämä viikko on kiireestä irti päästämisen viikko. Kyllä, sitä tämä juuri on, eikä yhtään liian aikaisin.

Joskus keho on ansainnut levon, jopa täydellisen levon. Silloin se sen saakoon. :)

Siperiankissa

FB:ssä kadehdin “ääneen” kahvakuulaystävää, joka pystyi pysähtymään ja katsomaan televisiosta jonkin sarjan kautta pitkästi putkeen. Ehkä se oli jopa koko kausi?

Vaikka fantasiasarjan katsominen melkein houkutti, niin itse harmittelin, että en osaa edes istahtaa sohvalle saati sitten pysyä paikoillani. Olin kadottanut sen taidon tai ehkä jopa pelkäsin menneisyydessä kummittelevaa sohvaperunaelämää. Se on kuitenkin aivan eri asia rauhoittua väliaikaisesti, päästää koko keho rentoutumaan, kuin passivoitua.

Kaksi tärkeintä asiaa aktiivisen kiireestä irti päästämisen reseptissä ovat:

Kissan kehräys

Ei suunnitelmia

Onnistuin pari päivää sitten jo katsomaan yhden elokuvan aivan kokonaan alusta loppuun. :) Ja kissat tosiaan helpottaa paikallaan pysymistä, koska tuntuvat vahtivan tilaisuutta jumittaa minut paikalleen. Kummallista. :)

edit: otsikon piti oikeastaan pitää sisällään jotain aivan muuta. Toisaalta mikä enempää on todellista kehon kunnioittamista ja huolehtimista kuin aito kuuntelu ja tarpeen toteuttaminen. Lepo ja rauhallisesta mobbauksesta kiinni pitäminen sopivat muuten loistavasti yhteen.

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Kehoni on linnani”

  1. Soile says:

    Miksi sinulla on liikuntatauko – olenko kenties ohittanut selityspostauksen vai etkö halua puhua sen syystä?

    Kissat on kyllä mainioita ankkuroimaan ihmisen paikalleen :) Monesti Facebookissa näkee päivityksiä, että pitäisi tehdä sitä ja tätä mutta kun kissa nukahti syliin!

  2. Outi says:

    Terveyssyistä, joista piakkoin lisää. Laitoin Soile sinulle omaa postia.
    Kissat on kyllä melkoinen rentouden lähde ja voimavara. :)

Leave a Reply

See also: