Aamupuuroajatuksia heikkoudesta ja peloista

Siis mikä tosiaan voisi aloittaa päivää paremmin kuin aito kaurapuuro? Itselläni se on edelleen täsmälleen tasan Eloveenan kaurapuuro puoliksi maitoon, puoliksi veteen keitettynä ja silloin se on parasta herkkua. :) Olen tottakai testannut kuitupitoisempia ja luomumpia vaihtoehtoja, mutta tosiasia on, että jos tämä on se oma erikoisherkku, niin siinä pysyn.

Kuvan nappaan nyt vanhoista varastoista, koska siinä missä kaurapuuro on taattu ja turvallinen, äärimmäisen hyvä omalle mahalleni ja jaksamiselleni, niin kyllähän se näyttääkin aina samalta. :D

Tuttu kaurapuuro

Mutta niitä ajatuksia erityisesti monella tapaa vaikean eilisen päivän jälkeen.

Yritän etsiä Hesarin kolumnia tai blogikirjoitusta ehkä viikon takaa… Löytyi! Maaret Kallion kirjoittamassa Lujasti lempeä -blogissa oli kirjoitus “Näyttäisitkö kyyneleesi, jos et enää pelkäisi?

Joskus joku kirjoitus jysähtää tajuntaan, siihen palaa monta kertaa ja kun vielä jotain tapahtuu, niin se putkahtaa uudelleen mieleen. Tuo teksti teki juuri niin ja suosittelen lukemaan sen, ei takertuen ensimmäisiin sanoihin vaan lukien loppuun saakka.

Eilen itkin. Minuun sattui fyysisesti ja se pelotti, enkä sen takia lopulta voinut pidätellä kyyneliä, mutta toisaalta – miksi pidättelisin? Pelkoa on tosiaan monenlaista. Se voi olla pelkoa näyttää heikkoa hetkeään ja pelkoa juuri siinä olevaa tilannetta tai kivun seurauksia kohtaan. Pelon eri variaatioita on taatusti miljoonia ja joskus se vielä kasautuu.

Itku oli harvinainen hetki, mutta paljasti paljon. Näyttäisinkö kyyneleeni, jos en enää pelkäisi? Kyllä.

Aiemmin tilanne oli täysin toinen.

Hetkinen. Minä muuten muistan, koska aidosti itkin edellisen kerran. Se tapahtui kesäkuun loppupuolella ja siitä sain kuulla jälkeenpäin. Itku on kuulemma näyttelemistä, näyttelemisen taitoa. Ei, sitä se ei ole.

Uskaltaisitko avata haavoittuvuuttasi, inhimillisyyttäsi, avuttomuuttasi ja heikkouttasi?

Itku osuu juuri heikkoihin hetkiin, niihin joissa jokin asia vuotaa yli. Pelko voi ajaa itkemään, mutta väittäisin, että vielä pidempään se ajaa peittämään näkyvistä jokaisen heikkouden. Pitkä matka on jo kuljettu, jos heikkoutensa ja sen tärkeimmän kohteen näyttää julki.

Aamupuuro vahvistaa, jopa ajattelemaan hieman vaikeampia asioita.

Mitä olisit, jos et pelkäisi? Kenen viereen kaivautuisit? Kenelle et enää soittaisi? Mistä lähtisit ja mitä kohti? Mitä tapahtuisi, jos et enää pelkäisi olla oma itsesi? Naamioitta, valheitta, tekohymyilemättä, suorituksitta?

Tiedätkö sinä tuohon oman vastauksesi?

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: