Elämäni suuri ja hidas käännös, ero ja uusi elämä

Nyt on aika kirjoittaa pois järjestyksessä muutama elämän suuri käännekohta ja jättää ne samalla taakse varsinkin täällä blogissa.

Kaikille puolittaisillekin seuraajille on varmasti käynyt selväksi, että olen käynyt omassa elämässä läpi suuria myllerryksiä. Siinä missä koko blogi oli pitkään iloista elämänmuutosta, niin varsinkin viime kuukaudet ovat olleet todella hiljaiset, mutta jo hyvin paljon aiemmin moni asia muuttui ja puuttui. Nyt siirryn ajassa sinne paljon kauemmas, koska blogillahan on ikää jo viisi vuotta ja pinnan alla siihen aikaan mahtuu paljon.

1. Umpikuja

Elämä antaa ja elämä ottaa. Kirjoitin kesällä, että joskus elämänmuutos vie paljon pidemmälle kuin on kuvitellut. Siinä missä blogin alkuaikoina kuvittelin lähteväni vain kohti parempaa kuntoa, kevyempää mieltä ja hieman hoikempaa olotilaa, niin paljon enemmän muuttui. Muutuin itse tai ainakin suhtauduin ympäröivään askel kerrallaan eri tavalla kuin ennen.

Petyin matkan varrella pahasti. Huomasin miten paljon kannoin yksin harteillani ja pakenin liikunnan ja siis harrastusten pariin, että jaksoin taas jatkaa. Endorfiinit ovat ihmeellinen voimavara!

Tulin kateelliseksi toisenlaiselle vaihtoehdolle, jossa olisin voinut jakaa asiat. En olisi halunnut oppia nielemään hyviä asioita hiljaisiksi ja olisin halunnut voida elää vaikeat asiat ja varsinkin mahtavat asiat – yhdessä.

En elä negatiivisesta ja välillä tämä blogikin hiljeni paljon, koska vain hyvä fiilis on valmis valumaan sormilta näppäimistölle ja siitä tänne talteen. Ilo hukkaantui ja jopa kuulan nostaminen välillä lähes loppui. Siinä toki selän kipeytyminen auttoi, mutta aina vaan oli vaikeampi iloita ja lähteä uudestaan liikkeelle. Treenit siirtyivät suurelta osin pois kotoa, koska oli pakko löytää sellaisia tilanteita ja paikkoja, joissa ilo vielä löytyi. Kotona ei voinut enää jatkaa ja etsin uusia mahdollisuuksia, harrastuksia, ystäviä ja kokemuksia.

Hyvin hitaasti, mutta vääjäämättömästi elämä ajautui umpikujaan, jonka tärkeimmän pisteen tiedän päivälleen ja tunnilleen, vaikka se on hyvin kaukana takana tästä hetkestä katsoen.

2. Kypsyminen

Ero ajatuksena on suuri peikko, joka ei ole kenellekään itsestäänselvä (en usko), ei nopea ratkaisu tai helppo. Hyvin pitkään aikaan sellaista ajatusta ei edes ollut!

Ero ei ole vaan heti napsauksessa mielessä vaan hiipii lähistölle hitaasti. Sitä vaikeampaa on, jos on lapsia. Haluaisin kyllä lisätä tuohon lisävaikeutena sen, että on nelikymppinen nainen. Seurasi tuskallinen ja mutkallinen hyvin pitkä jakso, jonka aikana epätoivo ja toivo kävivät vuoronperään kylässä ja ihmeekseni erosta tuli vaihtoehto.

Pitkään luulin, että ero ei olisi taloudellisesti ikinä mahdollista. Miten suuri peikko raha onkaan ja nythän on ollut useampiakin artikkeleja lehdissä siitä, miten jopa selkeässä erotilanteessa yhteinen koti on niin suuri este erolle, ettei yhteinen elämä voi päättyä. Käsittämättömän vaikeita tilanteita siinä on edessä niin monilla!

Omassa tapauksessa kyse on siis minusta, itsekkäästä naisesta, joka en voinut ja jaksanut jatkaa kuten ennen. Sitä puolta en asiassa peittele lainkaan.

Olenko kova? Olenko tunteeton, kun lähdin tälle hyvin pitkälle tielle? Ei, tunteeton en ole missään nimessä vaan tunteita on ollut mukana laidasta laitaan ja ne ovat ja pysyvät matkassa. Ihmeellistä kyllä se oli huono omatunto lasten tilanteista pisti minuun sellaista voimaa, jota ei mistään muualta olisi voinut löytyä. Olisin luullut, että juuri lapset olisivat olleet syy sammaloitua.

Halusin olla ja antaa enemmän – mihin en enää silloisessa olotilassa pystynyt. Sohvaperunana vuosia vuosia sitten en olisi ymmärtänyt edes sitä mitä kaikkea jäi tekemättä. Aktiivisena liikkujana löytämien voimavarojen avulla taas ymmärsin liiankin hyvin mitä kaikkea olisi tarvittu, mutta siinä ympäristössä oli mahdoton jaksaa.

Tähänkin kohtaan voin sanoa, että tiedän päivälleen ja lähes tunnilleen, koska tuli se hetki, point of no return. Eikä kyse edes ole siitä päivästä jolloin jätin yksin erohakemuksen, vaikka se jos mikä oli omana hetkenään jättimainen kynnys ylitettäväksi.

3. Uusi elämä

Päätös on yksi asia, mutta uuden elämän aloittaminen on kokonaisuudessaan valtava ponnistus ja hyppy tuntemattomaan. Sen suunnittelu tai oikeastaan kuvittelu lähtee aivan tyhjästä.

Vasta aivan “lopussa” ollaan konkreettisten kysymysten äärellä. Mistä uusi koti, mitä se maksaa, miten kaiken saa lasten kanssa järjestettyä ja mahdottomasti avoimia kysymyksiä jonossa. Jos soppaan otetaan mukaan vaikkapa hieman astmaa ja kissat ja koira ja kerta kaikkiaan aivan kaikki yhtälön osaset, niin eihän siihen ole ratkaisuja. Tai on ne ratkaisut sittenkin jossain. Niiden löytyminen vaan vaatii hirvittävän paljon aikaa ja päättäväisyyttä, askelia taaksepäin ja uuden elämän löytymisen.

Olen varma, että kenelläkään uusi alku ei tapahdu kommelluksitta ja ilman yllättäviä vaikeuksia. Jo pelkkä uuden kodin hommaaminen on niin riskibisnes, että kukaan ei voi kertoa, että uudessa kodissa ei 100% varmuudella ole kosteusvauriota tai antaa yhtään mistään muustakaan 100% takuuta. Vastoinkäymiset odottavat monen nurkan takana!

Mutta niin odottaa kaikki muukin, koska elämän tasapaino pitää sisällään myös pieniä ja suuria palkintoja. Koko pitkä matka pitää sisällään toivon ja luottamuksen herääminen, ällistyksen siitä, mitä vielä voikin olla,… On olemassa niin paljon mahdollisuuksia ja polkuja valittavana, eikä ehkä koskaan ole liian myöhäistä.

Ratkaisut on tehty, askelet otettu, paljon on jäänyt taakse vaan ei unohdettu. Uusi elämä on tässä ja nyt. Se on tässä päivässä, huomisessa ja jokaisessa onnellisessa blogipostauksessa tästä eteenpäin.

Did you like this? Share it:

7 Responses to “Elämäni suuri ja hidas käännös, ero ja uusi elämä”

  1. Laura says:

    Piiitkään aikaan en ole jaksanut puhelimella kommentoida, mutta nyt on pakko! Paljon voimia ja halauksia sulle Outi, olet uskomaton nainen ja ihana ihminen :) Kaikkea hyvää sulle ja sinun pojille jatkossakin! <3

  2. Outi says:

    Elämä antaa ja elämä ottaa. Nyt on taas aidosti antamisen vuoro. <3

  3. suvi says:

    Raikastavaa että joku kirjoittaa välillä elämän haasteistakin, kun ei kaikki aina ole niin helppoa. Tsemppiä uuden elämän kanssa! Toivottavasti zumba kuuluu vielä joskus uuteenkin elämään, oon monesti kaipaillut sun tunteja :-)

  4. Nina says:

    Voimia ja jaksamisia! Isoja asioita ja paljon työstettävää, mutta elämä kantaa varmasti.

    Voi hyvin <3

  5. Outi says:

    Suvi minäkin olen kaivannut monta kertaa niitä zumba tunteja ja teitä kaikkia! Varmastikaan en enää tule vetämään zumbaa, mutta tavalla tai toisella eksyn taatusti jollekin tunneille joskus tai muuta kuin zumbaa tanssimaan. :)
    Nina, elämä kantaa, niin se on. <3

  6. Zi says:

    Pitkästä aikaa poikkesin kuulumisiasi lukemassa – muistan elämänmuutoksestasi aiemmin pienen maininnan lukeneeni.

    Välillä pitää itse kunkin keräillä voimia, kun haastetta elämässä pukkaa. Kiva, että suunta on jälleen parempaan päin :) Voimia sinulle!

  7. Outi says:

    Pieniä ripauksia on kyllä ollut, mutta vasta nyt halusin helpottaa omaa mieltäni -mitä tämä tosiaan teki!- ja kirjoittaa jonkinlaisen lankakerän auki viime vuosista.
    Energistä syksyä, Zi!

Leave a Reply

See also: